Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

RSS

 Yhteiskunnan todelliset vieroksujat
16.10.2017 00:25

Näyttää siltä, että työn vieroksuminen kohoaa vähitellen yhteiskunnan suurimmaksi rikokseksi. Näin siitäkin huolimatta, ettei työn vieroksuntaa sinänsä ole edes kriminalisoitu. Työtöntä kuitenkin rangaistaan mitä moninaisimmin tavoin jo pelkän ennakkoluulon perusteella. Jos työnantaja ei laiskuuttaan, tai muun syyn vuoksi, löydä työläistä, niin eipä aikaakaan, kun selitys löytyy työn vieroksumisesta.

Kukaan ei ole kuitenkaan määritellyt edes sitä, mitä työn vieroksumisella tarkoitetaan. Ei kai pelkkä työstä kieltäytyminen voi olla työn vieroksumista? Ei siitäkään huolimatta, vaikka työnantaja hurskaudenpuuskassaan kertoisi kaiken työn olevan arvokasta.

Perusasenne yhteiskunnassa työtä kohtaan on ilmiselvä pakko. Sen, ken ei työtä tee, ei syömänkään pidä, kiteyttää asian ytimekkäästi. Samoin poliittiset pyrkimykset muuttaa sosiaaliset tulonsiirrot vastikkeellisiksi.

Oikeastaan ainoa syy työnteolle on julkinen talous, lähinnä porvarillinen pyrkimys päästä eroon sosiaaliisista tulonsiirroista, jotka porvari kokee useinkin tulonsiirtoina hänen omasta rahapussistaan. Toisin sanottuna katkeruus siitä syystä, että joku saa rahaa tekemättä työtä. Talous sinällään toimisi vallan hyvin nykyistä vähemmälläkin työvoiman määrällä. Tulevaisuudessa nykyistäkin vähemmällä. Kapitalistinen palkkatyö tuskin on vallitseva olotila tulevaisuudessa.

Työn vieroksumisesta on syytetty yksinomaan työtöntä. Sen sijaan työnantajan vieroksuva asenne työtä kohtaan on jäänyt täysin huomiotta. Kukaan ei ole edes yrittänyt aktivoida työnantajaa, ei laadituttanut työllistämisuunnitelmia eikä järjestänyt säännöllisiä puhutteluja.
Työllistämissuunnitelmien sijaan mediassa esitetään vain irtisanottavien lukumäärät.

Kuitenkin tämän päivän liikkeenjohto-oppi korostaa pikemminkin yrityksen ryöstämistä kuin työtilaisuuksien luomista. Kun yrityksen tavoitteena on mahdollisimman suuri tuotto omistajalle, niin ei tässä asetelmassa työ ole etusijalla, vaan silkka rahan jakaminen.

Rahan jakaminen merkitsee mahdollisimman paljon rahan tekemistä mahdollisimman vähällä. Se merkitsee vähäisempää työvoiman käyttöä ja vähäisempiä investointeja, koska välittömän rahan tarve ohittaa pitkän aikavälin epävarmat tuotot. Jopa täysin toimivat tuotantolaitokset lopetetaan yksinkertaisesti siitä syystä, etteivät ne tuota riittävästi, vaikka sinänsä kannattavia olisivatkin. Pisteenä i:n päällä on tuotannollisen toiminnan siirtäminen ulkomaille, useinkin saatavien tukiaisten ja halvan, lähinnä orjatyövoiman vuoksi.

Kun vielä yritysjohto palkitaan silkasta rahan jakamisesta eikä työn tekemisestä, niin voi kysyä, kuka yhteiskunnassa vieroksuu ja mitä?


Kommentoi



 Sysmäläinen sielunmaisema
08.10.2017 02:35

Sysmäläisyys ei ole vain paikallinen ilmiö, vaan se kuvastaa yleispätevästi suomalaista sielunmaisemaa. Sysmähän sai tässä äskettäin mediajulkisuutta asenteestaan työttömiä ja rahattomia kohtaan. Suorastaan erinomaisesti puheenaolevan sielunmaiseman ydintä on kuvannut Kalle Päätalo romaanissaan Kunnan jauhot.

Sielunmaiseman konkreettiset ilmenemismuodot käyvät ilmi erityisesti sosiaalisten tulonsiirtojen varassa elävien kohdalla. Työttömien jahtaaminen ja kannustinloukuissa piileskelevien metsästäminen on paisunut ennen näkemättömiin mittoihin. Sen sijaan työnantajia ei ole edes yritetty aktivoida. Ei ensimmäistäkään puhuttelua ole tehty, eikä velvoitetta työllistämissuunnitelman tekemiseen ole annettu, vaikka työllisyystavoite nimen omaan edellyttäisi työnantajan toimia.

Eikä tässä suinkaan kaikki. Sysmäläinen sielunmaisema vaikuttaa myös suurkaupunkien johdossa. Erityisesti pääkaupungin pormestari on äitynyt suorastaan sysmäläisyyden mannekiiniksi vaatimalla kaupungilleen erityiskohtelua maakuntauudistuksessa jotta pääkaupungin rahat eivät valuisi maakuntien tyhjätaskuille. Onnettominta tässä on kaiken lisäksi se, että myös entinen työmarkkinapomo on hairahtunut mukaan tähän inhoporvarilliseen "ryystämiseen".

Puhe suurten kaupunkien kilpailuedellytysten turvaamisesta on suorastaan omalaatuinen. Eiväthän kaupungit ole liikeyrityksiä. Eihän "pröystäily" ole sama asia kuin kilpailu. Siihen toki rahaa kuluu, jos kaupungit alkavat kilpailla sillä missä kaupungissa kulta ja muut jalot metallit kiiltävät vinhemmin, tai mistä kaupungista löytyy eniten "guggenheimeja" ja muita ulkomaan ihmeitä. Siitäkin voi tietysti kilpailla minkä kaupungin johtaja elää korskeimmin.

Pikemminkin asian pitäisi olla päin vastoin: miten turvata syrjäseutujen kehitys, tai valtakunnan ylipäätään. Ilmeisesti suurten kaupunkien johtajilla on liian vähän tekemistä, kun jää aikaa valtakunnan politiikan hämmentämiseen. Nykyiset kaupungit ovat yksinkertaisesti liian pieniä. Maakuntauudistus tarjoaa mahdollisuuden kaupunkien koon kasvattamisen niin asukasluvun kuin pinta-alankin suhteen siten, että kaupungistuminen kattaa koko Suomen eikä vain pientä osaa siitä. Olisihan 18 kaupunkia jokseenkin sama idea mistä porvarit itse ovat jo pitkään mesonneet.

Kansalainen saanee kuitenkin ennen pitkää varautua siihen, että eräänä päivänä meillä on vain yksi vaalipiiri, jossa äänestetään Helsingin pormestari maan asioista päättämään. Asian vahvisti osaltaan A-talkissa vilahtanut (osa)maantieteen professori, jonka mukaan koko maata ei kannata pitää asuttuna.


Kommentoi



 Raivotautinen säätäminen kuriin
28.09.2017 04:00

Yhteiskunnallisen ilmapiirin kerrotaan kiristyneen.Asenteet ovat koventuneet, muistaa vähintään joka toinen poliitikko tuoda julki milloin missäkin tilaisuudessa. Erityisesti poliitikkoja näyttää villitsevän puhe, jonka he arvelevat kumpuavan vihasta. Sosiaalinen media näyttäytyy poliittiselle päätöksentekijälle, poliisi mukaan lukien, kaiken pahan aluksi ja juureksi.

Tavallisen kansalaisen on mahdoton tietää mitä mediaa tyypillinen poliitikko seuraa, mutta ainakaan allekirjoittanut ei ole havainnut mitään erityistä muutosta viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana. Sitä ennenhän some oli peräti tuntematon käsite. Jollakin tavalla tuntuu, että messuaminen vihapuheesta on tarkoitushakuista mielipiteenmuokkausta, jolla pyritään saamaan verkkokeskustelu viranomaisten valvontaan.

Ennen poliittista keskustelua kävivät vain oppineet päät arvovaltaisten lehtien palstoilla tai juhlallisesti televisiossa erilaisissa paneeleissa. Kansalaisilla tällaisiin keskusteluihin ei ollut asiaa, vaan toimituksissa tarkastettiin lähetetty sanoma huolellisesti ja vain median poliittisiin tarkoitusperiin soveltuvat mielipteet julkaistiin. Esimerkiksi yleisönosastoon kirjoittamista on pidetty iät ja ajat lähinnä mieleltään vaurioituneiden vuodatusosastona.

Verkko on laajentanut mielipiteenvaihdon räjähdysmäisiin mittoihin eikä kaikki verkossa liikkuva aines tietenkään ole mielipteenvaihtoa, vaan suoranaista mölinää. Siitä taas on vaikea sanoa voiko järjenköyhä mölinä vaikuttaa jotenkin järjestäytyneen yhteiskunnan elämänmenoon.

Verkon mökä on useinkin aggressiivista, mutta mölinän nimeäminen vihapuheeksi ei ole onnistunut ilmaus. Parempi olisi verkossa suoritettu rikos silloin, kun se täyttää selkeästi rikoksen tunnusmerkit. Ei kai ihmisen tunnetila voi olla rikos? Näin ollen huuto vihapuheesta ei juuri verkon mölinästä eroa. Mitä viranomaiselle kuuluu ihmisen tunnetilat? Jo nyt viranomainen on sääntöineen ja määräyksineen tunkeutunut kotejakin säätelemään siinä määrin, ettei enää ole huonetta tai tilaa, jota ei olisi säädelty mitä moninaisimmin määräyksin. Valemediaa suurempi ongelma lienevät valepoliisit.

Keskusta on ilmoittanut ryhtyvänsä purkamaan tarpeetonta sääntelyä. Nyt vain näyttää siltä, että tämä sääntöjen purku koskee vain sääntöjä, jotka estävät porvaria rikastumasta. Sen sijaan tavallinen kansalainen on joutunut entistäkin raivokkaamman sääntelyn uhriksi. Erityisesti työtöntä lyödään kuin vierasta sikaa. Samoin autoilijaa, omakotitalossa asujaa ja kaupassa kävijää. Toivottavasti koittaa vielä aika, jolloin saadaan päätöksentekijän nimellä kuljeskelevat raivotautiset säätäjät pois ihmisen elämää vaikeuttamasta.


( Päivitetty: 28.09.2017 04:03 )

Kommentoi



 Moniarvoisuudesta nollatoleranssiin
22.09.2017 01:27

Moniarvoisuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa joukko ihmisiä toimii toistensa periaatteita kunnioittaen ilman vastustusta ja erimielisyyttä tai pakottamista enemmistön kulttuurisiin tottumuksiin.

Läntisiä yhteiskuntia on totuttu pitämään moniarvoisina. Näin ainakin silloin, kun kauhistellaan ei-länsimaisten kulttuurien tapoja ja tottumuksia. Läntinen moniarvoisuus on käypä peruste myös silloin, kun länsi suunnittelee sotia erilaisia pahan valtakuntia vastaan.

Moniarvoisuus näyttää kuitenkin melko sisällyksettömältä, koska ilman yksimielisyyttä mikään yhteiskunta tuskin pystyy toimimaan järkevästi. Moniarvoisuus ilmenee lähinnä erilaisina järjestäytyneinä ryhmittyminä, joiden kuitenkin olemassaolonsa säilyttääkseen pitää olla samaa mieltä kuin muidenkin, ainakin samaa mieltä kuin enemmistö.

Niin kutsutut hyvät tavat ovat yksi osa sitä mekanismia, jolla moniarvoisuutta rajoitetaan. Ilman hyviä tapoja ei ole työtä sen enempää kuin toimeentuloakaan. Näitä etupäässä porvarillisia rituaaleja aletaan iskostaa ihmismieleen jo varhaiskasvatuksessa, myöhemmin koulussa ja sen jälkeen erilaisilla kursseilla, joiden tarkoitus on usein juuri porvarillinen menestyminen liike-elämässä.

Paitsi liike-elämässä paine yhdenmukaisuuteen on suorastaan raivokas liikenteessä. Siellä suvvaitseminen on lähes nollatoleranssin luokkaa. Liikenteessä pitäisi toimia aina samalla tavalla satoi tai paistoi. Virkamiehen keksimä sääntö ohittaa aina ajoneuvon kuljettajan harkinnan.

Kotouttaminen on niin ikään malliesimerkki tilanteesta, jossa moniarvoiuutta suitsitaan. Maahanmuuttajan pitää oppia paikalliset lokaalit rituaalit tullakseen edes jollakin tavoin osalliseksi yhteiskuntaan.

Myös sananvapaus on pitkälti näennäinen. Sitä vähääkin oikeutta sanoa kavennetaan milloin milläkin verukkeella. Viranomaisille ollaan luomassa entistä laajemmat oikeudet puuttua ihmisten sanomisiin ja samalla luodaan lainsäädöntöä, jolla epäsopivaksi katsottavasta puhumisesta voidaan rangaista.


Kommentoi



 Totuus koetuksella
30.08.2017 02:43

Usein kuulee sanottavan, ettei voi olla useampaa totuutta ytäaikaa. On jopa väitetty, että olemme siirtyneet historiassa totuuden jälkeiseen aikaan. Syyksi on sanottu sosiaalisen median yhä laajeneva esiinmarssi, toisaalta väitetyt valtiolliset pyrkimykset vaikuttaa maailman mielipiteeseen. Mediat ovat tämän mukaisesti jakautuneet kahteen osaan: oiken tiedon medioihin ja valemedioihin.

Tieteellisen fundamentalismin mukaan perustaviin totuuksiin kuuluvat ainakin alkuräjähdys ja evoluutio.

Ennen sanottiin Jumalan luoneen maailman. Nyt näyttäisi siltä, että Jumalan on korvannut mystinen alkuräjähdys. Tavallista kansalaista kuitenkin ihmetyttää se, miten ei missään ei mitään voi räjähtää? Näinhän käy, jos vasta räjähdys sai kaiken aikaan.

Toinen kummallinen asia on evoluutio. Tämän prosessin tuloksena ihmisen on väitetty kehittyneen apinasta. Jos näin on, niin esimerkiksi kentaureja luulisi olevan nyyistä enemmän. Toisin sanoen eri lajien välisiä sekamuotoja. Jostakin merkillisestä syystä näin ei ole, vaan eri lajit ovat suhteellisen selvästi toisistaan erottuvia, pieniä ympäristön aiheuttamia eroavaisuuksia lukuunottamatta. Tuskin talitinttiä voi pitää punatulkun eräänä kehitysvaiheena saati kamelikurkea kamelin ja linnun välimuotona.

Muinoin lakia säätävänä elimena toimi Jumala kymmenen käskyn muodossa, mutta jo aika päivää sitten ihminen ryösti Jumalalta tämänkin privilegion. Luultavasti tämä tapahtui siinä vaiheessa, kun ihminen keksi kaukoputken ja havaitsi, ettei taivaassa, avaruudessa, ollut mitään Jumalaa muistuttavaa. Uudet keksinnöt johtvat tieteessäkin vallankumoukseen ja 1700 -luvulle tultaessa valistuksen ajaksi kutsuttuun aikakauteen. Kirkko tosin onnistui pitkittämään tätä maallistumisprosessia näihin päiviin saakka, mutta esimerkiksi Suomessa lakia säätää tänä päivänä eduskunta.

Totuutta ei ole ole vaikea havainnollistaa. Se onnistuu vaikka vesilasilla. Jos lasi on täysi tai tyhjä, niin molemmat vaihtoehdot ovat ilmeisen tosia. Sen sijaan, jos lasi on vajaa, niin kysymyksessä on osatotuus. Osatotuuden totuudellisuus puolestaan vaihtelee nestemäärän mukaan.

Politiikassa totuus määräytyy hupaisasti yleensä enemmistöperiaatteella, vaikka itse päätettävän asian totuus, esimerkiksi hyödyllisyyden suhteen, olisi suorastaan harhaanjohtamista tai silkkaa edunvalvontaa. Koska eduskunnalla on oikeus päättää millaista politiikkaa valtakunnassa harjoitetaan, niin se totuuden tapauksessa merkitsee sitä, että totuuskin on monessa asiassa luonteeltaan poliittinen.


Kommentoi



 Pahuuden anatomiasta
21.08.2017 16:08

Päättäjien, jos keiden, pitäisi tietää, mistä epätoivoiset teot aiheutuvat. Maailma ei parane siitä yhtään, jos päättäjät vain siunailevat maailman pahuutta. Sama koskee tietysti myös piispoja ja muita hengen ihmisiä. Ennen pahuus kumpusi perkeleestä, mutta luultavasti tämä ei nykykäsityksen mukaan pidä paikkaansa. Eihän maailmaakaan ole kukaan luonut, vaan se on syntynyt itsestään.

Miksi hirmutekoja pitää arvioida, esimerkiksi laatusanalla raukkamainen? Ikään kuin annettaisiin ymmärtää, että tekoa pitäisi parantaa. Eikö voisi esittää vetoomuksen, ettei kukaan ylipäätään tekisi hirmutekoja? Samoin kaikuna kiirivä hokema "minä tuomitsen, minä tuomitsen" on pelkkää sanahelinää. Järkyttävien tapahtumien käyttäminen poliittisten pyrkimysten edistämiseen ei sekään juuri hyvältä näytä.

Organisoidun vihanpidon maailmassa on oleellista tehdä oikeita valintoja. Esimerkiksi sen suhteen, kenen joukkoon haluaa kuulua, vai kuuluuko ylipäätään. Suomi on perinteisesti ymmärretty puolueettomana valtiona, mutta viimeaikoina ote näyttää herpaantuneen, jopa siinä määrin, että suomalaisia sotilaita kirmaa jo tukka putkella pitkin aavikkoa. Kun profiili nousee, niin se sitten myös näkyy, suorastaan majakan tapaan.

Muuri on viimeaikojen keksintö pahuuden torjumiseksi. Toki muureja on ollut ennenkin, mutta viimeaikoina muurin rakentaminen on saanut tavanomaista enemmän mediajulkisuutta. Vaikka muuri näyttää vahvasti porvarilliselta keksinnöltä, niin Suomessa asiaa ei ole noteerattu pahuuden torjunnan välineenä. Sen sijaan virkavallalla on lähes raivonomainen tarve päästä urkkimaan kansalaisten netin käyttöä. Se taas merkitsee resurssien siirtoa ikävästä kenttätyöstä netin ääressä notkumiseen.

Nyt kun Sauli lähtee vieraisille kuuluisan muurinrakentajan pakeille, niin olisi toivottavaa, ettei tapahtumasta leviäisi mitään yhteispotrettia tai raflaavia otsikoita maailmalle ihmeteltäväksi. Aavikolla sotataitoja esittelevät sotilaat kyllä riittävät sen osoittamiseksi, että läntisiä arvoja puolustetaan. Suurin pelon aihe asiaan liittyen on se, jos päämiehet äityvät tekemään diilejä. Siinä puuhassa voi sitten käydä ihan miten tahansa.


Kommentoi



 Muuttuuko Suomi orjatyövaltioksi?
18.08.2017 22:41

Vaatimukset muuttaa sosiaaliset tulonsiirrot vastikkeellisiksi ovat osin katkeraa, aivotonta horinaa, osin verenhimoista kiljuntaa siksi, että osalle väestöä annetaan rahaa ilman työpanosta kun taas toiset joutuvat tekemään niin kutsuttua työtä palkkansa ansaitakseen. Toinen, yhtä inha, motiivi on porvarillinen pyrkimys alentaa työn hintaa ja tällä tavoin varmistaa sijoitetuille pääomille mahdollisimman suuri tuotto.

Vastikkeellisuudesta meuhkaaminen syrjäytymisen ehkäisijänä, itsensä toteuttamisen mahdollistajana ja identiteetin muodostajana on pelkästään porvarillista mediavaikuttamista, jolla pyritään naamioimaan, ilmeinen rikos: orjuuttamispyrkimykset, hyveeksi. Kun työtä tehdään työnantajan johdon ja valvonnan alaisuudessa, niin ei tällaisessa järjestelmässä toteuteta suinkaan itseä, vaan niitä pyrkimyksiä, joita työnantajalla sattuu päässään kulloinkin olemaan. Identiteetin puolestaan edellytetään olevan sellainen kuin työnantaja haluaa. Tämä suorastaan testataan jo ennen työhön ryhtymistä.

Syrjäytymisen näkeminen syrjään jäämisenä porvarin etua ajavasta työnteosta on vahvasti ideologinen. Asianhan voi nähdä päinvastaiseksikin. Parhaiten ihminen voi toteuttaa itseään silloin kun on vapaa ja käytössä on riittävästi rahaa. Valitettavasti rahan saaminen on pääosin kytketty porvarillisen ikeen alla raatamiseen.

Työttömän syyllistäminen tekemättömästä työstä ei myöskään ole tästä maailmasta. Jos tekemätöntä työtä on olemassa, niin sen tekeminen ei ole mielekästä. Jos olisi, niin se ei olisi tekemätöntä. Tokipa työttömät voidaan mahtikäskyllä panna pyörittämään vaikka peukaloitaan, virkamiesten tapaan, mutta on vaikea nähdä kuka moisesta saa itsensä toteuttamisen tunteen tai kokee olevansa yksi porukasta tekemässä maailmanhistoriaa.

Käsittämätön on myös mielikuva, jonka mukaan työtön ei tekisi mitään kapitalistisen tuotannon ulkopuolelle jäätyään. Ikään kuin palkkatyö olisi ihmisen elämän pääsisältö tai peräti tarkoitus. Uraputkihan on kuin prosessi, johon ihminen hyppää ja sitten vuosien päästä pullahtaa putkesta prosessoituna, täysin palvelleena ulos. Sitä paitsi koneet korvaavat tulevaisuudessa yhä enemmän ihmistyötä. Vain kapitalistinen ahneus yrittää henkitoreissaan jatkaa vanhaa riiston perinnettä yhä pitemmälle yhä teknistyvämpään tulevaisuuteen.

Sen sijaan, että sosiaalisten tulonsiirtojen varassa eläviä yritettäisiin voimalla repiä työelämän orjuuttamisjärjestelmään, pitää kehittää järjestelmä, joka mahdollistaa erilaisia vaihtoehtoja. Keskeistä tässä on kansalaispalkka tai vastaava, joka mahdollistaa toimeentulon yhä useammalle työn ikeestä vapautuvalle, mutta ei toisaalta estä osallistumista ihmiskasvoiseksi kehitettävään tuotantoonkaan.


Kommentoi



 Hallitus porvarin edunvalvojana
16.08.2017 16:21

Onko tämän päivän talouspolitiikka porvarillista edunvalvontaa? Ajatukselta ei voi välttyä. Siinä määrin porvarillisia intressejä palvelevaa politiikkaa valtakunnassa toteutetaan. Palkkoja alennetaan, työttömiä ajetaan orjatyövoimaksi ja julkista sektoria yksityistetään.

Joskus ammoin on puhuttu Suomesta sekatalousjärjestelmänä, mutta tänä päivänä moinen ilmaus lienee lähinnä huonoa huumoria. Eihän täällä ole vaihtoehtoja. Mikä täällä ylipäätään voisi aiheuttaa sekaannusta edes teoriassa? Vasemmistokaan ei tunne enää vallankumoustakaan: tarvetta vaihtaa hallitus nykykielelle käännettynä. Sikäli kuin talous liittyy rahaan ja siihen liittyviin ilmiöihin, niin talous kuin myös taloustiede on syntymäporvarillinen ilmiö. Eihän köyhällä ole rahaa koskaan ollutkaan.

Porvarin opin keskeinen sisältö on ajatus niukkuudesta, jolla voidaan kätevästi perustella se, miksi rahaa ei tarvitse jakaa köyhille. Raha ei kuuleman mukaan riitä. Raha ei kasva puussa. Ei ainakaan siellä, missä puita ei ole.

Mutta jo normaaliaistein on todettavissa, ettei maailmaa hallitse niukkuus, vaan ylenpalttisuus. Lähes kaikkea on liikaa, jopa rahaa. Ongelma on siinä, miten kaikki jaetaan. Maapallon luonnonvarojen ehtymisen pelkokin on vain köyhän mielikuvituksen aiheuttamaa harhaa. Nykyisten luonnonvvarojen loputtua pitää vain keksiä uudet, korvaavatt järjestelyt.

Paljon melua synnyttänyt, niin kutsuttu ongelma, on niukkuuteen liittyvä kestävyysvaje, porvarillinen pyrkimys omien etujensa kasvattamiseen vanhusväestön kustannuksella. Porvarin huolihan on ollut se, että lisäarvoa tuottava työläisköyhälistö uhkaa vähentyä väestön ikääntymisen myötä. Siitä syystä työssäoloaikaa pidennetään, eläkkeitä leikataan ja työttömät pyritään saamaan ilmaistyövoimaksi porvarillisiin liikeyrityksiin. Pöyristyttävimmät kiekaisut vaativat jopa, että perustuslakia pitää muuttaa, jotta riiston määrää päästäisiin lisäämään, ennen kaikkea leikkaamaan eläkkeitä.

Takapajuisuuteen taipuvainen porvari ei ole vielä oivaltanut, että perinteisen työn aikakausi alkaa olla ohi. Koneet tekevät nykypäivänä lähes kaiken tarpeellisen. Perinteistä kapitalistista työtä ei yksinkertaisesti tarvita, siis muuhun kuin porvarin hyvinvoinnin kasvattamiseen.

Porvarillinen edunvalvonta käy ilmi myös rakenteellisten uudistusten vaatimuksena. Porvarin mieleen ei näy juolahtaneen, että talouspolitiikassa voitaisiin keskittyä tasapuolisempaan hyvinvointiin eikä suinkaan siihen, mihin politiikka tähtää, nimittäin hyvinvointierojen kasvattamiseen.

Hallitus tekee kaikkensa, jotta yritykset pystyisivät entisestäänkin mahtavampien rahakasojen luomiseen ja entistäkin suurempiin osinkoihin ja johtajien palkkioihin. Sen sijaan työttömien, tulonsiirtojen varassa elävien ja eläkeläisten huominen ei kovin aurinkoiselta näytä. Paikallisen sopimisen lietsominen ei tiedä hyvää edes työläiselle, kikystä, työaikojen pidennyksistä, lomien ja korvausten leikkauksista puhumattakaan.


Kommentoi



 Vihannesten synty
03.08.2017 13:02

Yksi vaarallisimpia ilmiöitä yhteiskunnassa on ääriajattelu. Näin voi päätellä niistä julmistuneista kannanotoista, joita mediassa esiintyy tuhkatiheään. Kuitenkaan mitään määritelmää ääriajattelusta ei ole sen enempää kuin vihapuheestakaan. Ainoa, mikä tiedetään, on se, ettei saa ääriajatella eikä puhua vihaisesti. Käytännöllisesti katsoen tämä merkitsee ihmisen pakollista pidättäytymistä niin osasta tunnetiloistaan kuin myös ajattelustaankin.

Onko ääriajattelu äärimmilleen vietyä ajattelua? Vai onko kysymys äärimmilleen viedystä ajattelemattomuudesta? Äkkiseltään luulisi, että mahdollisimman suuret älylliset ponnistelut olisivat pelkästään hyvä asia. Olisiko nyt niin ikävästi, että ääriajattelun kieltäminen on johtanut kansakunnan tyhmistymiseen ja talouden rapautumiseen? Entä heikentyneet PISA -tulokset? Onko nuorisokin ottanut ääriajattelemisen  kiellon tosissaan ja vetää vain sikeitä laitoksissa, joita joutuvat oppivelvollisuuden vuoksi kansoittamaan?

Mitä ääriajattelu merkitsee politiikassa? Ovatko kommunistit ja porvarit ääriajattelijoita? Tästä näkökulmastahan vain keskustalaiset olisivat optimiajattelijoita. Jos näin on, niin miksi vasemmistoa ja oikeistoa ylipäätään siedetään? Eikö valtakuntaa hallitsemaan riittäisi yksi puolue, joka osaa ajatella oikein? Rehottaako politiikassa kaksinaismoraali? Toisaalta jotakin sallitaan, mutta samaan aikaan samaa asiaa ei sallitakaan.

Totuus liittyy myös läheisesti ajatteluun. Ääriajattelu tarkoittaisi totuudessa sitä, missä määrin väittämä on tosi ja missä määrin vain osatotuus. Äärimmäisen ajattelun mukaan totuus olisi eksakti, kiistämätön totuus, kun taas äärimmäisen löysän ajattelun mukaan totuus olisi jotakin totuuteen viittaavaa, jos sitäkään.

Ääriajattelun kieltäminen vaikuttaa jopa mielipiteenmuodostukseen. Jotta kansalainen ei leimautuisi poliittisesti tai yhteiskunnallisesti epäkelpoiseksi, hänen on viisasta välttää ottamasta mitään ehdotonta kantaa mihinkään asiaan tai ilmiöön, koska ehdoton kannanotto saattaa vahingossa lipsahtaa ääriajattelun puolelle. Eipä siis ihme, ettei mitään loppuun asti ajateltua ole esitetty vuosikymmeniin, ehkei vuosisatoihinkaan. Ranskan suuri vallankumouskaan ei näin jälkikäteen asiaa tarkastellen kovin harkitulta näytä.

Kun seuraa sitä, millä raivolla ja vimmalla ääriajattelua, ajattelua ylipäätään, pyritään suitsimaan, niin ei vaadi kummoisia ennustajan lahjoja voidakseen todeta, että ennen pitkää ihmiskunnan  kyky ajatella tyrehtyy kokonaan. Ihmisestä tulee entistäänkin hyvinvoivempi vihannes. Kehityskulku nopeutuu, mitä enemmän vihanneksen asteelle päätyneitä ilmaantuu poliittisiksi päättäjiksi. Merkit nykypäivän maailmanpolitiikassa ovat hälyttäviä.


Kommentoi



 Kertaalleen syöty
13.07.2017 17:29

Muudan urheilupersoona  taisi olla aikaoinaan oikeassa legendaarisessa arviossaan joistakuista keskieurooppalaisten liittotasavaltojen muodostamasta kokonaisuudesta. Kuva on täydentynyt viimeaikojen sisäministeritason kommenteista, joiden mukaan pitäisi perustaa, kuinkas muuten, tietokanta Euroopassa vaikuttavista kommunisteista. Ikään kuin keskieurooppalaiset mellakat olisivat kommunistien syy. Syyhän oli kaikkien Eurooppaan saapuneiden raharuhtinaiden (G20 –kekkeristit), jotka olivat sinne kokoontuneet rehvastelemaan rahoillaan. Kokouksen olisi voinut hyvin pitää jollakin Tyynenmeren autiolla saarella taikka Pohjoisnavalla, esimerkiksi.

Jokaisen, jolla on jotakin päässään, pitäisi ymmärtää, että jos puhe ei tehoa, niin käyttöön otetaan  muunlaiset keinot. Vastaan panemisen estämiseksi raharuhtinaat yrittävät suitsia jopa kansalaisten oikeuden puhua vihaisesti. Vihaisesti puhuminen on kuuleman mukaan vihapuhetta, jota ei hyvän kotikasvatuksen omistava” sininen unikaan” (äskettäin perustettu poliittinen ryhmittymä) suvaitse. Ei etenkään, jos puhe haittaa hinnalla millä hyvänsä tapahtuvaa oman edun tavoittelua.

Mielenilmaukset ja kansan tahdon toteutumisen pitäisi tapahtua raharuhtinaita miellyttävällä tavalla. Siis siten, että vaatimukset olisivat vähintään asevoimin hallittavissa. Kaikki, jota raharuhtinas ei pysty hallitsemaan, pitää kieltää. Kriminalisoida. Koska kaiken kieltäminen on käytännössä mahdotonta, on esimerkiksi Suomi keksinyt säätää lait siksi epämääräisiksi, että niiden perusteella kansalainen voidaan tuomita tekipä tämä, tai olipa tekemättä,  mitä tahansa, jos tarve näin vaatii.

Keski-Eurooppaan näyttää iskeneen vanha Amerikan tauti. Amerikoissahan ennen muinoin riehui armoton kommunismi-tauti. Tauti ei tosin ole hävinnyt minnekään, mutta nyt kun Eurooppakin pyrkii liittovaltioksi, niin tyhmimmät luulevat, että myös kommunistivainot kuuluvat liittovaltion toimenkuvaan. Sen sijaan porvareita varten ei näytä kukaan ehdottaneen yhtään mitään. Ei edes tietokantaa.

Entisessä Neuvostoliitossa kerrotaan joutuneen ankaran vainon kohteeksi, jos urkintajärjestelmä havaitsi kapitalistisia tartuntoja kansalaisissaan. Nyt sitten Euroopan unioni näyttää kehittelevän järjestelmää, jolla pyritään kommunismin ja kaikkien järjestelmään kielteisesti suhtautuvien eliminoimiseen, tai ainakin hiljentämiseen.

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005286543.html


Kommentoi



 Kun kansalta katosi taju
22.06.2017 18:33

Oikeusministeriön tilaamasta selvityksestä kerrotaan käyneen ilmi, ettei mitään yleistä oikeustajua ole olemassa. Ministeri puolestaan vastaa, kuten odottaa sopii: ”juu ei olekaan, paras totutella tieteelliseen tosiasiaan”. Päällimmäiset ongelmat mainitussa tuloksessa ovat ainakin se, että kysymyksessä on tilaus ja toinen ongelma on selvitys. Kuten kapitalismissa yleensä tilauksen tulee tyydyttää tilaajan tarpeet, muuten jatkotilausten saaminen muuttuu epätodennäköiseksi. Toisekseen selvitys on eri asia kuin tutkimus. Selvitys yksinkertaisimmillaan voi olla ikkunan avaaminen ja sen kuulosteleminen minkälaista meteliä kansa kadulla tänään pitää.

 

Jos mitään oikeustajua ei ole olemassa, niin mistä oikeus sitten on saanut alkunsa? Syntyikö kaikki alkuräjähdyksessä, kuten oikeaoppinen tiede väittää vai loiko jumala suuressa viisaudessaan lakikirjan ja asetti sen juristin kirjahyllyyn? Onko oikeus kenties luonnonlaki, joka väistämättä on olemassa siinä missä luontokin ja reagoi erilaisiin tapahtumiin luonnonlakien mukaisesti? Erityisen ongelman muodostavat lakia säätävät instituutiot. Mistä ne saavat impulssinsa: suoraan luonnosta, jumalalta vaiko oikeusministeriltä, pahimmassa tapauksessa valtiovarainministeriltä, joka pyytää suitsimaan ylinopeutta entistä suurempien rahallisten korvausten toivossa.

 

Jos kansalla ei ole oikeustajua, niin miten lakipykälät ylipäätään ovat mahdollisia? Ainakin näihin saakka ylin lainsäädäntövalta on kuulunut eduskunnalle, joka panee hallituksen huolehtimaan asioiden käytännön johtamisesta. Jos kansalla ei ole oikeustajua, niin lakipykäliä ei yksinkertaisesti pitäisi olla olemassa. Piileekö oikeusministeriön tilaamassa selvityksessä suuri, pirullinen juoni, jolla yritetään mitätöidä eduskunta ja siirtää ylin valta hallitukselle? Jos kansalla ei ole oikeustajua, niin silloinhan koko eduskunta lakia säätävänä elimenä käy tarpeettomaksi. Tämä käsitys sopisi hyvin yhteen hallituksen tähänastisten toimien kanssa, toimien, jotka usein unohtavat olemassa olevat lakipykälät, kuten yleensä monen muunkin asian.

 

Jos oikeustajua ei ole olemassa, niin tämä johtaa myös kaikenlaisten arvo –tajun kyseenalaistamiseen yhtä lailla. Mitään länsimaisia arvoja ei olisi olemassa muualla kuin hallitukseen osallistujien omissa päissä, eräänlaisina kuvitelmina tai keppihevosina, joiden turvin voi kivasti hyökätä vastustajien kimppuun ylevästi leimautumatta alhaiseksi vihapuhujaksi tai poliittiseksi manipulaattoriksi.

 

Kaikkein mukavinta hallituksille kansasta ilman tajunnan häivää on se, että kulloinenkin valtakoalitio voi kaikessa rauhassa säätää aivan millaisia lakeja mieleen juolahtaa. Mitä siihen on eduskunnalla sanomista, kun tiede väittää, ettei eduskunta voi vedota edes kansan tahtoon.

 

 

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/223786-uniikki-tutkimus-yllatti-kansan-oikeustajua-ei-loytynyt


( Päivitetty: 23.06.2017 00:12 )

Kommentoi



 Rikkaruohon makuinen tekopyhyys
11.06.2017 21:51
Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja on kirvoittanut porvarit ennennäkemättömään ja kuulemattomaan mekastukseen, mölinään, joka jo sinällään paljastaa enemmän kuin ilmoille päästetyt tekopyhät lauseparret läntisistä arvoista ja ihmisoikeuksista. Ei näköjään riittänyt edes media-ilmaston muokkaus suotuisaksi puolueen etukäteen asetetulle perintöprinssille.
 
Syntynyt tilanne oli odotettu. Eihän voi olla niin, että puolue voittaa vaalit täysin toisella ohjelmalla kuin mitä sitten hallituksessa toteuttaa.
 
Vaikka ei kaikista poliittisista ilmiöistä olisi erityisen ilahtunut, niin suoranainen poliittinen vaino ei kuulu hyvään poliittiseen kulttuuriin. Siksi on kerrassaan järkyttävää, että jopa professoritason ihmiset hyppivät ja kiekuvat räyhähenkisten ja lähinnä mielenköyhien poliitikkojen tapaan.
 
Ei ole juuri ollut hetkeä ettei joku porvari olisi tullut niin kutsutusti ulos ja julistanut hallituksen kaatamisen välttämättömyyttä perussuomalaisten uuden puheenjohtajan tultua valituksi. Ulostulot ovat alkaneet muistuttaa käkikelloa. Lähes vartin välein on luukku käynyt ja käki ryhtynyt moralisoimaan.
 
Se, että moraali on alkanut kukkia erityisesti porvarin puutarhassa, selittyy varmastikin gallup -kannatuksella. Gallupeja johtavalla puolueella voi olettaa olevan intressinä kasvattaa kannatustaan, vaikkapa siten, että hallituksen porvarillisten pyrkimysten jarrumiehet saataisiin pois valtakuntaa hallitsemasta. Kuran heitto on klassinen metodi kilpailijan heikentämiseksi. Kuran heitto, vaikka kura onkin puettu hyveen kaapuun.
 
Näin porvarin kukkarolle edulliset hankkeet saataisiin kukoistamaan ja porvarilliset pyrkimykset entistäkin tanakammin istutetuksi valtakunnan, jos ei nyt vallan perustuksiin, niin ainakin niihin rakenteisiin, jotka ovat vielä jäljellä.
 
Porvarillisen moralisoinnin tekopyhyys käy hyvin ilmi harjoitetusta eriarvoistavast politiikasta, joka tämän tästä kaatuu, ei enempää eikä vähempää kuin perustuslakiin. Rasismin ja sietokyvyn puutteen    kohdentaminen vain tiettyyn suuntaan ei ole myöskään oikeudenmukaista, koska syrjintää esiintyy kaikkialla yhteiskunnassa, jopa läntisen aatemaailman ytimessä, markkinataloudessa.
 
Työhön ei ikääntyneellä ole asiaa, ”läskeistä” puhumattakaan. Poliisit puolestaan ovat kunnostautuneet lähinnä rikoksia tekemällä, ei niinkään rikoksia estämällä. Myös poliisin toimenkuva on muuttunut suojelun tehtävästä rahan kerääjäksi ja lähinnä sananvapauden rajoittajaksi. Työttömän asema valtakunnassa alkaa olla orjan tasoa.

Olisi toivottavaa, jos meillä olisi valtakunnassamme arvojohtaja, joka ei vain känisisi joukon jatkona, vaan jolla olisi jotakin arvoihin liittyvää asiaakin.

Kommentit (1)Kommentoi



 Globaaleja porvarillisia harhoja
10.06.2017 15:16

Mitä kauemmas todellisuudesta ihminen loittonee, sitä omalaatuisempia käsityksiä hänen päähänsä pälkähtää. Suurin todellisuudesta irtaantumisilmiö on tietysti kaupungistuminen. Kaupungistuminenhan on ominipotentti illuusio kaikkivoipaisuudesta, joka kutkuttaa  erityisesti suurten kaupunkien johtajia, tai niiksi pyrkiviä.


Alunperin kaupunki syntyi pellon kupeeseen, johon liikaväestö keskittyi pohtimaan ja miettimään rooliaan maailmankaikkeudessa, kun pellolle ei ilman ihmishenkien menetyksiä mahtunut enempää työläisiä seipäineen ja karheineen heilumaan.


Pellon pientareella tämä joutoväki alkeellista viljely ja elämisen tekniikkaa havainnoituaan ryhtyi kehittelemään apuvälineitä elämisen mahdollistamiseksi ja  mukavoittamiseksi. Tästä lähtökohdasta syntyi porvariso tehtaineen tuottamaan hyödyllisiä maataloustuotantoa edistäviä tavaroita, joita porvaristo sitten torilla vaihtoi elintarvikkeisiin. Kun porvari keksi traktorin, se mahdollista entistä suuremmat väestömäärtä peltojen pientareille.


Porvarillisen politiikan kohtalokas virhe on juurien unohtaminen: se, että porvaristo on vain pellon pientareella elävää maatalouden ylijäämäväestöä, jonka olemassaolo perustuu sen kykyyn lisätä maatalouden tuottavuutta, laajemmin tarkasteltuna elinympäristön kestävyyttä ja anteliaisuutta jatkuvasti lisääntyvälle porvarilliselle joutoväestölle.

Suurinta porvarillista huuhaata on kehitellä porvarillista politiikkaa, joka vain lisää todellisuudesta irtaantuneen väestön määrää luulossa, että keskittymällä pelkästään "nuppineulojen" tuotantoon ihmiskunnan hyvinvointi lisääntyy. Pahinta mitä porvarit ovat keksineet, ovat tietysti instituutiot, jotka suorastaan lietsovat maailmasta ja ympäristöstä irtaantunutta tuotantoa ja elämäntapaa. Sormi osoittaa erityisesti porvarillista politiikkaa ja sen lyhytnäköisyyttä.


Porvarillinen meuhkaaminen kaupungistamisen autuutta luovasta vaikutuksesta on edennyt jo sille asteelle, että valtiokin on unohtunut. Kotimaan porvareille Helsinki on jo valtiotakin tärkeämpi instituutio. Ei päivää, ettei joku porvari vikise, että verorahat kuuluvat Helsingille ja että maakuntien kehittäminen pitää lopettaa.

Pikkuporvarit, isojen porvarien perässä tarpovat, kuten pienen talon porsaat, ovat keksineet termin agraariyhteiskunta jäänteenä. Ikään kuin maatalous olisi jokin fossiili menneisyydestä. Jopa koulujen kesäloma olisi agraariyhteiskunnan jäänne.  Ikään kuin tietokonepelien pelaaminen osoittaisi suurtakin edistystä tai se, että koko kesä vietettäisiin koulussa oppimassa porvarillista, maailmasta vieraantunutta ideologiaa.


Kommentoi



 Ne syövät tallista seiniä
24.05.2017 14:02

Etevät talousviisaamme ovat jälleen avanneet sanaisen arkkunsa. Tällä kertaa viisaus koskee maatalouden tukiaisia. Tukiaiset pitäisi lakkauttaa, koska tukiaisia maksamalla poltamme hyvinvointia taivaan tuuliin.  Ajatushan on kuin suoraan putiporvarillisen talousaapisen sivulta: kannattamattoman toiminnan pitää loppua, jotta tilalle pääsee syntymään uutta kannattavaa porvarillista toimintaa.


Kun tarkemmin perehtyy edellä esitettyyn ajatuksentynkään, niin mieleen juolahtaa kysymys, pitäisikö kansakunnan myydä puurokattilansa  jotta pystyisimme tuottamaan hyvin rahaa tuovia nuppineuloja. Näin ollen puuron keittämistä ei pitäisi tukea, vaan puuron keittäminen pitäisi lopettaa jotta tilalle saadaan kannattava nuppineulatuotanto.


Kapitalismin oppikirja on kuitenkin sikäli puutteellinen, ettei se erottele tarpeellista ja tarpeetonta tuotantoa. Kapitalistinen järjestelmä on kehittynyt nimenomaan tarpeettoman tuottamiseen. Siksi ei ole suurtakaan merkitystä sillä, jos joku tuotannonala keikahtaa. Kapitalistisen logiikan mukaan toinen rihkaman tuottaja syntyy tilalle. Sen sijaan välttämätön tuotanto on eri asia. Välttämätöntä tarvitaan aina, satoi tai paistoi.


Jo nyt rahat ja pääomat karkaavat maasta kiihtyvällä nopeudella. Pitäisikö meidän ryhtyä suorastaan lietsomaan tätä suuntausta sillä, että alamme tuoda elintarvikkeetkin ulkomailta? Ei kuulosta täysipäisen puheelta. Näyttää siltä, että ekonomisteja on liikaa. Taso on laskenut.


Maatalous on sitä paitsi osa infrasfrastruktuuria, se perusta, jonka varassa yhteiskunta toimii. Hyvässä kunnossa oleva infrastruktuuri on suoranainen edellytys sille, että yhteiskunnassa  voidaan ylipäänsä tehdä jotakin. Infrastruktuuri mahdollistaa, ei suinkaa se, että infrastruktuuria heikennetään, kuten on muodostunut tavaksi. Viime aikoina on ollut trendikästä yksityistää infrastruktuuria. Esimerkiksi tiet on aikomus saattaa porvarillisen rahantaonnan välineiksi. Se merkitsee hetken päästä sitä, että ainoa tie, joka jää jäljelle, vie ulkomaille, kuten on käynyt rahan ja pääomankin.


Jopa niin kutsutut asiantuntijatkin ovat pääsääntöisesti ulkomailla, josta he sitten naama punaisena messiaanisesti huikkivat kotimaahansa ohjeita. Joillekin ekonomisteille riittää pelkästään se, että he ovat käyneet ulkomailla. Ohjeet ovat luokka "Ruotsissa on niin, miksei meilläkin?". Hyöty näistä tämmöisistä  neuvoista on samaa luokkaa kuin suomalaisten NHL -tähtien apu suomalaiselle jääkiekolle. Kelliskely etelän lämmössä on tärkeämpää kuin uurastaa maansa puolesta kaukalossa.


Viisaat ovat kertoneet, että voimme menestyä EU:ssa, vaikka meillä ei omaa rahaa olekaan. Menestyminen perustuu tämän viisauden lajin mukaan rakenteellisiin uudistuksiin.  Ongelma on nyt siinä, että rakenteita ei voi uudistaa kuin kerran. Sen jälkeen kiinnostavat rakenteet ovat ulkomaisessa omistuksessa. Niinpä Amerikan Smith voi halutessaan kääntää kaasuhanan kiinni tai roudata ainoalle tielle satojen kilojen painoisen porsaan, jos meno valtakunnassa ei miellytä. Pahinta on tietysti, jos Smith päättää pitää perunat omassa laarissaan.


Kommentoi



 Omituiset höpöttäjät
19.05.2017 21:03

Suomalainen politiikka on jo pitkään muistuttanut epämääräistä komediasarjaa. Lähinnä mieleen tulee Manitbois -sarja, koska hallitusten kokoonpanot ovat jo pitkään sisältäneet yhä  enenevästi mitä oudoimpia höpöttäjiä. Myös hallituspolitiikkaa Manitbois -sarja kuvaa erittäinkin mainiosti. Hallitusten teemanahan on jo pitkään ollut rahojen vieminen, tarkemmin sanoen rahjojen siirtäminen vähän köyhemmiltä paljon rikkaammille.


Hallitusten aikomusten logiikkakin on kuin suoraan jostakin hupisarjasta.Toimenpiteissä ei sketsien tapaan ole logiikan häivää. Jos jonkinlainen logiikka löytyy, niin se ei ole reaalimaailman logiikkaa, vaan jotakin muuta. Esimerkkinä vaikkapa työllisyysasteen ottaminen hallituksen tavoitteeksi. Normaali järki olettaisi, että työllisyysasteen nostamista lähdettäisiin suunnittelmaan työelämälähtöisesti. Mutta mitä tekee hallitus? Sen ryhtyy työntämään käärmettä pyssyyn sen sijaan, että olettaisi lähtökohtaisesti käärmeen menevän pyssyyn omasta aloitteestaan kuten vapaassa maailmassa yleensä.


Niinpä hallitus on ottanut elämäntehtäväkseen työttömien jahtaamisen, josta siitäkin on ryhdytty käyttämään hupaisaa termiä aktivoiminen. Jopa hallituksen ohjeistama Yleisradio on ryhtynyt luomaan mielikuvaa epäaktiivisesta työttömästä kiekumalla kellon ympäri termiä työttömien aktivointi. Ei lähetystä, ettei joku ankkuri suu muikeassa mutrussa makustele aktivointi -termiä. Oma lukunsa ovat sitten dosentit, jylpyt ja nullit, jotka sitten siunaavat hallituksen toimet siinä missä papit ja piispat porvarien toimet yleensäkin.


Varsinainen James Potkukelkka lienee se pieni lusikka suussa syntynyt, joka on keksinyt ryhtyä keräämään rahaa valtion pohjattomaan kassaan autoilijan ajonopeutta sakottamalla. Älyn tasoa kuvaavat hyvin toimenpiteet, joilla puuttumiskynnystä alennettiin ja poliisien määrää lisättiin. Varmaankin kuukausien pohdinnan jälkeen James oivalsi, että rahaa siunaantuu sitä enemmän, mitä pienempiin säädettyjen nopeuksien ylityksiin puututaan. Eikä tässä vielä kaikki. James on saanut näköjään uuden oivalluksen. Nyt pitäisi päästä sakottamaan jo 1 km/h:n rikkomuksesta.


Porvareilla on myös hupaisa tapa piiloutua. Sitäkin varten tarvittiin suorastaan laki. Tyypillisestihän porvari ostaa miljoonatontin meren rannalta, rakentaa tontin ympärille aidan, jotta kulkurit eivät ramppaamisellaan alenna sen arvoa ja sitten arvon noustua myyvät tontin kalliiseen hintaan ja vievät rahat ulkomaille, joskus peräti mustassa säkissä. Nyt sitten tontin aitaa vastaava suoja tarvittiin omaisuuden piilottamiseksi ulkomaille. Ilmeisesti porvari ajatteli, että nyt kun Suomi nousee kohisten tehtyjen porvarien eduksi kääntyneiden suhdanteiden vuoksi, niin rupuväki tulisi vain kateelliseksi, jos näkisi julkisuudessa, miten korkeiksi rahakasat ovat kasvaneet.


Kommentoi



 Tyhmyys johtaa kansaa
03.05.2017 01:31

Mitä tyhmempi kansa sitä enemmän se tarvitsee sääntöjä ja määräyksiä selviytyäkseen jokapäiväisistä askareistaan. Kun viranomainen laatii rangaistuksen uhalla toteutettavan määräyksen, niin kansalaisen ei tarvitse muuta kuin totella. Näin menetellen kansalaisen ei tarvitse vaivata niin kutsuttuja aivojaan. Eikä tässä vielä kaikki. Jos kansalainen ei tottele, niin tottelemattomuus sataa rahaa sakkoina suoraan viranomaisen laariin eli valtakunnan pohjattomaan kassaan päätöksentekijöiden ja virkamiesten hassattavaksi mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, joilla ei kansalaisen hyvinvoinnin kannalta ole välttämättä mitään tekemistä.

Varjopuolena tässä tämmöisessä menettelyssä on kansallinen aloitekyvyttömyys, mikä tyypillisimmillään ilmenee suu auki pällistämisenä tilanteessa, johon ei löydy valmista sääntöä noudatettavaksi. Siksi sääntöihin ja määräyksiin kangistunut kansakunta ei koskaan menesty joukkuepeleissä. Kun kaikki tarmo ja energia menee sen muistelemiseen mikä oli kunkin pelaajan rooli ja vuorosanat, niin kyllä näin pelatessa unohtuu koko pelin idea, voittaminen, tyypillisimmillään maalinteko. Joidenkin valtakuntien jääkiekossa on ollut tapana pelata viisikkopeliksi kutsuttua jääkiekkoa, jossa puolenkymmentä pelaajaa kiertää rinkiä ja syöttelee toisilleen kiivaaseen tahtiin. Sitten vastustaja vie kiekon, kuten tapahtuu, kun pelaaja yrittää muistella esimerkiksi sitä miten päin mailaa pitää puristaa ja miten kovaa.

Talouslama on toinen hyvä esimerkki. Sen sijaan että talous ryhtyisi itsenäisesti harjoittamaan menestyvää bisnestä, niin sääntöjen ikeeseen totutettu kansa jää ”monttu apposellaan” odottelemaan hallitukselta toimenpiteitä tilanteen ratkaisemiseksi. Siinä missä aloitekykyinen ja omaan älyynsä luottava kansa nostaa itse itsensä ylös lamasta, niin lainkuuliainen kansa odottaa vain lakeja, kikyjä ja veronalennuksia, jotta yritysjohtajat pystyisivät näyttämään tulosta ja nostamaan bonuksensa.

Kun aivotoiminta on nollassa, niin taloudellista tulostakaan ei saada aikaiseksi muutoin kuin vähentämällä työntekijöiden määrää. Yksi tyhmän kansan omalaatuisia menettelytapoja ovat pyrkimykset nostaa työllisyysastetta kun samaan aikaan toiset pyöreäpäät tekevät lisää työttömiä, jotta saisivat edes jonkinlaisen tuloksen tuloslaskelmansa viimeiseksi riviksi. Tyhmyyden kirkkain kruunu on tietysti työttömien aktivointi olemattomiin töihin. Päinvastoin pitäisi aktivoida mitään aikaansaamatonta yritysjohtoa, jotta saataisiin kuuluviin edes jonkinlainen kahahdus sen merkiksi, että lahkeet, jos eivät suorastaan pauku, niin pitäisivät jonkinlaista ääntä kuitenkin. Ilman tätä perinteistä työnteon tunnusmerkkiä, työtä ei tehdä, tumput ovat suorana.

Onnettominta sääntöjen halvaannuttamassa yhteiskunnassa on kaiken kukkuraksi se, etteivät päätöksentekijätkään osaa toimia, ellei joku laadi heillekin vuorosanat, roolit, säännöt ja määräykset.  Eipä ihme, että tällaiset aloitekyvyttömät päättäjät ovat keksineet itselleen sääntöjä tehtailevan organisaation, unionin, joka suoltaa sääntöjä ja määräyksiä noudatettavaksi ja ankarin rangaistuksin sanktioiduiksi. Kovin suurta ennustamisen taitoa ei vaadita, kun väittää, että ihmisäly tuhoutuu jo sangen lyhyen ajan kuluessa. Kun ennen kansaa johti vapaus, niin jo pitkään sitä on johtanut silkka tyhmyys.


Kommentoi



 Suuri porvarillinen erottautumisongelma
29.04.2017 02:03

Poliittinen ohjaus on yleistynyt Suomessa, jopa siinä määrin ettei muuta ohjausta enää juuri olekaan. Autoakin ajetaan nykykäytännön mukaan viranomaispäätöksin eikä suinkaan kuljettajan harkinnan mukaan. Poliitikko, virkamies viimeistään, tietää kyllä parhaiten, millä tavoin autoa pitää missäkin tilanteessa ajaa. Poliitikko tietää myös sen, mikä uutinen on oikea uutinen ja mikä valeuutinen. Poliitikko tietää myös sen, kuka on sovelias virkaan, ja kuka ei.

Poliitikoille on jostakin syystä muodostunut käsitys, että Suomi on läntinen demokratia. Tämä on tärkeää siksi, että Suomen vieressä on itä, joka ei ole länsi, ja koska itä on itä, niin idässä ei voi vallita läntinen demokratia, vaikka poliittiset menettelytavat olisivat likipitäen samat. Tästä taas seuraa erottautumisongelma, joka on yhtä tärkeää kuin se, että porvari erottuu rahvaasta. Eipä ihme, että valtakuntaamme on muodostunut jopa sellaisia ammattiryhmiä kuin tapakouluttajat, jotka opettavat erilaisia porvarillisia niksejä, kuten haarukan käyttöä ja erillistä nenäliinaa ikkunaverhon tai pöytäliinan käytön sijaan.

Edellä luetellut pienet vihjeet tulevat jatkossa olemaan entistä tärkeämpiä porvarilliselle erottautumiselle, koska hallintarekisterilaki piilottaa varsinaisen porvarillisen tunnusmerkin, eli gigantit rahakasat ja muun omaisuuden. Näihin saakkahan porvarin on tunnistanut mittavan kalliista, mutta epäkäytännöllisestä autosta, josta usein kuitenkin puuttuu vilkku tai muu viranomaisen säätämä laite ikään kuin porvarillisena privileegiona. Tunnusomaista on ollut myös valtavat palatsimaiset rakennelmat, joissa tuskin kukaan pystyy asumaan, samoin lentokoneet, muskeliveneet ja muu tarpeeton tavara, johon vain porvari kykenee työväestöltä imemänsä lisäarvon turvin. Nyt kun hallintarekisterilaki piilottaa talon ja tavarat, niin kukaan ei tiedä kuka omistaa ja mitä.
Siksi porvarin pitääkin kehitellä erilaisia erottautumistapoja, jotta porvaria ei jatkossa luultaisi esimerkiksi kerjäläiseksi.

Porvarillisessa yhteiskunnassa on tärkeää, että asioita hoitavat nimenomaan porvarit eivätkä kaiken maailman hipit ja sosialistit. Tästä syystä rekrytointitilanteissa on tärkeää, että asemaan pyrkivä täyttää porvarin tunnusmerkit, ei se, mitä asemaan hakija osaa, tai mitkä hänen ansionsa ovat. Erityisen tärkeää on pukeutuminen, koska vaatteet nimenomaan tekevät porvarin. Tästä on olemassa kuuluisa sananlaskukin ”Kleider machen Leute”, jossa Leute tarkoittaa tietenkin porvaria. Hakuprosessissa nimitettävän nimellä ei ole merkitystä. Kaiken ratkaisevat porvarilliset tunnusmerkit. Kun pomojen pomo delegoi valintakriteerit alaisilleen, niin pikkupomo tietää kyllä kuvauksesta kenet pitää valita. Näin sillä varauksella, ettei pikkupomo ole aivan tyhmä, kuten joskus saattaa käydä, jos tähtien astrologinen asento sattuu olemaan mahdollisimman epäotollinen.


Kommentoi



 Tiedustelulait, joukossa tyhmyys tiivistyy
20.04.2017 13:26

Joukon paine on merkillinen ilmiö. Kun jotakin asiaa, kuinka tyhmää ja typerää tahansa, ryhtyy harrastamaan useampi ihminen, niin lopunkin osan populaatiosta pitää jonkin merkillisen voiman pakottamana ryhtyä harrastamaan tätä samaa tyhmyyttä ja typeryyttä. Esimerkiksi käyvät vaikkapa tiedustelulait. Suomi on kuuleman mukaan jälkeenjäänyt, kun ei ole sortunut urkkimiseen siinä missä muutkin.

Urkkimisen sallimista perustellaan rikollisuuden torjunnalla. Käsittämätöntä. Terrorismihan on voinut erittäin hyvin niissä maissa, joissa urkintalait ovat olleet arkipäivää jo pitkään. Millä ihmeen keinolla Suomi kykenisi torjumaan rikollisuutta urkintalaeilla, kun siihen eivät ole pystyneet muutkaan? Onko Suomi suuruudenhullu?

Miten nimenomaan urkintalait olisivat avain menestykseen? Urkintalakihan olettaa lähtökohtaisesti, että rikollinen etukäteen käyttäytyy siten, että urkkija pystyy päättelemään rikolliset aikomukset ja näin estämään aiotun rikoksen toteutumisen. Kumpi on tyhmempi rikollinen vai urkkija? Lähes ainoa oikea johtopäätös on se, ettei rikosta pystytä estämään, mutta urkkija saa kuitenkin urkkimalla paljon muuta, mielenkiintoista mutta epäoleellista tietoa, jolla voi olla paljon muuta kuin ääneen sanottua käyttöä.

Kun urkkimalla saatu tieto on salassa pidettävää, niin sitä suuremmalla syyllä voi olettaa kerättävän tietoa, joka ei edistä rikollisuuden torjuntaa, vaan aivan muita motiiveja. Salainen tieto ei myöskään ole nykyisen teknologian aikakaudella kovin kauaa salaista. Ennen pitkää salassa pidetty tieto leviää julkisuuteen tavalla taikka toisella. Siinäpä sitten ihmetellään, miten ministerin sairastama kuppa tai pelottavan alhainen älykkyysosamäärä palvelee rikollisuuden torjuntaa. Moni saattaa myös ihmetellä miksi ura ei etene, miksi tehtävään ei valita jne. Valinnat ja uralla eteneminenhän voivat olla turvallisuusriski, josta eivät tiedät ketkään muut kuin huppupäiset turvallisuusviranomaiset jossakin pimeässä maakuopassa.

Typeryyden lietsominen pitäisi kieltää lailla. Sitä varten pitäisi perustaa erityinen poliisiyksikkö, joka valvoisi niin kutsuttua virallista mediaa ja erilaisia organisaatioita maksettuine työntekijöineen lietsomasta suotuisaa ilmapiiriä erittäin tyhmille ja haitallisille hankkeille. Tyhmät päätökset tekevät kansalaiset vihaisiksi. Siksi netissäkin  käytävä keskustelu on usein kiivasta.

Netti ei suinkaan ole sammio,  josta paha valuu maailmaan, vaan netti yksinkertaisesti heijastaa olemassa olevaa typeryyttä. Nettiä pahempi pahuuden oppikoulu ovat erilaiset poliisi- ja agenttisarjat, joissa ei ole näkyvissä totuuden siementäkään.  Totuuden ilmitulon estämiseksi päätöksentekijöillä on hinkuakin suurempi into netin vaientamiseen. Totuuden puhujat on kautta maailman sivu pyritty tekemään hiljaisiksi.

Urkintalakien suurin puute on mielivalta. Jos urkkimaan pääsee vain sillä perusteella, että nyt salaisesta poliisista tuntuu siltä, että pitäisi päästä urkkimaan, niin lupa heltiää. Se taas, että epäoleellinen tieto pitää hävittää on peräti mielenkiintoinen ilmaus. Jos joku on nähnyt epäoleellisen tiedon, niin miten tällainen tieto hävitetään ilman ihmishengen menetyksiä? Luulisi, että viimeistään tässä on lainsäätäjällä vähintään pään raapimisen paikka. Jo ennestään meillä on tätä mielivaltaan perustuvaa lainsäädäntöä aivan liikaa.

Kansallisen turvallisuuden käsite on yhtä epämääräinen kuin vihapuhe, rumien puhuminen. Kansallinen turvallisuushan voi hyvin vaarantua taivaalta tipahtamaisillaan olevasta kivestä. Samoin kansalliseen turvallisuuteen voivat vaikuttaa Brexitin ja USA:n presidentin vaalien kaltaiset tulokset. Mitään näistäkään ei ole pystytty ennustamaan, vaikka tietoa piti olla saatavissa ihan normaalistikin. Monta dosenttia haastateltiin ja mediapetteritkin olivat täysin kuutamolla. Myöskään siitä ei ole päästy selvyyteen, onko viimeaikojen epäluulonalaisella valtiolla oikeita vai pahviohjuksia. Kukaan ei ole päässyt selvyyteen siitäkään, ovatko erään ohjusten laukaisualustan liikkeet olleet todellisia vai nettianimaatio.

Urkintalakeja parempi vaihtoehto on perinteisen poliisityön lisääminen ja oikeisiin tehtäviin keskittyminen. Ei poliisin tehtävä ole rahan kerääminen autoilijoilta sen enempää kuin netin selaaminenkaan. Nettiä selaamalla poliisikunta tylsistyy entisestään, maksa rasvoittuu ja tulee kakkostyypin diabetes tavanomaisen nettiaddiktion lisäksi. Kun ennen poliisin tunnisti leveistä jaloista, niin tämän päivän poliisin tunnusmerkki näyttää olevan ylileveä ahteri.

Nettiurkinnan sijaan pitää keskittyä käytännön tiedon keruuseen ja terroritekojen estämiseen. Luulisi, että rekkaiskuja voi torjua singolla ja pommimiehen voi pysäyttää sopivalla kemiallisella aseella. Poliisin pitäisi enenevästi olla osa yhteisöä niin, että poliisilla olisi tuntuma siihen yhteisöön, jonka osana toimii. Netin ääressä istuva poliisi vain vieraantuu maailmasta ja todellisuudesta, kuten näyttää olevan asian laita myös valtakunnan hallituksen ja sen harjoittaman politiikan, joka ei näytä olevan kotoisin juuri mistään.


( Päivitetty: 20.04.2017 13:28 )

Kommentoi



 Trollaus ja aito urbanisaatio
17.04.2017 11:01

Ihmistä, joka ei ole samaa mieltä kuin poliittinen totuus, kutsutaan trolliksi. Trolli on kuin pääsiäisnoita, jonka paha silmä saa aikaan huonon säätilan tyrehdyttää viljan kasvun ja tuo huonon karjaonnen. Trollia pidetään myös niin kutsutun kybersodan näkymättömänä, tunnuksettomana, sotilaana, joka toiminnallaan järkyttää yhteiskuntarauhaa, saa aikaan hämminkiä ja raivaa tietä vihreäpukuisille miehille, jotka sitten äänestyttävät sen, mihin valtioon hämminkiin joutunut valtakunta halua kuulua.

Trollin toiminnan mitätöimiseksi on tärkeää, että valtakunta osaa määritellä totuuden, jotta trollin toiminta mitätöityy. Kun totuus on kaikkien kansalaisten ylin johtotähti, eivät trollit saa yhteiskunnassa jalansijaa ja kybersodan mahdollisuus eliminoituu. Jos kansalaiset tietävät, että ihminen on kehittynyt apinasta, maailmankaikkeus on kehittynyt alkuräjähdyksestä ja että kaupungistuminen on luonnonlakiin verrattavissa oleva ilmiö, niin trollin toiminta vaikeutuu huomattavasti. Totuutena voitaneen pitää myös uudempaa tieteen havaintoa, sukupuolineutraalisuutta. Kun totuus vielä vahvistetaan lailla, valheesta rangaistaan, niin eipä trolleille jää mahdollisuutta myyräntyönsä harjoittamiseen.

Esimerkiksi kaupungistumisen voi jokainen nähdä omilla silmillään. Joka muuta väittää valehtelee. Uusia kaupunkejahan on syntynyt kuin sieniä sateella. Mistään väestökadosta tai maaltapaosta ei pidä puhua, vaan valtakunta kaupungistuu, urbanisoituu, mikä tuo työtä ja toimeentuloa koko valtakuntaan. Sen sijaan piintynyt valhe väittää, että valtakunta kehittyy, kun väestö pakenee taantuvilta alueilta etelään ja vain yksi kaupunki kasvaa ja kehittyy kuin itsenäinen valtakunta ikään, omassa omnipotenttiudessaan.

Erityisesti porvaristo on jo ammoisista ajoista ollut kaupungistumisen uranuurtaja. Pieniä pajoja ja kojuja on syntynyt peltojen laitaan, jossa porvari on naputellut nauloja milloin kenkiin, milloin hevosen satulaan ja luonut näin yksityisyrityksen alkuidut. Torilla porvari sitten vaihtoi nappaskenkiä elintarvikkeisiin ja kauppa alkoi kukoistaa. Oleellista porvarilliselle kaupankäynnille on ollut liikkuva elämäntapa. Kauppaa pyrittiin käymään aina siellä missä kaupalle oli tarvetta ja siellä missä tuotannolle oli suotuisat olosuhteet. Porvarillisen uutteruuden tuloksena alkoi maailmaan syntyä kaupunkeja yhä kiihtyvään tahtiin. Maailman väkilukukin alkoi porvarillisen toiminnan tuloksena nopeasti kasvaa. Sen seurauksena tarve yhä uusille kaupungeille on vain kasvanut entisestään.

Uusi poliittinen aate ”vihreät” suosii myös kaupungistumista ja uusien kaupunkien syntyä aarniometsiin, jotta luontoa voitaisiin suojella paremmin. Eihän luontoa voi mitenkään suojella suurkaupungeissa posliinipytyllä istuen ja maailmaan pitsiverhojen takaa tiirastellen. Ei, siksi myös vihreä liike on kaupungistumisen ystävä. Uusien pikkukaupunkien synnyttäminen tuo urbaanin ihmisen lähemmäksi luontoa, karhuja, susia ja koppakuoriaisia, niin että luonnonsuojelu ylipäätään mahdollistuu.

Suomalaisessa aluepolitiikassa kaupungistuminen merkitsee uusien pikkukaupunkien kulta-aikaa. Sen sijaan, että meiltä on hävinnyt satoja pikkukuntia, niin urbanisaation myötä meillä voi hetken kuluttua olla jo yli kuusisataa urbaania pikkukaupunkia. Se merkitsee paitsi kaupan kukoistusta niin myös parempaa luonnonsuojelua ja ennen kaikkea sivistyksen tason leviämistä aivan uusiin sfääreihin.


Kommentoi



 Porvarin vaalipolle laukalla
03.04.2017 23:25

Porvarin vaalipolle on karannut laukalle. Viimeisimmät gallupit näyttävät humalluttaneen puolueen. Laukan lisäksi on pomppakin revähtänyt apposelleen. Meininki on kuin Sodomassa ja Gomorrassa ja huuto sen mukainen.

Valtakuntaan on porvarillisen tietotoimiston mukaan siunaantunut satatuhatta työpaikkaa, mutta ei ensimmäistäkään työläistä. Huuto työhön pakottamiseksi kiihtyy, kitalaki punottaa ja nutturat tutisevat.

Lähes vuosikymmenen ovat porvarit inisseet heikosta talouskasvusta ja maailmanlopusta ellei kaikkiin porvarillisiin vaatimuksiin suostuta. Yhteiskunnan rakenteet pitäisi purkaa, syödä seinätkin kapitalististen voittojen kasvattamiseksi. Työelämässä pitäisi siirtyä paikalliseen porvarilliseen saneluvaltaan ja työttömät pitäisi pakottaa työhön porvareiden rahoja syömästä.

Nyt sitten kuin taikurin hatusta on valtakuntaan pompsahtanut satatuhatta työpaikkaa ja kaiken kukkuraksi työvoimapula. Kansalainen on ymmällään. Onko tapahtunut ihme vai onko kysymyksessä juopuneen porvarin harha-aistimus? Onko poliisi tutkinut asian? Poliisihan tutkii nykyisin myös uutiset ja oikaisee valeuutisen.

Onko tutkittu, ovatko tilastomestarit muistaneet poistaa rekistereistä kaikki vanhat avoimet työpaikat? Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun työnhakija hakee olematonta työtehtävää. Moni porvari ilmoittelee avoimista työpaikoista pelkästään omaksi ilokseen ja yrityksen ryvettynyttä mainetta kiillottaakseen ja päästäkseen sen jälkeen televisioon parkumaan laiskoista työttömistä, joille ei työ kelpaa.

Luulisi, että neljänsadan hakemuksen vuosivauhdilla edes jokin hakemus tärppäisi. Kun näin ei ole, niin mediassa ilmoitetut avoimet työpaikat ovat silkkaa kukkua.

Oikeaan työhön pyydetään. Ei työtä haeta. Siksi pitäisi työministeriksikin pyytää henkilö, jolla olisi edes oikea asenne. Jos työnantaja on luonnostaan niin vetämätön, ettei löydä työvoimaa, niin syyn työvoimapulaan löytää peilistä.


Kommentoi



 Aluepolitiikalle uusi suunta
11.03.2017 13:15

Miksi ihminen muuttaa kaupunkiin? Siksi, ettei hänestä ole maalla eläjäksi. Kyvyt eivät riitä. Kaupungissa, jossa perunatkin kuoritaan valmiiksi, pystyy heikommillakin eväillä varustettu vätys selviytymään. Uhkana tosin väijyy auton alle jääminen tai ympäripäissään tipahtaminen Kolera-altaaseen. Kolera-altaaseen tipahtaminen siinä tapauksessa, että kaupunkiin on sellainen muodostunut.

 

Kaupunkia pidetään harhaisesti kehitystä eteenpäin vievänä voimana. Tätä perustellaan tilastoilla ja kaikenlaisilla häkkyröillä, jotka mainitaan keksityn kaupungissa. Ongelman ydin on kuitenkin se, mitä keksinnöllä tarkoitetaan. Totta kai suuresta massasta löytyy aina jokunen sokea kana, joka aikansa hurjasti nokittuaan löytää jyvän. Valitettavasti nämä jyvät ovat lähinnä torajyviä, jotka vain edesauttavat sitä kertymäsairautta, jota urbanisaatioksi kutsutaan.

 

Moni ei hahmota kaupungistumisen olennaista ydintä. Sitä, että kaupunki on itse asiassa parasiitti. Se elää ympäristöään hyväksi käyttäen ja ympäristöään  pilaten. Ainakaan toistaiseksi  maailma ei tule toimeen kekoutumalla, vaan hajautumalla ja uusia mahdollisuuksia etsimällä. Historia osoittaa, että ihmislaji on hajautunut ympäri maapallon eikä kertynyt yhteen isoon kekoon kuten kaikki tärähtäneet urbanisaatio –intoilijat näyttävät olettavan. Oma lukunsa ovat iltapäivälehtien hätäapukolumnistit, joiden kirjoituksista on vaikea päätellä kummasta päästä ne ovat lähtöisin.

 

Kun maapallon väkiluku kasvaa, siitä seuraa, etteivät ihmiset mahdu enää kaupunkiin, eivät ylipäätään minnekään. Siinä vaiheessa viimeistään pitää antaa kaupungille ja urbanisaatiolle hatkat. Tästä alkaa kaupungeista maalle muutto. Perinteistä maaseutua ei tietenkään enää ole, mutta joutomaata saattaa löytyä jostakin elämälle suotuisasta paikasta avaruudessa. Näin tietenkin siinä tapauksessa, ettei uudella planeetalla ole jo valmiiksi rakennettuja kaupunkeja ennestään.

 

Moni porvari tietenkin ajattelee, että uuden planeetan muukalaiset ovat samppanjalasit koholla toivottamassa uudet maatiaisporvarit tervetulleiksi. Yllätys saattaa olla järkyttävä, jos vastassa ei olekaan porvariveljiä, vaan ihmissyöjiä. Ihmissyönti on luultavasti seuraus siitä, että sikäläinen vihreä liike on ollut aktiivinen ja suojellut katoamisuhan alaisen ihmislajin siinä missä muutkin suurpedot, koppakuoriaiset ja ytimennävertäjät.

 

Koska moni urbaani  kuvittelee kehityksen piilevän nimenomaan kaupungeissa, niin eikö olisi järkevää, vaikka kokeilumielessä, hajasijoittaa kaikki urbaanit innovoijat ympäri valtakuntaa? Näin saataisiin kehityksen valo liekkumaan koko Suomessa. Nykyinen ”mussuttaminen” provinssi-Suomen tarpeettomuudesta vähintäänkin tympäisee.


Kommentoi



 Emme tarvitse laillistettuja tappajia
08.03.2017 15:28

Tänä erilaisten raivojen aikakautena ei liene erityinen ihme, jos armomurhaaminenkin on saanut kansan villiintymään. Hurskaat jeesustelijat ovat tosin kätkeneet termin tekopyhän liturgian kaapuun ja puhuvat arvokkaasta kuolemisesta ja valinnanvapaudesta kuten kapitalistit yleensäkin. Näyttää nimittäin siltä, että armomurhaaminen on yksi makaaberi keino lisää yritettäessä kasvattaa kapitalistin rahapussia. Terveydenhoito nielee suuren määrän julkista rahaa ja keikkalääkärit ovat tietysti huolissaan ryöstösaaliidensa jatkuvuudesta, joten jo tämänkin ammattikunnan intressiin kuuluu parku murhaamisen laillistamisesta. Sairaanhoitajat puolestaan ovat olleet porvareiden erityisessä suojeluksessa ikimuistoisesti.

 

Paljon puhuva esimerkki löytyy jonkun Exitus ry:n puheenjohtajan blogista: ”sedaatiota eli nukutusta ei todellakaan ole mahdollista saada kaikissa hoitopaikoissa. Tehokaskaan kivunhoito ei auta kaikkia. Kivunhoitoon liittyy lisäksi paljon ongelmia. Kivunhoidossa edelleen ”säästetään”. Suinkaan kaikki eivät saa sitä hoitoa mihin ovat oikeutettuja.”

Tuo kommenttihan paljastaa suoraan mistä armomurhaamisessa on kysymys. Kun raha ei riitä kaikkiin kapitalistisiin tarkoituksiin, niin otetaan henki ”arvokkaasti” pois. Ihminen, potilas, siis suorastaan pakotetaan tappamaan itsensä jotta raha saataisiin niin kutsutusti ”piisaamaan”. Jos enemmistö kansalaisista ei tätä tajua, niin eipä ainakaan sivistys päätä pakota, ihmisyydestä puhumattakaan. Luultavasti jopa alkuperäinen ihminen, apina, on suomalaista humaanimpi yksilö, epäilemättä huomattavasti älykkäämpikin.

Ilmeisesti moni suomalainen on tekopyhyydessään arvellut, että armomurhaamisen kannattaminen on jotenkin keskimääräistä ylevämpää siinä missä hyvä ajotaitokin tajuamatta, että jossain vaiheessa saattaa itse joutua vaikean valinnan eteen, kun soteyksityistetty sairaala karsii kulujaan ja rahaa ei ole enää edes eetteriin muusta kivunlievityksestä puhumattakaan. Siinäpä sitten kansalainen valitsee vapaasti ja arvokkaasti kahden pahan väliltä: kärsiäkö vaiko kuolla arvokkaasti kapitalististen intressien pakottamana.

Erityisen oudolta kuulostavat väitteet, ettei kaikkea kipua voida poistaa tai lievittää. Onko nyt niin, että Suomessa tehdään leikkauksetkin puuduttamatta tai ilman niin kutsuttua nukutusta? Jos näin on niin lääkärikunta pitää vaihtaa ja armomurhan puolesta meuhkaavilta pitää ottaa lääkärinoikeudet pois. Terveydenhoidon pitää olla nimenomaan hoitoa. Valtakunta ei kaipaa laillistettuja tappajia.


Kommentoi



 Helppo raha passivoi porvarin
17.02.2017 23:11

Miksi porvari ei työllistä? Kysymys on ajankohtainen jälleen kerran, kun porvariston kyltymätön ahneus saavuttaa yhä vain uusia loikkia kohti täyttymystään. Täyttymystä, josta sananlasku tietää kertoa, ettei se ole kovin siisti. Merkkeinä uusista loikista ovat olleet EK:n öykkärimäiset irtiotot vastuullisen sopimisen harjoittamisesta ja joidenkin jo politiikasta sivuun laitettujen porvareiden kiekaisut työttömyysturvan passivoivasta vaikutuksesta. Tähän ulvontaan näkyy yhtyneen heikkolahjaisin aines kasvavaa porvaristoakin.

 

Vaikka pääministeri tietää kertoa talouden kääntyneen kasvuun, niin porvarit yrittävät käsi tiukassa nyrkissä housuntaskussa vielä vikistä vastaan ja luoda päinvastaista mielikuvaa vaikka väkisin. Mikään hyvä ei porvarille kelpaa. Porvarin mielestä asiat eivät ole koskaan hyvin. Leikkausten pitäisi olla normaali olotila. Mikä kaikkein kummallisinta, leikkausten pitäisi kohdistua aina vähävaraisiin. Porvarin mieleen ei juolahda ajatus, että tehokkain leikkaus koskisi porvaria itseään.

 

Yksi, samalla kohtalokkain, porvarillinen harha on usko ihmeeseen. Porvari näet kuvittelee, että viemällä köyhän ruokaraha niin kutsuttu vienti lähtee vetämään. Porvari kuvittelee yhä, että tavaroita ja palveluita valmistetaan Suomessa ja niitä muka myydään ulkomaille. Kun näin ei tapahdu, niin muumioitunut nykyporvari kuvittelee, että myytävän tavaran hinta on liian korkea. Siksi palkkoja pitäisi porvarin logiikan mukaan alentaa, ei suinkaan hintaa, kuten tervejärkinen ajattelisi.

 

Vienti on lähtenyt vetämään ajat sitten. Ei tietenkään tavaravienti, vaan tuotannon vienti maailman kuuseen. Se merkitsee sitä, ettei ahnein osa porvaristoa ole investoinut Suomeen enää vuosikymmeniin, vaan pikavoittoja kerätään ympäri maailman. Aina siellä missä orjatyötä on kulloinkin edullisimmin saatavissa. Trendi vain kiihtyy sitä mukaa kuin niin kutsuttu vapaakauppa etenee.

 

Suomessa porvaristo on päässyt liian helpolla, koska hallitukset ovat olleet pääosin porvarillisia. Kaikki voitava on tehty sen eteen, ettei porvarin ole tarvinnut ansaita rahojaan miesmuistiin. Hallituksethan ovat poliittisilla päätöksillään taanneet kilpailukyvyttömille yrityksille käsittämättömät tuotot. Toki siinä samalla ovat poliittisten päättäjien omatkin salkut alkaneet kummasti pullottaa. Kun hallitukset ovat taanneet ruhtinaallisen tuoton, niin eipä ihme, ettei työllistämisestä ole tullut yhtään mitään. Eikä tietenkään tule.


Kommentoi



 Vihreä mies ja itupetteri
16.02.2017 23:57

Uunituore puolustusselonteko vaikuttaa säälittävältä. Siitähän puuttuu enää vain lentävien lautasten uhkaan varautuminen. Huipputeknologialla varustettu lautanen on luultavasti vaarallisempi uhka kuin itse vihreä mies konsanaan. Sitä paitsi, jos vihreä mies vaihtaa takkinsa väriä, niin armeijahan on suoranaisessa pulassa. Jos on valmistauduttu ampumaan vain vihreitä miehiä, niin mitä tehdä punahatuille?

 

Ilmeisesti selonteon laatijat eivät ole ymmärtäneet vihreän miehen ydinolemusta ollenkaan. Kerrotaan näet, että Suomeen ollaan perustamassa kodinturvajoukot ampumaan nimenomaan vihreitä miehiä. Kuitenkin juuri kodinturvajoukot on vain yksi uusi mahdollisuus toteuttaa vihreän miehen ideaa. Mikä on vihreälle miehelle kutkuttavampaa kuin esiintyä juuri innokkaana joka kodin pyssymiehenä. Kun ideaa kehitellään edelleen, niin mistä voimme olla varmoja, ettei jopa puolustusministeri ole vihreä mies? Tällä hetkellä tosin perussuomalainen, mutta entä jatkossa?

 

Onko tutkittu, onko näitä vihreitä miehiä jo soluttautunut suomalaiseen yhteiskuntaan? Esimerkiksi valepoliisit ovat hyvä syy epäillä solutusta. Samoin liikenteen ratsiat, joita voi aivan hyvin suorittaa joukko vieraan vallan kätyreitä mukavan elämän rahoittamiseksi. Pölynimurikauppiaat, avustusten kerääjät, erilaiset epämääräiset tarkastajat yms. ovat varteenotettavia vaihtoehtoja kybersolutukselle..

 

Selonteon rajut panostukset puolustusvalmiuden kohottamiseksi antavat ymmärtää, että sotilaallinen uhka on kasvanut. Valitettavasti tavallinen kansalainen ei ole huomannut tätä mitenkään. Niin kutsuttu Itämeren ja Venäjän uhkakin on nähtävissä vain median sensaatiohakuisena uutisointina liiketaloudellisten tuottojen kasvattamiseksi. Niin ikään koko vihreän miehen teoria vaikuttaa lähinnä verukkeelta erilaisille toimille saada kansalaiset entistä tiukemmin viranomaisohjaukseen.

 

Järkevämpi ratkaisu  puolustuksen parantamiseksi olisi käyttää raha kotimaiseen tuotantoon. Näin saataisiin todennäköisesti täysin hyödytön pullistelukin palvelemaan paremmin talouden toimintakykyä. Ilmeisesti emme kuitenkaan voi vaihtaa porvareita parempiin porvareihin? Asiaa kannattaisi kysyä vaikkapa Ruotsista. Palkinnoksi Suomeen investoivalle ruotsalaiselle porvarille voisi valtio lahjoittaa vaikka hopealusikan.

 

Kaiketi Suomi kykenee muutaman laivan ja lentokoneen valmistamaan ihan itsekin? Miksi kylvää raha maailman tuuliin? Miesvahvuuden kasvattaminen sen sijaan kuulostaa järkevältä, jos tälle väelle löytyy osaamista ja aseistusta. Kodinturvaeliitin sijasta voisi jokaisen kodin varustaa muutamalla tuliaseella jo petoeläinten torjumiseksikin. Tässä itupetterien luvatussa maassa alkaa olla hengenvaarallista liikkua muualla kuin Helsingin hienostokaupunginosissa.


( Päivitetty: 17.02.2017 00:04 )

Kommentoi



 Tuolilla pysymisen vaikeus
15.02.2017 13:38

Tänä päivänä kansalainen putoaa yhä useammin tuoliltaan silkasta tyrmistyksestä. Tyypillisesti tämä tapahtuu jonkin poliittisen ehdotuksen tai peräti päätöksen vuoksi, mutta viimeaikoina monet muutkin tapahtumat järkyttävät. Viimeisin järkytys aiheutui väitteestä, jonka mukaan toimittaja käyttää työnantajansa sananvapautta. Sehän merkitsee samaa kuin se, että jos toimittajan sana ei vastaa työnantajan sanaa, niin sananvapaus on sama asia kuin työnantajan sana. Tästä taas on pääteltävissä, että kansalaisen sana ei voi olla muuta kuin valtion päämiehen tai muun maailman hallitsijan sana. Havainnollisesti asian voisi ilmaista siten, että koiran täytyy haukkua isäntänsä äänellä.

 

Sananvapaus on epämääräinen  vapaus. Erityisesti porvarit suhtautuvat kaikenlaiseen vapauteen nuivasti, vaikka nimenomaan porvareihin on totuttu liittämään juuri vapausoikeudet. Porvarit meuhkaavat mielellään totalitarismista ja sosialismista tajuamatta omaa rooliaan tässä yhteydessä. Missä muualla kuin porvarillisissa liikeyrityksissä rajoitukset, kiellot ja säännöt suorastaan kukoistavat? Yrityksissähän jopa median käyttö on pääosin kielletty. Sananvapaudenkin porvari kytkee omistamiseen. Porvarin mukaan sananvapaus koskee vain sitä, joka omistaa median.

 

Ennen sanaa pyrittiin rajoittamaan mystisellä käsitteellä vastuu. Sen mukaan mediassa ei saanut sanoa mitään ellei puhe ollut vastuullista. Vastuullisuudella näkyy ymmärretyn sitä, ettei sanominen saanut poiketa siitä mitä yleisesti pidettiin vastuullisena. Vastuullisuus määrittyi tuolloin, ja vielä nytkin, suurelta osalta poliittisten voimasuhteiden perusteella. Asiaa korostettiin vielä siten, ettei ollut suotavaa inahtaa ellei ollut äänestänyt vaaleissa. Ajatus perustui tuolloiseen demokratiakäsitykseen, jonka mukaan eduskunta ja hallitus puhui kansan valtuuttamalla äänellä. Ilmeisesti ajatuksen taustalla oli niin kutsuttu konsensus, jonka olemassaolo nykyisessä nopeasti muuttuvassa maailmassa on kyseenalainen.

 

Tänä päivänä sananvapauden rajoittaminen on tullut aikaisempaa haasteellisemmaksi viestintäteknologian kehittymisen vuoksi. Sosiaalisesta mediasta on tullut monelle poliittiselle päättäjälle painajainen liikemaailmasta puhumattakaan. Yritysmaailma on tosin vaikutusvallallaan ja rahallisella tuellaan saanut aikaiseksi sen, ettei sananvapaus koske yrityksen palveluksessa olevia. Sen sijaan poliitikot joutuvat yhä taistelemaan oikeudestaan määritellä totuus ja se, kenellä on oikeus sanoa ja kenellä ei. Käsitteen vastuu sijalle propagandan levittämisessä on noussut vihapuheeksi kutsuttu viestinnän laji.

 

Juuri mikään muu kuin sosiaalisen median hiljentäminen ei näytä olevan poliittisten päättäjien intressi. Siinä määrin propaganda tähtää sosiaalisen median mustamaalaamiseen ja epäluotettavaksi tekemiseen. Tätä tukevat muiden muassa poliisin ja sotilasorganisaatioiden vaatimukset päästä vahtimaan sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa viestintää.


Kommentoi



 Kun banaani kukkii
09.02.2017 23:55

Kohu kaksoiskansalaisuudesta on tuonut päivän valoon jo kauan harjoitetun maan tavan. Vaikka valtakunnassa on lait ja asetukset, niin syrjintä on jokapäiväistä. Vain nepotismi ja mielivalta ovat kriteerit valtakunnallisissa tehtävissä etenemiselle. Tärkeimmissä tehtävissä ratkaisee politiikka. Jos ei muuten, niin sitten muutetaan laki. Jos sekään ei riitä, niin sitten muutetaan perustuslaki.

 

Kaksoiskansalaisuuden uhka on noussut kansalaisen tietoisuuteen ja mediaan aivan tyhjästä. Edes mitään varoittavaa signaalia ei ole ilmennyt lukuun ottamatta lietsomalla lietsottua Venäjän uhkaa. Krimin valtaamisen jälkeen ei liene tapahtumaa, jota ei olisi alettu tulkita itäiseksi provokaatioksi, vaikka samoja ilmiöitä ja tapahtumia tuskin aiemmin edes noteerattiin. Hysteria tosin on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että arvostelukyvyttömimmät poliitikotkin ovat alkaneet hyppiä seinille puhelimen rapsahduksineen kaikkineen. Kun sitten kuuromykkä suojelupoliisikin esiintyy kryptisenä hysterian lietsojana ja armeija tarpeettomuuteensa turhautuneine upseereineen haluaa kohottaa profiiliaan, niin ei ihme, jos kouhotus viimein ylittää laillisuuden rajatkin.

 

Laittomuuksien paljastumisen seurauksena pitäisi nyt sitten maan tavan mukaan päästä muuttamaan lakia - tarpeen vaatiessa jopa perustuslakia. Syrjiminen pitäisi tehdä lailliseksi. Perusteluna käytetään kerrassaan mahtavaa ilmausta ”kansallinen turvallisuus menee yli kaiken”. Tässä sinänsä juhlavassa ilmauksessa on vain se vika, kumpi on suurempi uhka kansalliselle turvallisuudelle kaksoiskansalainen vai uuno, joka omalla toiminnallaan vaarantaa paitsi kansallisen turvallisuuden niin myös kaksoiskansalaisen ja oman itsensä turvallisuuden.

 

Kun mitään konkreettista näyttöä kaksoiskansalaisten syrjimiselle ei esitetä tai näyttöä ei kerrassaan ole propagandan luonteista hysteriaa lukuun ottamatta, niin syrjimisen salliminen on silkkaa mielivaltaa, kuten hallituspolitiikka muutoinkin. On suorastaan järkyttävää, ettei kukaan uskalla sanoa tätä ääneen. Laillisuusvalvonnasta vastaavankin täytyy mennä lähes kiven taakse piiloon uskaltaakseen sanoa edes jotakin. Sen jälkeen koittaakin, kas kummaa, eläkepäivät. Myös Yleisradio, hallituksen pasuuna kansalaisiin, on alkanut oireilla oudosti.

 

Mainituista syistä täytyy kysyä, minne kansakunta on menossa? Tätä menoa ei mene enää pitkä aika siihen, kun banaani kukkii.


Kommentoi



 Kasvavan tyhmyyden aikakausi
28.01.2017 12:49

Suomi muuttuu päivä päivältä yhä tollommaksi. Tolloudella tarkoitetaan tässä syvää aivotoiminnan vajaatoimintaa: itse asiassa jopa aivotoiminnan edellytysten puuttumista. Mukava ja helppo elämä, joka ei vaadi aivojen käyttämistä, on johtanut siihen, että monelta kansalaiselta ovat aivot lähes surkastuneet. Siksi olisi elintärkeää, että hyvinvointieroja tasattaisiin. Kun eliitti saataisiin kykeneväksi aivojen käyttämiseen, niin toimenpiteellä voi olettaa olevan positiivisia vaikutuksia koko kansan älylliseen suorituskykyyn.

 

Professoreita on pidetty aivotoiminnan ammattilaisina. Etenkin aikana, jolloin professoreita oli vähän ja professorikunnan taso näin ajatellen korkea. Tunnetun väittämän mukaanhan määrän kasvaessa taso laskee. Nykyään, kun professoreita, tohtoreita ja muita kirjanoppineita tuotetaan suorastaan leipomalla, niin taso ei voi olla enää korkea. Tämä näkyy erityisesti mediassa, jossa nämä oppineet helppoheikit höpöttävät mitä milloinkin.

 

Jos professoritasoinen ihminen ei keksi muuta työllisyyttä parantavaa keinoa kuin palkan alentamisen, niin tarvitseeko tuommoisen ”ajatuksen” ilmoille hönkäisemiseen ylipäätään jokin koulutus? Kaiken järjenköyhyyden huippu on se, että julistettu viisaus vaatii alentamaan matalia palkkoja. Ikään kuin niissä olisi koko valtakunnan työttömyysongelma. Olisi luullut, että ongelma on päinvastainen. Jos professorit olisivat älynneet alentaa omia ”valaspalkkioitaan”, niin tällä toimenpiteellä olisi saatu helpotetuksi ainakin julkisen sektorin velkataakkaa. Järkevää olisi ollut ehdottaa myös koko professori-instituution lakkauttamista, koska pääosan professorin tehtävistä voi hoitaa vaikka yliopiston tilapäinen lehtori oman toimensa ohella.

 

Suuria hengen ponnistuksia ei vaadi myöskään ulvominen joustojen välttämättömyydestä. Varsinkaan, kun jouston käsitettä ei perustella mitenkään muutoin kuin antamalla ymmärtää, että joustot tarkoittavat palkan ja sosiaalisten tulonsiirtojen pienentämistä siinä tarkoituksessa, että taloudelliset ongelmat näin menetellen poistuvat. Monelta on jäänyt huomaamatta, että jousto voi tarkoittaa myös toiseen ”kinkeripiiriin” hyppäämistä. Jousto voi tarkoittaa myös sitä, etteivät asiat muutu mitenkään kuin myös sitä, että asiat menevät vain entistä pahemmaksi.

 

Suomen Keskusta esimerkiksi voisi uusien säästöjen ajankohtaistuttua kiinnittää huomion nimenomaan koulutukseen ja sen oikeanlaiseen suuntaamiseen. Jonninjoutavat professorit voi lastata oheismateriaaliksi pellolle kuskattavaan ainekseen ja suunnata varat luovan toiminnan edistämiseen. Koulutus on aivan liikaa päähän pänttäämistä, jos sitäkään, sen sijaan sen opettelu, mitä opitulla voisi tehdä, on kerrassaan alkutekijöissään.


Kommentoi



 Työ tekee terveeksi
25.01.2017 08:07

Huuto leikkausten tarpeellisuudesta kiihtyy. Osa hallituksesta pitää lisäleikkauksia tarpeellisena, osa ei, koska muutoin jopa kokonainen puolue saattaa kadota maailmankartalta tai siankasvatus loppuu Suomesta kokonaan. Sen sijaan porvarien rahavuoret eivät ole vielä saavuttaneet lakipistettään, sillä kysymyksessä on ikiliikkuja: jatkuvasti korkeutta kasvava vuori.

 

Porvarillinen intressi on luonnollisesti saada sosiaaliset tulonsiirrot itselle siinä missä työläisen palkkakin. Eipä siis ihme, että rahavuorista vastaava ministeri on laittanut ehdoksi leikkauksista luopumiselle paikallisen sopimisen työmarkkinoilla. Näin menetellen hallitus ikään kuin säästyisi likaisen työn tekemiseltä tekemällä työnantajista varsinaisen sylttytehtaan. Jopa työministeri jostakin käsittämättömästä syystä näkyy kannattavan ajatusta puhumattakaan eduskuntaan pesiytyneistä ”sauvakävelijöistä”. Sauvakävelijöillä tarkoitetaan tässä lähinnä eteläsuomalaisia porvareita, jotka naama kiihkoisasti punottaen suorastaan vaativat paikallista sopimista.

 

Oman lukunsa muodostavat omaa salkkuaan lihottamaan pyrkivät professorit, jotka on kaavittu kokoon arvioimaan kasvavatko porvarien rahavuoret suunnitellusti. Mutta kun omasta edusta on kysymys, niin luonnollisestikaan mikään ei riitä. The world is not enough, kuten kulttuuriväellä on tapana asia ilmaista. Luullakseni.

 

Alkaneen vuoden 2017 kärkituloksena voidaan pitää mediassa esitettyä väitettä, jonka mukaan työ on paras lääke eriarvoistumista vastaan. Mainittu ”päännousema” on kuin suoraan ”Kunnan jauhoista”. Se näyttää olevan myös hallituksen kuningasajatus. Hallitushan on asettanut tavoitteekseen kohottaa nimenomaan työllisyysastetta, vaikka työllistäminen on aivan muun tahon kuin hallituksen asia. Paikallisen sopimisen lietsominen ja leikkaaminen eivät suinkaan vähennä eriarvoistumista, vaan luovat olosuhteet eriarvoistumisen suoranaiselle räjähtämiselle.

 

Jo nyt rikoksetkin maksavat eri puolilla Suomea eri määrän rahaa. Väärinpysäköinnistä joutuu maksamaan esimerkiksi Lahden ”kultahammasalueella” maltaita. Jossakin Saarijärven salomailla pääsee suhteellisen vähällä.

 

On hyvä muistaa, että niin kauan kuin työvoimalla tehdään politiikkaa, niin ongelmien olemassaolo on politiikan välttämätön edellytys. Jos työttömiä ei olisi, niin koko hallitus joutuisi kilometritehtaalle. Hallituksen työllisyystavoite on taistelua tuulimyllyä vastaan, ellei hallitus itse työllistä ihmisiä asettamansa tavoitteen mukaisesti. Ongelma tosin olisi ratkaistavissa erittäin yksinkertaisesti, kun määrättäisiin yrityksille työllistämisvelvoite työttömien vainoamisen sijaan. Ongelmaksi tässä ratkaisussa muodostuisi luonnollisesti porvarillinen portfolio.


Kommentoi



 Kasakat eivät hötkyile
17.01.2017 18:59

Kasakat näyttävät pitkämielisiltä. He eivät kiihotu vähästä. Ei, vaikka arvovaltainen taho antaa ymmärtää, että kasakan kulkureitillä kaikki irti oleva lähtee mukaan. Ainakaan toistaiseksi ei kasakkarintamalta ole kuulunut mitään. Ei myöskään Suomen oikeuslaitos ole jakanut tuomioita kiihottamisesta kasakoita kohtaan. Sen sijaan muita tuomioita on ruiskittu sydämen kyllyydestä. Tosin sydämen olemassaolo virallisessa instituutiossa on epätodennäköinen ilmiö. Suotavaa tietysti olisi, jos instituutioissa olisi käytössä edes jokin elimeksi tunnistettava.

 

Näyttää siltä, että oikeuslaitosta ja hallintoa ylimalkaan, leimaa tarkoitushakuisuus ja suoranainen mielivalta. Vaikka monet hallituksen hankkeista ovat jopa perustuslain vastaisia, niin hankkeet kuitenkin etenevät ilman että kukaan uskaltaisi tai edes ymmärtäisi sanoa mitään. Tässä äskettäinkin laillisuudesta vastaava viranomainen meni suorastaan kiven taakse piiloon jotta uskalsi median välityksellä ilmaista huolensa laittomasta menosta.

 

Hallituksen ministerit puolestaan ovat tuskin edes nähneet lakikirjaa perustuslaista puhumattakaan. Ilmeinen käsitys hallituksessa lienee se, että normienpurkutalkoot koskevat myös perustuslakia. Ainakin medialle näkyy välitetyn ajatus, että nimenomaan perustuslaki on aikansa tuote, josta pitäisi päästä eroon.

 

Hallitusta voi hyvällä syyllä syyttää myös harhaanjohtamisesta. Näin siitä syystä, että julkisten palvelujen heikentäminen ja säästöt on naamioitu käsitteeksi rakenteellinen uudistus. Jos näillä rakenteellisilla uudistuksilla tavoitellaan vain säästöjä, kuten näyttää, niin eihän se voi merkitä muuta kuin palvelun huonontamista. Käytännössä. Tuskin sellaista viisastenkiveä on keksitty, jonka mukaan vähemmällä rahalla saadaan aikaiseksi parempi lopputulos. Ainakin kansan keskuudessa elää uskomus, ettei halvalla saa huonoa kummallisempaa.

 

Jääviyskysymyksetkin näyttävät jäävän sangen vähälle huomiolle. Onhan selvää, että jos hallitus ryhtyy lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin yritysten voittojen kasvattamiseksi, niin silloinhan koko porvarillinen hallitus ajaa vain omaa ja lähipiirinsä etua. Sitä vahvemmin mitä enemmän lähipiiri päätöksistä hyötyy muun väestönosan kustannuksella.

 

Näyttää niin ikään jääneen unohduksen yöhön sekin seikka, ettei valtio ole liikeyritys, jossa johto päättää, miten yrityksessä toimitaan. Luulisi, että edes oikeuslaitoksella olisi jokin itsenäinen rooli eikä se oikopäätä alkaisi toteuttaa tarkoitustaan hallituksen linjausten mukaisesti. Nythän jopa rikokset ja rangaistukset palvelevat hallituksen rahankeruutalkoita tuomioista puhumattakaan.


Kommentoi



 Sylttytehdas iski jälleen
22.12.2016 14:35

Mediassa leviää jälleen outo uhkaus: ”ellei työmarkkinoita uudisteta edessä ovat kovat säästöt. On merkillistä miksi näihin uhkailuihin ei puututa. Ehkä siksi, että lähde löytyy niin kutsutulta sylttytehtaalta. Näillä sylttytehtaan päästöillä on näköjään tarkoitus pelotella kansalaisia, jotta työmarkkinoiden niin kutsutuille uudistuksille saataisiin myönteinen asenneilmapiiri. Sinänsä säästöjen ja työmarkkinauudistusten yhteen kytkemisessä ei ole mitään järkeä. Ilmeinen hengentuote kytköksen taustalla lienee naiivi olettamus, että työmarkkinat uudistamalla saataisiin työnantajan velvollisuuksia poistetuksi ja tämä sitten toisi lisää työpaikkoja ja työllisyyttä. Yrityksen tavoite on kuitenkin mahdollisimman suuri tuotto omistajille, joten ei työnantajien velvoitteiden karsiminen vaikuta ensisijaisesti työllisyyteen, vaan omistajan rahakasojen korkeuteen. Rahakasojen korkeuteenkin vain lyhyellä aikavälillä, sillä ennen pitkää alentuva kysyntä alkaa syödä myös omistajan rahakasoja.

 

Tyypillisin lopputulos, jota työmarkkinauudistuksilla tavoitellaan, on palkkojen saaminen alemmaksi. On muodostunut suorastaan refleksiksi hokea sisäistä devalvaatiota lääkkeeksi taloutta vaivaaviin ongelmiin. Kuitenkaan hintojen alentaminen nykyoloissa ei ole mikään devalvaatio, vaan tässä on jälleen kytketty harhaanjohtavasti kaksi erillistä asiaa toisiinsa jotta saataisiin aikaan mielikuva, että palkkaa alentamalla saataisiin aikaan ihme. Yksinkertainen fakta on se, ettei talous kasva, jos rahavirtoja vain supistetaan. Tämän asian ilmaiseen hämmästyttävän hyvin perinteinen sananlasku, joka toteaa ettei tyhjästä voi nyhjäistä.

 

On ollut muodikasta puhua myöskin rakenteellisista uudistuksista, joilla on tarkoitettu sitä, että maailman muututtua vanhat rakenteet pitäisi purkaa ja saada uudet tilalle. Nyt on vain käynyt niin, että rakenteita on alettu purkaa ilman harmainta aavistusta siitä mitä niiden tilalle laitettaisiin. Poliittisen oikeiston vallassaolo on merkinnyt rakenteiden purkamista ja yritystä korvata puretut rakenteet markkinamekanismilla. Valtio, siinä määrin kuin sitä enää on jäljellä, on alkanut yhä enenevässä määrin muuttua liikeyritykseksi. Jopa poliittisesti valitut johtajat näyttävät unohtaneen perinteisen roolin ja alkaneet esittää eräänlaisen yritysjohtajan roolia tuottavuuksineen, kärkihankkeineen ja muine mausteineen. Yksi osa porvarillista rakenneuudistusta on pyrkimys päästä eroon ammattiyhdistysliikkeestä, jonka merkitys pitäisi eliminoida siirtymällä paikalliseen sopimiseen, jossa yrityksen johto voisi käytännössä sanella työsuhteen ehdot.

 

 

Edes jonkinlaisen älyn tuominen rakenneuudistuskeskusteluun ja palkanalennusvaatimuksiin edellyttäisi, että porvarit kertoisivat sen ilosanoman miten työolosuhteita ja palkkoja heikentämällä hyvinvointi lisääntyy, koska jo arkikokemus osoittaa, että rahapula ja tiukentunut työtahti eivät tunnu hyvinvoinnilta. Kovin suuria hengenlahjoja ei edusta myyntipuhe, jossa väitetään palkkojen alentamisen ja työtahdin kiristymisen johtavan talouskasvuun ja sitä kautta menestykseen ja hyvinvointiin. Ei ole kovin vaikea tehtävä jopa laskea kuinka paljon lisää pitää myydä ja tehdä työtä, jotta saavutetaan sama elintaso kuin ennen palkan alennusta.


Kommentoi



 Kela, talouselämän lobbari?
27.11.2016 19:13

Onpa jälleen masentavaa havaita se, miten vähällä osaamisella ihmisiä valikoidaan tehtäviinsä. Siitäkin huolimatta, että valinta tapahtuu arvalla. Tai ehkä juuri siksi. Nythän Kelaan on valittu johtaja, joka ei tiedä, miksi yhteiskunta pitää yllä järjestelmää, joka maksaa ihmiselle olemisesta (IS,Suomen Kuvalehti). Voi taivaan taatto! Pitäisikö ihmisen olla kuollut, että kysymyksessä oleva johtaja olisi tyytyväinen? Olisi vähintäänkin ”siunattu” asia, jos ihmisellä olisi edes järki. Vielä päässä, jos mahdollista.

 

Olisi johtaja osoittanut viestinsä talouselämälle ja kysynyt siltä, miksi se ei työllistä. Markkinataloudessa työllistäminen kuuluu yrityksille. Kaikkihan lähtee siitä, että talous toimii avoimessa maailmassa, jossa resurssit siirtyvät sinne, missä ovat suurimmat riiston mahdollisuudet. On erittäin epätodennäköistä, että avoimessa taloudessa mikään hyvinvointivaltioksi kutsuttu rakennelma pysyy pystyssä. Siksi talouspolitiikan pitäisi lähteä siitä, ettei yksinkertaisesti sallita globaalia rosvousta, vaan talous kuuluu aina siihen valtioon, jossa sitä harjoitetaan. Syy siihen, että olemisesta maksetaan, on siinä, ettei työtä yksinkertaisesti ole, kun yritykset siirtävät toimintojaan pois kotimaataan hyödyttämästä. Kun näin on, niin Kelan tulevan johtajan vaatimus olemisesta maksamisen lopettamisesta on kerrassaan outo, suorastaan vaarallinen, jos se tarkoittaa heitteille jättämistä. Sitä paitsi kuuluvatko valtakunnan raha-asiat jollakin tavalla Kelan toimenkuvaan? Eikö Kelan tehtävä ole huolehtia vain sosiaalisista tulonsiirroista? On sitten poliittisten päättäjien tehtävä päättää, missä laajuudessa sosiaalisia tulonsiirtoja tehdään. Näyttää siltä, että Kelaan on valittu johtaja, jolle ei ole selvää edes se, mitä laitosta johtamaan hänet on valittu.

 

Vaatimus osallistavasta sosiaaliturvasta merkitsee käytännössä keinoa muuttaa perinteinen hyvinvointivaltio globaaliksi halpatyömaaksi mikä tarkoittaisi sitä, että yrityksille olisi samantekevää missä riistoa harjoitettaisiin. Ilmeinen olettamus on, että näin menetellen yrityksillä ei olisi intressiä siirtää toimintojaan muualle. Osallistamalla sosiaalisia tulonsiirtoja saavat tuotantoon pystyttäisiin luomaan halpatyömarkkinat ja samalla saataisiin sosiaalisiin tulonsiirtoihin käytetyt varat jaettaviksi osingoiksi yritysjohdolle ja osakkeenomistajille. Osallistamalla voitaisiin teetättää myös ne työt, joita kukaan muu ei suostu tekemään. Kela tuskin edes aikoo työllistää kaikkea työtöntä työvoimaa, tai edes osaa. Siitäkään huolimatta, vaikka johtaja vastikkeellisista tulonsiirroista messuaakin. On lähes mahdoton ymmärtää mikä moisen pakkotyövaatimukselta kuulostavan ulostulon motiivi oikein on. Onko Kelaan valittu itse asiassa yrityselämän lobbari? Nythän juuri talouselämä vaatii paikallista sopimista, saneluvaltaa, ja halpatyömarkkinoita.


Kommentoi



 Kapitalismin ytimessä
16.11.2016 19:23

Vielä jokin aika sitten liikeyritystä pidettiin sidosryhmiensä muodostamana kokonaisuutena, jonka tavoite oli pitää eri intressentit siinä määrin tyytyväisinä, että yritys pysyisi pystyssä. Näin ollen tyytyväisiä piti olla niin työntekijät, verottaja, yhteiskunta, tavarantoimittajat kuin myös asiakkaat jne.

 

Valitettavasti tämä ajatus ei ole ollut enää pitkään aikaan elävää käytäntöä. Sen sijaan tämän päivän liikkeenjohdon tavoitteena on puristaa yritystoiminnasta tuottoa omistajille niin paljon kuin suinkin mahdollista. Sitten kun yritys on puristettu kuiviin kuin pesurätti, se pannaan myyntiin tai lopetetaan. Enää edes vuoden pituinen tilikausi ei riitä tuloksen osoittamiseksi, vaan tulosta pitää repiä jo neljännesvuosittain.

 

Tätä tuloksen tavoittelua hullun kiilto silmissä pidetään läntisen markkinatalouden perusperiaatteena, jota markkinoidaan paitsi mediatrollien välityksellä niin myös kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa oppilaitoksissa muka tieteellisenä totuutena, vaikka kysymyksessä on lähinnä kapitalistia kutkuttava mielipide. Totuutena väite on samaa luokkaa kuin väittämä että ”kaurapuuro on hyvää”.

 

Pöyristyttäviin mittoihin tämä tuloksen pakkomielle kohoaa, kun julkisia tehtäviäkin aletaan yhtiöittää. Esimerkiksi sairailla ja vanhuksilla aletaan tehdä rahaa ikään kuin vanhainkoti olisi hotelli tai että sairaalan tehtävä olisi voiton tavoittelu sairaiden kustannuksella, sairaalan pitäminen eräänlaisena teurastamona tai kylmävarastona.

 

Voiton tavoittelu yrityksen pääpyrkimyksenä ei johda mihinkään järkevään, vaan päinvastoin rahan kerääminen johtaa lopulta yrityksen tuhoon. Näin käy väistämättä silloin, kun kaikki ponnistelut tähtäävät pelkästään rahan jakamiseen eikä siihen, miten yritystä pitäisi kehittää, jotta sen tulevaisuus olisi turvattu. Nokian matkapuhelimet on tästä kerrassaan oiva esimerkki. Yhtiössähän aika kuluin miljoonien jakamiseen ja uusi puhelin jäi vaiheeseen, josta se ei ole toipunut vieläkään.

 

Julkisen sektorin yhtiöittäminen tekisi julkisista organisaatioista tuotantolaitoksia siinä missä muiden muassa navetta, hevostalli tai makkaratehdaskin. Toiminnot suoritettaisiin niin pitkälle kuin mahdollista automaation ja työn osittamisen keinoin jotta tuotantokustannukset saataisiin minimoiduiksi ja rahaa kapitalistisiin pyrkimyksiin jäisi mahdollisimman paljon. Yhtiöittämisen myötä myös itse tuotantolaitos muuttuisi kauppatavaraksi.

 

Yhtiöittäminen merkitsee automaattisesti hintojen nousua, koska jostakinhan rahaa on saatava myös voitonjakoon. Julkisten tehtävien kohdalla tämä merkitsee köyhän väestönosan jäämistä palvelujen ulkopuolelle. Alueellisesti palvelut sijoittuvat sinne missä ovat maksavat asiakkaat tai asiakkaat ylipäätään. Reuna-alueet sen sijaan jäävät heitteille.

 

Porvarillisen maailmankatsomuksen yliedustus päätöksenteossa on johtanut koko julkisen talouden tehtävän hämärtymiseen. Valtakuntaa on ryhdytty johtamaan kuin hevostallia ilman pienintäkään käsitystä siitä miksi julkinen sektori on aikanaan syntynyt. Tämän lisäksi painetta tuhopolitiikkaan luovat suu väärällään kitisevät pääoman edustajat, joiden mielestä yritystoiminnassa pitäisi siirtyä paikalliseen työnantajien sanelupolitiikkaan, rahan keräämistä hidastavat määräykset pitäisi poistaa ja työttömien asemaa pitäisi entisestään heikentää.


Kommentoi



 Poliisin uudet tehtävät
01.11.2016 23:38

Poliisin työn nykyaikaistuminen merkitsee jalkatyön loppumista. Tänä päivänä erilaiset mekaaniset välineet vahtivat kansalaisten tekemisiä. Tyypillisin mekaaninen väline on kamera muodossa tai toisessa. Esimerkiksi teiden varsilla metallisen tolpan päälle asetettu peltilaatikko on poliisi, jonka sisällä on kamera. Vakavin rikos Suomessa on ylinopeus. Näin voi väittää sillä perusteella, että nopeuden valvontaan uhrataan käsittämätön määrä työtä ja energiaa. Aivan uusi poliisin ”munkki” ovat valottomat polkupyörät, joilla tehtyjen rikosten määrä on kasvanut siinä määrin, että valojen puuttumisesta on ryhdytty perimään maksu.

Liikenne on kuitenkin vain yksi osa nykypoliisin työtä. Yhä enenevässä määrin nykypoliisin työ on netissä olemista. Suoranaista roikkumista. Uutena hittinä rikoslistalla on niin kutsuttu vihapuhe ja kuuleman mukaan terrorismi. Tavoitteena on ilmeisesti saada kiinni ne rikolliset, jotka rehellisesti netissä ilmoittavat rikollisista aikeistaan tai muuten antavat ymmärtää olevansa kaidan tien väärällä puolella. Poliisilla on ilmeisen optimistinen mielenlaatu ainakin tässä tapauksessa.

Yhdeksi uudeksi poliisin tehtäväksi näyttää muodostuneen valtakunnan politiikkaan vaikuttaminen. Näin ainakin suuressa maailmassa. Mutta mitä isot edellä sitä pienet perässä. Oletettavasti moni sotakin on aiheutunut siitä, että poliisi on luullut saaneensa varmaa tietoa jonkin rikollisvaltion rikollisista aikeista. Vasta kun sota on ehditty sotia, on kenties havaittu, ettei varma tieto varmaa tietoa ollutkaan. Väärän tiedon todennäköisyys kasvaa sitä mukaa kun päätelmiä tehdään tietokoneen ääressä jalat pöydällä limonaadia hörppien ja sokerimunkkeja napaan ahtaen.

Suojelupoliisi näkyy ottaneen vaikutteita suuresta lännestä politiikkaan vaikuttamisen osalta. Nythän ulkomaalaisten kiinteistökaupoista on herätetty epäilys potentiaalisena turvallisuusuhkana. Vaikuttaa siltä, että julkitulo pyrkii lisäämään kansalaisten pelkotiloja ja näin myötämielisyyttä läntistä puolustusliittoa kohtaan.

Median mukaan kysymyksessä on kuitenkin epäily. Tosin mistäpä muusta kysymys voisi ollakaan, kun poliisi viettää päivänsä tietokonesalissa. Varmuudenhan saisi kun napittaisi housut jalkaansa ja kävisi tutkimassa kiinteistöt. Jos kiinteistöistä löytyisi vihreään pukeutuneita sotilaita, niin väite olisi jo askeleen lähempänä varmaa tietoa.


( Päivitetty: 01.11.2016 23:40 )

Kommentoi



 Vapaakauppa, pyhä dogmi
27.10.2016 19:41

Vapaakauppa on politiikassa  samanlainen dogmi kuin uskomus, että maa on pallo. Ihmistä, joka väittää maata pannukakuksi, pidetään vähintäänkin yksinkertaisena. Pannukakkuun julkisesti uskova päättäjä todennäköisesti erotettaisiin tehtävästään. On kuitenkin aivan oikeutettua väittää maata pannukakuksi aivan empiiristen havaintojenkin perusteella. Ei tarvitse muuta kuin mennä vaikkapa eteläpohjaisen pellon reunalle katsomaan, niin väite pallosta ei ainakaan tässä lokaalissa tapauksessa ole relevantti väite.

Sama koskee vapaakauppaa. Ei ole mitään yleispätevää hyödyllisyyskriteeriä, jonka perusteella vapaakauppa olisi hyvinvoinnin ja kaiken muun hyvän avainsana. Vapaakaupan hyödytkin ovat enemmän tai vähemmän kiistanalaiset. Vapaakaupan teoria on saman tyyppinen kuin vapaan kilpailun teoriakin. Se on ideaali, joka ei tyypillisesti toimi käytännössä. Vapaa kilpailu on harvinainen tilanne. Sen sijaan monopoli on vallitseva käytäntö. Vapaakaupan tyypillinen seuraus onkin vain monopolien koon kasvu. Toinen seuraamus on keskittyminen ja talouden reuna-alueiden näivettyminen.

Maailmakaupan vapautuminen synnyttää maailmanlaajuiset monopolit, jotka muodostuvat merkitykseltään yksittäisiä valtioita mahtavammiksi. Näin valta siirtyy valtioilta näille talouskeskittymille niin, että ongelmien synnyttyä valtiot jäävät näiden monopolien vangeiksi ja joutuvat tekemään päätökset näiden monopolien etujen mukaisesti. Pankkijärjestelmä on tästä kouriintuntuvin esimerkki. Suomessa myös Nokian matkapuhelimet.  Ilman Nokian romahdusta Suomessa tuskin olisi tarvetta ilmaistyöhön ja työhön pakottamiseen tai muihinkaan toimiin, joita hallitus elinkeinoelämän kuuliaisena juoksupoikana toteuttaa.

Vaikka maailmankauppa lisäisikin tuotannon määrää, niin se ei anna vihjettä siitä millaisesta ja miten järjestetystä tuotannosta on kysymys. Ei myöskään siitä mitä tuotetaan. On oletettavaa, että tuotanto yksipuolistuu sen mukaan mitkä alat maailmanmarkkinat valtaavat. Nämä suuret monopolit määrittelevät tuotantostandardit ja työn tekemisen ehdot. Tästä seuraa, että tutkimus ja koulutus räätälöidään näiden suurten monopolien tarpeiden mukaisesti. Suurten yritysten johto suorastaan sanelee mitä hallitusten pitää tehdä. Suomessakin Nokian johto uhkasi viedä konttorit Suomesta, jos yrityksen haluamia lakeja ei olisi saatu aikaiseksi. Ja vikinä sen kuin jatkuu. Yleisemminkin julkisen päätöksenteon alisteisuus talouselämälle lisääntyy maailmankaupan vapautumisen myötä.

Valtioiden merkityksen vähentyminen johtaa valtioita suurempien kokonaisuuksien syntyyn jotta globaalin talouden vaatimuksiin pystyttäisiin vastaamaan. Tämä aiheuttaa demokratiavajeen suurentumisen sitä mukaa mitä kauemmaksi kansalaisesta päätöksenteko etääntyy. Tästä seuraa se, että päätöksenteko liukuu yhä lähemmäs kansainvälisen talouden intressejä. Päätöksenteon keskiöön nousee kansalaisten kurissa pitäminen kansalaisen edun katsomisen sijaan. Perusteluna käytetään olettamusta, että talouden etu on myös kansalaisen etu, joten talouden etuja häikäilemättä ajamalla ajettaisiin myös kansalaisten etuja parhaiten.

Esimerkiksi vaatimukset ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvallan vähentämiseksi perustuvat siihen, että ammattiyhdistystoiminnan katsotaan haittaavan globaalia liiketoimintaa. Sama koskee luonnollisesti myös sosiaalisia tulonsiirtoja. Ne eivät suinkaan ole kansainvälisen suurkapitalismin edun mukaisia.


Kommentoi



 Valtio, talous ja dosentit
23.10.2016 13:14

Suomessa elää omalaatuinen yrittäjyysfilosofia. Täällä yhteiskunnan pitäisi rakentaa yhteiskunta sellaiseksi, että yritys menestyisi yrittäjän tarvitsematta tehdä muuta kuin nostaa tuotot kassasta. Tämähän on suomeksi sanottuna sosialismia. Valtion pitäisi olla yrittäjän työkalu, suorastaan käsikassara, kirves, kuokka tai muu instrumentti, joka hoitaa tehtävät, jotka kuuluisivat yrittäjälle itselleen.

Kun tällainen asetelma on päässyt syntymään, niin ei ole kummasteleminen, jos talous ei käänny nousuun. Nythän koko talouselämä vain odottaa vanttuut suorana yhteiskunnan toimenpiteitä. Sitä, että yhteiskunta ratkaisee talouden ongelmat. Ongelmat, joiden ratkaisu kuuluisi yrityksille itselleen.

Ammattiyhdistysliikettä pitää jokainen porvarillinen niin kutsuttu asiantuntija syypäänä lähes kaikkeen mahdolliseen. Erityisesti ollaan havaitsevinaan, että ammattiyhdistysliike on jäänyt kehityksestä jälkeen ja edustaisi mennyttä aikaa, joka ei enää sovi tähän päivään. Kummallista. Miten joku organisaatio  voi yksinään jäädä ajastaan jälkeen. Jos yritykset olisivat modernisoituneet, niin luulisi, ettei ammattiyhdistysliikettä yksinkertaisesti tarvittaisi. Se olisi hävinnyt pois tarpeettomana. Mutta kun näin ei ole käynyt, niin selkeä johtopäätös on se, että ammattiyhdistysliikettä tarvitaan.

Pikemminkin vaatimukset ammattiyhdistysliikkeen aseman heikentämisestä ovat yritys kääntää historian kulkua taaksepäin. Aikaan, jolloin työnantaja saneli niin palkat kuin kaiken muunkin. Aikaan, jolloin mitään hyvinvointivaltioksi kutsuttua ei ollut eikä työntekijällä oikeuksia. Ammattiyhdistysliikkeen synnystä saavat porvarit kiittää vain omaa takapajuisuuttaan. Ammattiyhdistysliikehän syntyi vaatimaan kohtuutta palkkoihin ja työoloihin muutenkin. Porvarin rahavaltaa vastaan syntyi työväenliikkeen joukkovoima. Asetelma, joka ei ole tänä päivänäkään kadonnut mihinkään, vaikka porvarit kilvan yrittävät selittää ongelman olemattomaksi.

Toinen omalaatuisuus on makrotason ilmiöiden ratkaisuyritykset mikrotason logiikalla. Ei päivää etteikö joku viisas messua mediassa palkkojen alentamisen autuaaksi tekevästä vaikutuksesta tai siitä kuinka tuottavuutta nostamalla saadaan pyörät pyörimään. Tosin moottorin tehoja lisäämällä pyörät pyörivät vinhemmin, mutta jos tuote ei käy kaupaksi, niin tuottavuuden rukkaamisesta ei ole kerrassaan mitään hyötyä. Palkkojen alentaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että taloudellista aktiviteettia vain heikennettäisiin. Ei tällä eväällä synny työpaikkoja, vaikka porvarillinen propaganda tätä villisti lietsookin.

Siispä talouden ongelmat ovat yrittäjien omia ongelmia, joiden ratkaisu kuuluu yrittäjille itselleen. Yrittäjien pitää itse kehittää itseään ja omaa toimintaansa sellaiseksi, että se kestää globaalissa kilpailussa. Jos yrittäjät väittävät, että ammattiyhdistysliike haittaa toimintaa, niin mikä estää järjestämästä työolosuhteet ja palkat sellaisiksi, ettei ammattiyhdistysliikettä tarvita. Turha siis nillittää, jos epäkohdat eivät poistu muutoin kuin joukkovoimaa käyttämällä.

Johtavien poliitikkojenkin (ja joidenkin dosenttien) olisi syytä pysyä totuudessa eikä ryhtyä julistamaan mitä sattuu ainakaan niin kauan kuin ammattiyhdistysliikettä tarvitaan. Ylimalkainen kielenkäyttö on muutenkin haitallista, koska se voi helposti lietsoa väärinymmärryksiä. Ammattiyhdistysliikkeen toivoisi nykyistä vahvemmin puuttuvan yhteiskunnassa vallitsevaan eriarvoistumiseen. 


Kommentoi



 Nupin tutinaako?
22.09.2016 13:10

Poliisiylijohtaja näkyy aktivoituneen. Mainitun johtajan kerrotaan toivovan, että vihapuhe kriminalisoitaisiin. Ongelmaksi nousee jälleen käsite vihapuhe. Se mitä sillä tarkoitetaan. Vihapuheeksi voi hyvin tulkita monet porvarilliset ulostukset, joissa esimerkiksi osa työttömistä katsotaan hyödyttömiksi tai leimataan kaikki työttömät juopoiksi. Työttömien rinnastaminen rikkaruohoihin ei sekään juuri vihapuheesta eroa. Lakimme eivät kaipaa yhtään epämääräistä lakia, vaan selkeitä ja konkreettisia määrittelyjä siitä mikä on kielletty ja mikä ei. Epämääräiset lait mahdollistavat vain mielivallan. Vihapuheen kriminalisointi mielivaltaisin perustein rajoittaa jopa sananvapautta.

Näyttää siltä, että poliisijohtaja pyrkii tässä käyttämään viimeaikaisia väkivallantekoja keppihevosena pyrkimykselle lisätä poliisin valtaa yhteiskunnassa. Kun poliisilla olisi määrätön oikeus puuttua kansalaisten väliseen keskusteluun, niin poliisistahan tulisi hetkessä lähes valtakunnan keisari. Keskustelun rajoittaminen olisi myös saamattomien poliitikkojen mieleen, sillä kritiikki harjoitettua politiikkaa kohtaan on melko suuri. Tämä taas tiivistäisi poliisin ja poliittisen eliitin yhteistyötä, jolla voi olettaa olevan edullisia vaikutuksia poliisin resurssitilanteeseen. Voisi olettaa, että urkkimista koskevat lait etenisivät vauhdilla ja haittaohjelmien määrä kansalaisten viestimissä kasvaisi räjähdysmäisesti.

Vihapuheen kriminalisointi synnyttäisi valtiolle jälleen uuden rahasammon. Nythän liikenne ja mitättömät nopeusrajoitusten ylitykset on alistettu palvelemaan valtion rahantarpeita: toleranssit tiukkenevat, peltipoliisien määrä kasvaa samalla kun virkamiesten autoilu maanteillä on lisääntynyt lähes räjähdysmäisesti. Eikä tässä vielä kaikki. Poliisi on keksinyt esiintyä jopa tunnuksettomana kuin rosvo ikään, niin että lakia rikkova on saatu ”narautetuksi” ilman varoituksen sanaa. Vihapuheen kriminalisoinnin jälkeen poliisit vallannevat yhteiskunnallisen keskustelun foorumit niin somessa kuin muillakin areenoilla. Tosin helpointa olisi yksinkertainen ohjelma, joka tarkastaisi keskustelussa käytetyt kielletyt sanat ja sanan esiintymisen jälkeen lähtisi sakko rikokseen syyllistyneelle samaan tapaan kuin tolppapoliisin tapauksessakin.

Puheen ja teon välisen yhteyden pohtiminen olisi tarpeellista. Nythän ikään kuin totena toitotetaan, että vihaisen näköinen puhe johtaa mitä hirvittävimpiin tekoihin. Näyttää siltä, että eduskunta on väärällään näitä päänuppi tutisten julmistelevia edustajia, jotka eivät soisi kansalaiselle yhtään vapautta, jos se suinkin olisi heidän määräysvallassaan. Olisiko tämä asenne tarttunut poliisijohtajaankin ja saanut tämänkin päänupin lyhyeen edestakaiseen liikkeeseen?

Maailmalla jopa valtakuntien johtajat tai johtajiksi pyrkivät päästelevät sen sijaan tekstiä ilman sen suurempaa huolta vihasta sen enempää kuin puheestakaan. Esimerkiksi Filippiinien presidentin kerrotaan lähettäneen EU:lle varsin suorasukaiset terveiset.Täkäläinen poliittinen keskustelu on pääosin vihapuhetta sekin, mutta se on kätkettyä sikäli, etteivät ne, joita se koskee edes ymmärrä sitä vihapuheeksi. Köyhän ruokarahojen rosvousta perustellaan kvasisivistyneesti työllisyyden lisäämisellä, työttömän aktivoimisella yms. huuhaalla.


Kommentoi



 Mouhijärven umpitollo
05.09.2016 15:11

Mouhijärven umpitollo (1987) on Martti Innasen kuuluisa maalaus. Jostakin syystä teos ei ole yhtä tunnettu kuin Mona Lisa. Syytä kuitenkin olisi.

Mouhijärvi ei ole suinkaan maalauksen keskeinen anti, vaan oleellinen osa maalausta on kasvojen antaminen tolloudeksi kutsutulle ilmiölle. Tollous on vallitseva maan tapa erityisesti politiikassa ja taloudessa. Median tehtävä nyky-yhteiskunnassa on tollouden levittäminen.

Toimittajilla on omalaatuinen taipumus yhtyä kapitalistiseen ulvomiseen yhteiskunnallisten rakenteiden purkamiseksi, palkkojen alentamiseksi ja sosiaaliturvan heikentämiseksi. Moni toimittaja pitää ammattiyhdistysliikettä yhteiskunnallisen kehityksen esteenä.

Yksi umpitollouden häikäisevimpiä esimerkkejä on työvoimapolitiikka. Sen sijaan että vaatimuksia työllisyyden kohentamiseksi esitettäisiin yritysjohdolle, niin päinvastoin on hyökätty työttömän kimppuun. Ikään kuin työttömyys sillä loppuisi, että työtöntä jahdattaisiin entistä ankarammin.

Sen sijaan yritysjohtajat voitaisiin velvoittaa työllistämissuunnitelman laadintaan. Suunnitelman, jota sitten säännöllisin väliajoin johto kävisi työvoimatoimistossa näyttämässä sen selvittämiseksi missä määrin suunnitelma on toteutunut. Sanktiot suunnitelman täyttämättä jättämisestä voisivat tässä tapauksessa olla tehokkaita.

Niin ikään on outoa, että hallituksen politiikka tämän tästä törmää perustuslaillisiin ongelmiin. Kuka selvittäisi, ovatko hallituksen toimet ylipäätään lailliset? Esimerkiksi sakkorangaistusten kytkeminen valtion kassatilanteeseen vaikuttaa epäilyttävältä.

Samoin kyttäämisen lisäämispyrkimykset hipovat perinteisen laillisuuskäsityksen rajoja. Muiden muassa yksityisyyden suojan osalta. Onko oikein, että poliisit esiintyvät tunnuksettomina? Onko oikein, että poliisin tai muun virkamiehen tehtäviä delegoidaan yksityisille yrityksille? Onko oikein, että poliisit tunnuksettomina kiertelevät maastossa kuvaamassa kansalaisia ja heidän autojaan lupaa kysymättä?


Kommentoi



 Juottoporsaan ääni kellossa
27.08.2016 02:17

Kun politiikka on porvarillista, niin se on silloin sokeaa politiikkaa. Se tarkoittaa sitä, että porvarillinen politiikka askartelee täysin väärien asioiden parissa, jos ylipäätään askartelee. Vanha sanonta ”näkee rikan toisen silmässä, mutta ei malkaa omassaan”, kuvaa hyvin tilannetta. Omistavaan luokkaan kuuluva porvari näkee ongelmat köyhissä, mutta oma tekeminen unohtuu.

 

Nykyinen hallitus on miesmuistiin pahin köyhän kimppuun hyökännyt hallitus. Työajan pidentäminen ja palkanalennukset yhdistettyinä mittaviin leikkauksiin ovat osoituksia porvarillisesta voimapolitiikasta, jolla ei ole tekemistä sen enempää järjen kuin oikeudenmukaisuudenkaan kanssa. Nykylaitkin suorastaan lietsovat epäoikeudenmukaisuutta epämääräisyydellään, joka mahdollistaa suoranaisen mielivallan.

 

Porvari perustelee yksipuolisia köyhän aseman heikennyksiä niin kutsutuilla ”ankeilla ajoilla”, jolloin kuuleman mukaan on pakko leikata. Jos näin on, niin miksi juuri köyhiltä pitää leikata? Eihän köyhä ole edes syyllinen siihen mistä häntä rangaistaan. Kyllä ankeat ajat ovat talouselämän johdon ja epäonnistuneen politiikan kulminaatiopiste. Näin oikea ruoskimisen kohde olisivat päättäjät itse. Päättäjien ohella ruoskan pitäisi viuhua talouselämän eliittiin ja sen kyykyssä kulkeviin edunvalvojiin ja lobbareihin.

 

Esimerkiksi työttömyysmenot, joiden kerrotaan vievän valtakunnan perikatoon, ellei talous työtöntä ruoskimalla lähde lentoon, on sangen pieni osa siitä rahamäärästä, jonka yritysjohto tavalla tai toisella onnistuu hävittämään kotimaan taloudesta joko epämääräisinä sijoituksina ulkomaille tai yksinkertaisesti veronkiertona tai rahan piilottamisena paratiisimaihin.

 

Niin ikään on outoa, että yritykset vievät jopa tuotantonsa Suomesta ja Suomea hyödyttämästä ties minne sademetsiin ja ruovikoihin. Ei luulisi olevan edes kannattavaa muuttaa markkinoille, joilla ei ole ostovoimaa. Talouseliitin juottoporsaan kaltainen kitinä Suomen palkkatason korkeudesta ei siksi ole tästä maailmasta. Luulisi, että yritysjohto olisi päinvastoin tyytyväinen, jos sillä on maksavia asiakkaita. Sen sijaan sademetsässä yritysjohto joutunee olemaan tyytyväinen, jos kassaan kilahtaa edes simpukankuori.

 

Jos yritysjohto ei älyä edes sitä missä on maksava asiakas, niin ei tämmöisiä johtajia Suomi kauaa kestä. Ennen pitkää täältä katoavat niin talot kuin tavaratkin. Edellä kerrotusta syystä myös politiikka, joka tähtää lähinnä vain palkkojen alentamiseen, on vähintäänkin järjenköyhä. Sehän merkitsee ennestäänkin heikon markkinatilanteen tekemistä entistäkin heikommaksi.


Kommentoi



 Puupää -Suomi
19.08.2016 17:05

Suomi on omituinen maa. Täällä mellastaa liuta niin kutsuttuja tutkijoita, poliitikkoja, yritysjohtajia ja muita kummajaisia, joilla ei ole juuri käsitystä yhtään mistään. Ainakin tuntuu kummalliselta, kun tutkija päästää ilmoille käsityksen, ettei koko Suomea pitäisi edes yrittää pitää asuttuna. Jos ei, niin miksi sitten edes osa Suomea pitäisi pitää asuttuna? Eikö olisi järkevämpää ryhtyä lainsäädäntötoimiin, joilla väki pakotettaisiin muuttamaan vaikka Berliiniin? Muutama vuosikymmen sittenhän väkeä ajettiin Ruotsiin. Osa väestä on joutunut muuttamaan vieläkin kauemmaksi. Jopa Venäjän kerrotaan pitävän huolta kansalaisistaan, vaikka nämä asuisivatkin ulkomailla, mutta Suomi suorastaan sysii väkeä pois asuinsijoiltaan. Jos tällainen maa ei ole omituinen, niin mikä sitten?

 

Yritysjohtajat puolestaan ovat äityneet valtakunnan johtajiksi. Ei päivää ettei joku johtaja olisi mediassa töröttämässä mitä hallituksen pitäisi tehdä ja milloin. Siinä missä normaalijärjen mukaan yritysten tehtävä on itse hoitaa omat tuottavuusasiansa, niin Suomessa pitää valtion huolehtia siitäkin. Samoin työllisyys on ennen maailmassa ollut yritysten asia, mutta mitä nykyään? Sen sijaan, että työttömyyttä vähennettäisiin, niin hallitus keksii vain uusia työttömän kiusaamisen tapoja. Kiusaamistapoja, joilla ei ole mitään tekemistä ainakaan työllistymisen kannalta.

 

Osaamisen taso ei valtakunnassa ole edes alkeellinen, vaan se suorastaan puuttuu. Jos kuvitellaan, että tuottavuus kasvaa, kun ihminen siirretään paikasta toiseen, niin eihän tässä ole järjen häivää. On aivan sama missä työtä vailla oleva ihminen sijaitsee, ei sillä ole tuottavuuden kasvuun minkäänlaista vaikutusta. Kun niin kutsutut tutkijat julistavat kaupungistumisen lisäävän tuottavuutta, niin mitä todennäköisimmin tässä on mennyt puuro ja velli sekaisin sikäli, että tuottavuus on sekoitettu hintojen nousuun. Ei kaupungistaminen ole mikään kasvu- ja tuottavuusautomaatti. Yhtälailla se voi olla vain kurjuutta ja slummiutumista lietsova propelli.

 

Lähes ainoa asia, joka tässä maassa voi hyvin, suorastaan rehottaa, on mielivalta ja epäoikeudenmukaisuus, joille kukaan ei edes yritä tehdä mitään. Jopa poliisi, jonka pitäisi selvittää rikoksia, on keskittynyt jahtaamaan lähinnä autoilijoita. Heitäkin ilman tunnuksia puskista ja pensaikoista väijymällä. Tunnuksettomuus liittyi joskus maailmassa rikollisiin, jotka pyrkivät tunnuksettomuuden maksimointiin naamioitumalla. Ei nykypoliisi tästä juuri eroa. Ei sikälikään, että korkeaa poliisijohtoa on viety syytettyjen penkille.

 

Kaiken huippu on se, kun poliisin tehtäväksi on laitettu jopa ihmisten tunnetilojen selvittely ilman yksilön omaa kokemusta. Poliisin tehtävähän on selvittää muiden omalaatuisten nykyrikosten ohella vihapuheeksi kutsuttua rikosta. Siksi on kummallista, että poliisi tutkii vain kirjoituksia, eikä sitä, onko joku vihastunut, miksi ja mihin. Suorastaan irvokasta on laittaa poliisi taidearvostelijaksi. Tästä saatiin taannoin esimerkki, kun poliisi oli löytävinään taideteoksesta rikoksen.

 

Puupäisyyden, suoranaisen typeryyden, merkki on pitää työttömyyttä syynä valtakunnan huonoon taloudelliseen tilanteeseen. Työttömyys on vain seuraus valtio- ja yritysjohdon omasta tunaroinnista eikä suinkaan syy. Siksi kaikkinainen kepin käyttö ja kurittaminen pitäisi kohdistua oikeaan osoitteeseen eikä jo muutenkin tukalassa asemassa olevaan väestönosaan. Niinpä hallituksen virkamiehineen pitäisi keskittyä oman itsensä ruoskimiseen täysin viattomien ihmisten sijasta.


Kommentoi



 Kansalaisten pelkistäminen
12.08.2016 14:10

Kun yleinen osaamattomuus näyttää lisääntyvän, on pantava iloiten merkille, että kemian harrastuneisuus näkyy virinneen ainakin Suomen ministeriöissä.  Redox –reaktiohan on kemiallinen reaktio, jossa yksi tai useampi elektroni siirtyy kokonaan tai osittain atomilta toiselle. Reaktiossa elektroneja luovuttava aine hapettuu ja toinen, elektroneja vastaanottava aine, pelkistyy (Wikipedia).

 

Valitettavasti kemiasta on luotu vääränlainen mielikuva mikä osaltaan on ollut heikentämässä oppiaineen harrastuneisuutta. On kuviteltu, että kemia on ollut lähinnä maaseudun oppimattoman väestön tapa hankkia elantonsa aikana, jolloin sosiaalisia tulonsiirtoja ei vielä tunnettu ja työttömyyttäkin pidettiin mielisairautena (vrt. Kunnan jauhot). Kemia rinnastettiin melko kauan lähinnä salaviinanpolttoon, jota harjoitettiin yleisesti maaseudun tiheissä kuusimetsiköissä. Myös puistokemia on tunnettu käsite, vaikka kemia tästä näkökulmasta rinnastuu lähinnä lopputuotteen nauttimiseen.

 

Paitsi ministeriöissä niin myös mediassa pelkistymisreaktio on viimeaikoina yleistynyt. Informaatioteknologiassahan pelkistymisreaktio voidaan ymmärtää elektronin tai väitteen lisäämisenä totuutena pidettyyn ilmiöön. Elintarviketeollisuudessa tämä pelkistymisen käsite voidaan ymmärtää vaikkapa hiivan lisäämisenä taikinaan. Ei riitä, että taikina on taikina, vaan siihen pitää jostakin selittämättömästä syystä heittää kourallinen hiivaa sekaan. Näin vaatimattoman näköisestä taikinasta saadaan varsinainen mammuttitaikina.

 

Erityisesti talouspolitiikassa pelkistämisreaktio on saanut elämää suuremmat mittasuhteet. Enää eivät edes terveen järjen rajat riitä, vaan eetteri on sakeanaan toinen toistaan oudompia väitteitä, jotka kaiken muun oudon lisäksi ovat ristiriidassa paitsi itsensä niin myös ympäröivän todellisuuden kanssa. Suoranaisen hulluuden huippua edustaa olettamus työttömyydestä työn tarjonnan puuttumisena. Suorastaan apinan raivolla yksi jos toinenkin päättäjä, virkamies tai pankin rahanlaskija on aktivoimassa työtöntä olemattomiin töihin. Suoranainen kirsikka voileivän päällä on huuto sisäisen devalvaation välttämättömyydestä.

 

Myös ulkopolitiikassa pelkistämisreaktio käy kierroksilla. Mainilan kyläkin näyttää siirtyneen Ukrainaan. Ilmeisesti Ukrainasta on kuulunut laukauksia. Mainilan kylähän on tullut tunnetuksi nimenomaan laukauksista, jotka ovat sittemmin jääneet historian kirjoihin siinä missä monet muutkin selittämättömät tapahtumat, joita on pidetty totena.


Kommentoi



 Taistelu populismia vastaan
31.07.2016 13:37

Euroopasta on kantautunut viesti, että populismia vastaan täytyy taistella. Sen sijaan taistelun välineistä ei ole annettu tarkempaa tietoa. Siksi tässä kirjoituksessa paneudutaan nimenomaan taisteluvälineiden esittelyyn. Esittely tapahtuu kuitenkin täysin teoriamielessä, kysymyksessä ei ole siis rikoksen suunnittelu. Sen sijaan jonkin verran ihmetyttää miten sotaan, taisteluun, voidaan julkisesti kehottaa. Eikö rikokseen yllyttäminen olekaan rikos? Ilmeisesti verbin muodolla on julistusten yhteydessä merkitystä. Jos tuo julki, että populismia vastaan ”täytyy” taistella, niin se ei ole sama asia kuin ilmaista ”taistelkaa populismia vastaan”. Toisaalta sota ei välttämättä ole edes rikos. Sotaahan on joskus kutsuttu politiikan jatkeeksi. Ehkä epäonnistuneen politiikan, mutta politiikan kuitenkin.

Kenties ensimmäisiä populismia vastaan taistelijoita oli Martin Luther aikoinaan. Hänenhän kerrotaan käyttäneen mustepulloa apuna pyhässä sodassa paholaista vastaan. Paholaista voidaan hyvällä syyllä pitää populistin esikuvana. Eikös paholainenkin viekottele ihmisiä lupaamalla menestystä ja rikkauksia, jos vain ryhtyy paholaisen uskolliseksi kannattajaksi, tai ainakin pikku apulaiseksi? Sitä tarina ei kerro,miten paholaisen kävi mustepulloepisodin jälkeen, luultavasti ei mitenkään. Paholainen on ja voi hyvin. Ehkkäpä jopa tasavertaisen kohtelun takaava laki sallii paholaisen olla normaali seurakunnan jäsen, jolle voidaan jakaa jopa ehtoollista. Kenties estettä paholaisen piispaksi nimittämisellekään ei enää ole.

Kaikenlainen taistelu on nykypäivänä vaikeaa. Näin siitä syystä, että aselakeja on tiukennettu. Edes hyvin varustetussa kodissa ei ole mahdollista hankkia tontille neljää toimivaa kenttätykkiä saati sitten toimivia konetuliaseita. Siksi populismia vastaankin täytyy taistella luvallisilla aseilla, sellaisilla, joita jokaisesta kotitaloudesta löytyy.

Ensimmäiseksi mieleen juolahtaa viikate. Se on tehokas ase kaikenlaisten rikkaruohojen pois hutkimisessa. Jopa pienimmät puut lähtevät aina sen mukaan kuinka paljon ruista niittäjän ranteista löytyy. Joku tietenkin ihmettelee, mikä viikate on, mutta jokainen perinteitä kunnioittava tietää viikatteen olevan entisajan työkalu, jolla katkaistiin paitsi heinä niin myös pellolla kasvava vilja.

Jokaisesta kodista löytyy myös kirves, mutta nykyiset kirveet eivät juuri sovellu populismin torjuntaan. Pikemminkin nykykirves on uhka kirveen käyttäjälle. Sen sijaan, että kirves halkaisisi puupölkyn, niin nykykirves pomppaa puun pinnasta ja hamara osuu lyöjää otsaan. Moni luuli, että nykykirveen terä on tehty kumista, mutta huhu kertoo, että asialla ovat olleet niin kutsutut ”itupetterit”, jotka katsovat, että kuluttajansuojelu vaatii myytäväksi vain tylsän kirveen.

Moni saattaa yllättyä, jos pitää ristipäämeisseliä sopivana populismin torjuntaan. Mutta jos ajattellaan, että populismi on silkkaa jumalattomuutta, niin silloin kristinusko ei ainakaan ole populismia, eikä niin muodoin uskon julistaminenkaan. Tunnusomaista kristinuskolle on puolestaan ristinmerkki, joka taas löytyy juuri ristipäämeisselistä.

Zorro taisteli aikanaan populisteja vastaan lyömällä nitistetyn populistin otsaan Z:n merkin. Näin ollen ristipäämeisselillä populismia voidaan torjua lyömällä vääräuskoisen otsaan ristinmerkki. Vaikka edellä luetellut, lähinnä astalot, ovatkin periaatteessa luvallisia välineitä, niin niidenkin kanssa sietää olla varovainen. Esimerkiksi jo Suvivirren laulamista kevätjuhlassa pidetään rikoksena, joka luultavasti ennen pitkää kriminalisoidaan. Siksi ristipäämeisselin käyttämiseenkin pitää suhtautua varovaisesti, siitäkin huolimatta, että sen voi katsoa edustavan mitä epäpopulisinta elämänaluetta.


Kommentoi



 Pelottelukampanja alkanut
29.06.2016 17:25

Vallanpitäjällä on kaksi menettelytapaa suhtautua vallanuhmaajaan. Joko yrittää maanitella uhmaaja takaisin ruotuun tai sitten yritys karkottaa vallanpitäjä silmistä pois ikuisiksi ajoiksi. Jälkimmäinen vaihtoehto merkitsee myös tiukentuvaa otetta nykyisiin vallanalaisiin. Vallanpitäjät tiukentavat kuria jotta vallanuhmaamiseen jatkossa ei kukaan uskaltautuisi.

 

Toistaiseksi näyttää epäselvältä mihin brittien eroäänestys EU:sta johtaa. Komission puheenjohtaja näyttää kallistuvan kannalle ”pois ikuisiksi ajoiksi”. ”Mitäs te täällä enää teette” –asenne on kuin eräänkin professorin sielunmaisema sen jälkeen, kun hänestä ei tullut yliopiston rehtoria. Kaikki eivät kestä pettymyksiä.

 

Pelottelustrategia näyttää joka tapauksessa käynnistyneen. Myös Suomessa. Media suorastaan tulvii kaikenlaisia uhkakuvia kuten otsikot ”näin EU –ero vaikuttaa kukkaroosi”, ”britit ampuivat itseään jalkaan”, ”eu –ero perustui vihapuheeseen”, ”putin riemuitsee”, ”eu erosta puhuminen on vastuutonta”, ”eu –ero perustui katteettomille lupauksille” jne. Erityisen hupaisa on väite siitä, että EU –ero perustui katteettomiin lupauksiin. Kukaan ei kuitenkaan ole puhunut mitään siitä mihin EU –jäsenyyden vaatimus perustui. Ovatko kaikki ne lupaukset toteutuneet, jotka esiin nostettiin?

 

Merkkejä siitä, että britit pantaisiin maksamaan erostaan on jo ilmassa. EU näyttää kuvittelevan, että Euroopassa pysyäkseen brittien pitää maksaa saarella olostaan. Laskukoneet kilkattavat sen selvittämiseksi minkälaista hintaa pyydettäisiin. Kenenkään mieleen ei näytä juolahtaneen se ilmeinen tosiasia, että Britannia on luultavasti EU:lle tärkeämpi kuin EU Britannialle.

 

Tärkeimpiä syitä eroon on yksinkertaisesti se, että EU –politiikka johtaa eriarvoistumiseen mikä näkyy äänestystuloksessakin. Yltäkylläisyydessä paistattelevat alueet hyppivät tasajalkaa eron toteuduttua kun taas näivettyvät alueet ovat tyytyväisiä. Siksi puheet tunteen perusteella äänestämisestä ja vihapuheiden unionia turmelevasta vaikutuksesta ovat lähinnä tuulesta temmattuja väitteitä.

 

Euroopan unioni on siitä ilmeinen rakennelma, että se ei kykene uudistumaan. Omnipotentille vallalle se on täysi mahdottomuus. Unioni ei myöskään mahdollista jäsentensä kannalta optimaalisia ratkaisuja. Siihen se on aivan liian heterogeeninen. Britannian ero voi olla koko Euroopan pelastus. Toisen maailmansodan aikana juuri Britannia, USA ja Neuvostoliitto pelastivat Euroopan. Nyt taitaa käydä samalla tavalla. Eihän unionin laajentuminen itään juuri salamasodasta eroa. Monelta EU –johtajaltakin puuttuvat vain viikset.


Kommentoi



 Kun kansa äänestää väärin
27.06.2016 13:31

Yksi oikeistolaisen poliittisen vallan edustaja kiekaisi ilmoille mielenkiintoisen väitteen: ”britit äänestivät väärin”. Jos näin tapahtui, niin silloinhan äänestäminen pitää kieltää kansakunnille vaarallisena ilmiönä. Nyt pitäisi tutkia nopeasti, ovatko suomalaisetkin äänestäneet väärin. Voihan hyvinkin olla, että eduskunnan kokoonpano on väärä, hallitus on väärä sekä tehdyt päätökset ovat vääriä, ja mikä kauheinta: äänestystulos Euroopan unioniin liittymisestä oli väärä.

 

Mediasta käy ilmi, että totuus löytyy Suomesta. Media on pienintä korpilehteä ja paikallista ämyriä myöten havainnut, että Britannian ero Euroopan unionista on perustunut valheelle. Joku rahavallan edustaja ehti väittää jopa, että ero perustui vihapuheelle. Joku britti on siis vihaistuksissaan puhunut palturia kohtalokkain seurauksin. Suomessahan tällaista ei tapahdu. Suomen liittyminen Euroopan unioniin tapahtui eksaktisti ja tosiasioihin pohjautuvasti. Britannian eroakin pidettiin varmana. Yhdellekään suomalaiselle ero ei tullut yllätyksenä.

 

Mutta mitäpä äänestyksistä. Äänestykset menevät ja tulevat. Päätökset on aina tehty äänestäjistä riippumatta. Päättäjät ovat itsenäiseen ajatteluun kykeneväisiä, eivät he tarvitse kansaa opastajikseen. Muutenhan kansansivistystyö menettäisi merkityksensä.

 

Nyt kun Euroopan unioni on suuttunut ja kostotoimenpiteet uhkaavat, ovat brititkin viimein havahtuneet tekonsa kauheudesta. Kansan on vallannut paniikki. Suoranainen kauhu. Media on tehnyt ansiokasta työtä kertoessaan mitä kaikkea erosta seuraa. Paitsi eräs porvari niin myös pankinjohtajat ja heidän palkkaamansa ekonomistit ja dosentit ovat tehneet ansiokasta työtä paljastaessaan tosiasioihin perustuvat hirveydet, jotka eron myötä nyt brittejä kohtaavat.

 

Jos kansa äänestää väärin, niin kansalle pitää kädestä pitäen opettaa miten äänestetään oikein. Eikä olisi ensimmäinen kerta, kun opastamisen jälkeen harhautuneelle järjestetään uusi tilaisuus äänestää. Ehkä unioni vielä antaa briteille anteeksi. ”Jos tämä ei toistu, niin jatketaan entiseen malliin” –periaatteella.  Niinpä nyt kuumeisesti etsitään kuuluisaa porsaanreikää, jota kautta harhautuneet britit saataisiin taas kuuliaisiksi unionin alamaisiksi.


Kommentoi



 Euroopan uusi tulevaisuus?
19.06.2016 12:13

Skenaarioiden laadinta on muodikasta puuhaa. Erityisesti porvarit ovat erikoistuneet laatimaan kaikenlaisia tulevaisuutta koskevia spekulaatioita. Tässä joku aika sitten yksikin amerikkalainen laitos julkaisi tulevaisuuden kuvan, jonka mukaan Venäjä romahtaa, ihmisoikeudet voittavat ja porvarismi voi sen jälkeen palata luonnolliselle evolutionääriselle kehitysuralleen. Eikä aikaakaan niin myös Suomessa tehtiin lähes identtinen tulevaisuudentiiraus, ja kas kummaa, myös siinä Venäjä romahti. Kuinkas muuten. Kuuleman mukaan Venäjä ei ole uudistanut talouden rakenteitaan ja kun öljyn hinta laskee, niin tästä sitten seuraa porvariston hartaasti toivoma romahdus. Spekulaatioissa ei ole luonnollisestikaan unohdettu myöskään Venäjälle langetettuja talouspakotteita. Nekin näiden selvitysten mukaan purevat. Epäselvää on tosin se, keitä.

 

Kautta historian porvarien toive on ollut päästä nauttimaan Venäjän alueella sijaitsevista luonnonrikkauksista. Napoleon –niminen porvari päätti aikanaan laajentaa Eurooppaa kauas itään Venäjälle hyökkäämällä, mutta unohti pukeutua sotaretkelle asianmukaisesti. Niinpä sitten pakkanen tuhosi Napoleonin idänpolitiikan ja joukkojen piti tulla jo lämpimänä pysyäkseen mahdollisimman lujaa takaisin. Edes tuon ajan tapakouluttajat eivät älynneet meuhkata asianmukaisen pukeutumisen merkityksestä. Nykypäivänä ei tietenkään näin voisi käydä. Ei ainakaan Suomessa. Täällähän annetaan ohjeet oikeasta pukeutumisesta jo saunaan menemiselle. Tumma puku ja solmio olisivat olleet rautainen yhdistelmä myös Napoleonin sodassa idän valloittamiseksi.

 

Tässä välissä ei pidä unohtaa myöskään suomalaisia idän valloittajia. Jaakko de la Gardie johti tosin Ruotsin armeijaa Venäjällä, mutta mainitun sotapäällikön joukot koostuivat pääosin suomalaisista. Myös  de la Gardie eteni pitkälle itään, aina Moskovaan saakka, mutta ilmeisesti sotapäällikön asennevamma esti suuremman menestyksen. Tunnettu sanontahan kertoo että ”lähtee talvi, lähtee suvi, vaan ei lähde Laiska-Jaakko. Näyttääkin siltä, että silkka laiskuus esti suuremmat valloitukset.

 

Itään halasi myös Aatu –niminen porvari, kansallissosialistiksikin mainittu. Ilmeisesti siitä syystä mainittu, että hirmumies miellettäisiin pikemminkin sosialistiksi kuin porvariksi. Mutta pääasia on kuitenkin sama yhteinen unelma idän valloittamisesta. Aatulle kävi suurin piirtein napoleonit idän retkellä. Myös Aatu unohti oikean pukeutumisen merkityksen. Pakkanen ajoi Aatunkin tuhoon ja Siperia jäi valloittamatta.

 

Enää itään ei ole pyritty suoraan hyökkäämällä. Tällä kertaa porvarit ovat keksineet niin kutsutun kybersodan, jolla pyritään sosiaalisen median keinoin kiihottamaan kansat kapinaan ja sitten ihmisoikeuksiin vedoten on ryhdytty tukemaan kapinallisia heidän pyrkimyksissään kaataa länsivihamieliset hallinnot. Tämä läntinen kybersota on ulottunut Afrikasta Ukrainaan ja toiveena on tietenkin se, että lopulta kybersota kantaisi hedelmää aina Siperiaa myöten. Myös Irakin valloitus on harvinaisen selkeä esimerkki nykyaikaisesta kybersodasta, jota nimenomaan länsi harjoittaa. Siitäkin huolimatta, että jokunen suomalainen toimittaja taisi saada pahkakupin, jonkinlaisen palkinnon, reportaasistaan Venäjällä toimivasta trollitehtaasta. Onkin valitettavaa, että nykyaikaista uutistoimitusta vaivaa historiattomuus ja tappimainen yksisilmäisyys.

 

Suomalaisesta kybersodankäynnistä valaiseva esimerkki voisi olla vaikka se, kun amerikkalainen sotalaiva änkeää Itämerelle. Nyt suomalainen mediaa meuhkaa, että se olikin Venäjä, jonka lentokone tekee provokaatiolentoja, vaikka varsinainen syy on jossakin ihan muualla. Puolueista perussuomalaiset hyötyvät eniten kybersodankäynnistä. Erityisesti puolustusministeri näyttää istuvan valtansa kukkuloilla ja rahaa varustautumiseen näyttää tulevan suokuokalla. Myös ulkoministeri on paisunut lähes napoleonmaisiin mittoihin tärkeilyssään. Ongelma näyttää olevan ainoastaan kannatuksen lasku.

 

Jos Britannia eroaa EU:sta, niin todennäköisesti Britanniasta tulee yksi USA:n osavaltio, jolloin Eurooppa joutuu pohtimaan rakenteensa uudelleen. Tällöin yksi mahdollinen vaihtoehto voisi olla se, että Eurooppa ottaa Venäjän yhdeksi jäsenmaistaan. Tai päinvastoin. On kummallista, ettei tätä skenaariota ole juurikaan esitelty saati pohdittu.


Kommentoi



 Sokaistunut porvari
08.06.2016 12:18

Ville Valkonen –niminen porvari on äitynyt väittämään laitavasemmiston olevan väärässä kolmessa asiassa:

Työajan lyhentäminen vähentäisi työttömyyttä. Tätä porvari pitää vääränä siitä syystä, että naisten työelämään tulon olisi pitänyt lisätä miesten työttömyyttä vastaavalla määrällä. Kun näin ei ole käynyt, niin selitys on se, että työtä on tarvittu. Nyt puolestaan ongelma on se, ettei työtä tarvita nykyistä määrää, joten työajan lyhentäminen mahdollistaisi sen, että entistä useammalle tarjoutuisi mahdollisuus työntekoon. Myös yritystoiminnan luonne on muuttunut. Tämän päivän yritystoiminta on projektityyppistä ja aikaisempaa tehokkaampaa. Tästä syystä lyhytaikaisen työn kysyntä on kasvanut. Ilmiö näkyy siinä, että niin kutsutun pätkätyön määrä kasvaa.

Velkaa voi ottaa loputtomasti. Porvari näemmä kuvittelee, ettei rahaa mahdu maailmaan määräänsä enempää tai etteivät painokoneet suostu toimimaan kuin tiettyyn rajaan saakka. Ongelma tässä on nyt kuitenkin se mihin raha käytetään. Ilman velanottoa talous ei yksinkertaisesti toimi. Seikka, jota spekuloiva porvari ei nykymaailmassa näy ymmärtävän. Pörssipeli on hämärtänyt monen porvarin aivolaatikon jo niin, että talouden perusasiatkin ovat unohtuneet. Talouden rahoitushan ei mitään muuta olekaan kuin velkaa. Tämä pätee niin omaan kuin vieraaseenkin pääomaan.  Jos porvari aikoo lopettaa talouden rahoittamisen, niin eipä ihme, että talous alkaa kakomaan.

Yritysten hintakilpailukyvyllä ei ole väliä. Ei ole. Ei nimenomaan yleisellä hintojen alentamisella. Sehän pitää vain tilanteen entisellään. Kotimarkkinoilla esimerkiksi palkkojen leikkaus vain heikentää kysyntää entisestään. Keinotekoinen kilpailukyvyn kohottaminen ei myöskään kannusta yrityksiä uudistumaan, vaan yritykset jäävät suu auki odottamaan vain lisää tekohengitystä. Lisätukea elinkelvottomaan toimintaan. Yhteiskuntasopimukset ovat vain keino omistajien tuottojen kasvattamiseksi.

 


Kommentoi



 Kapitalismi, tarttuva tauti?
07.06.2016 12:07

Oikeistolaisuutta näytään pidettävän tarttuvana tautina. Näin ainakin Suvi-Anne Siimes näkyy äännelleen. (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001194252.html). Ainakin hän syyttää vasemmistoa siitä, että vasemmistossa oikeistolaisuus näyttäytyy, mitä ilmeisimmin porvarillisiin linsseihin, tarttuvana tautina. Siimes mustamaalaa vasemmistoa väittämällä, ettei vasemmisto halua vuoropuhella porvariston kanssa. Kummallista. Miten ylipäätään olisi mahdollista tehdä yhteistyötä, kun vastapuoli ei ole siihen halukas tai edes kykenevä?

 

Porvari suuren varallisuutensa vuoksi ei voi koskaan alentua tasavertaiseen keskusteluun köyhänä luuserina pitämänsä kommunistin kanssa. Porvarin sisäperäinen taipumus, lähes vietti, on alistaminen ja nöyryytys, joten keskustelun porvarin mielestä pitää tapahtua von oben, eli ylhäältä sanellen. Tästä taivaita valaisevana esimerkkinä käy vaikkapa niin kutsuttujen työnantajien nokkamiesjärjestö  EK.

 

Sitten meillä on nämä oivalliset ”hyppelihiiret”, loikkarit, jotka eivät ole puolueissaan saaneet mitään aikaiseksi, mutta ovat sitten suurten rahojen toivossa loikanneet toiseen puolueeseen messuamaan uuden aatteensa erinomaisuutta samalla entistä aatettaan ja puoluetovereitaan mollaten. Yksikin tällainen tyyppi vaelsi kuin espanjantauti julistamalla työn tarjonnan oppia, jolla tuskin on vaikutusta yhtään mihinkään, mutta joka messu on kuitenkin saanut vähä-älyisimmät porvarit lähes hurmioon.

 

Talouslamasta selviämiseksi parhaimmat ideat ovat tulleet kuitenkin vasemmistosta. Vasemmisto on ymmärtänyt, ettei lamaa voiteta suinkaan lisää lamaa lietsomalla, vaan yrittämällä saada talous käyntiin. Valitettavasti tämä sanoma ei ole kuulunut minnekään, vaan hallituskin on oman ideologiansa sokaisemana käynyt hajottamaan vasemmistoa ja ammattiyhdistysliikettä järjenköyhillä toimillaan, leikkauksillaan ja omalaatuisilla käsityksillään niin yhteiskunnan rakenteesta kuin lain tulkinnastakin. Mitä ihmettä toimiva yhteiskunta tekee esimerkiksi yhteiskuntasopimuksella? Entä mikä järki piilee keinotekoisella rikoksella rahastamisessa? Kysymys lienee lähinnä hulluudeksi kutsutusta ilmiöstä. Tai sitten äärimmäisen alkeellisesta päänupin toiminnasta.

 

Myöskään porvarillinen visio valtakunnan tulevaisuudeksi ei houkuttele lähempään tuttavuuteen vaan pikemminkin vastaan haraamiseen. Porvarin suurin unelmahan on saada Suomi eräänlaiseksi Puolenhehtaarin metsäksi, jossa väki asuu Etelä-Suomessa mahdollisimman pienellä tontilla ja jossa väkeä johtaa porvarillinen Möhköfantti Teemu –salista.


Kommentoi



 Tunarit
17.05.2016 11:33

Osaava ihminen osaa ratkaista ongelmia. Osaamaton ei. Jos valtakunnassa on talouslama, niin syy siihen löytyy edellä olevasta. Osaamattomuus, josta käytetään myös hupaisaa nimitystä tunarointi, on yleensä syy siihen, että maailmassa esiintyy ongelmia. Ja koska fundamentaalisten ongelmien ratkaisu kuuluu päättäjille, niin yksi harkitsemisen arvoinen keino on vaihtaa päättäjät ongelmista selviämiseksi.

 

Suomi on kärvistellyt talousongelmissa vuosikausia. Aina 1990 –luvun alusta saakka on valtiovarainministerien mantra ollut säästäminen. Jotkut ovat tosin olleet näkevinään välillä nousukausiakin, mutta monelta suomalaiselta on tämäkin ihme jäänyt näkemättä. 1990 –luvun lamasta selvittiin vain leikkaamalla ja taloutta tehostamalla. Onnenkantamoisena oli matkapuhelinbisneksen nousu maailmankartalle. Nyt samaa leikkausstrategiaa yritetään uudelleen. Tällä kertaa ilman käsitystä mistään uudesta.

 

Kohtalokkain virhe on kuvitelma, että sisäinen devalvaatio on sama asia kuin perinteinen devalvaatio. Sisäistä devalvaatiota toteuttamalla tapetaan vain entistä suurempi osa taloudesta, koska kysyntää ja investointeja vauhdittava kysyntä supistuu. Tämä strategia johtaa vain entistä suurempaan velkaantumisen tarpeeseen ja vain entistä suurempiin vaatimuksiin lietsoa sisäistä devalvaatiota.

 

Käsitys kilpailukyvystäkin on suorastaan kummallinen. Uskotaan näet, että kilpailukyky paranee, kun valtakunta alentaa palkkojaan ja kykyään ostaa. Tokipa palkkoja alentamalla suitsitaan ostoja ulkomailta, mutta eihän se ole sama asia kuin se, että saataisiin enemmän tuotteita kaupaksi ulkomaille. Semminkin kun mitään tuotteita ei edes ole.

 

Täysijärkinen ajattelu lähtisi hyödykkeiden hinta- ja tulojoustoista ja tutkisi ensin vaikuttaako hinnanalentaminen tuotteiden kysyntään, ja jos, niin millä tavalla. Ensisijaisen huomion pitäisi siis olla hinnassa eikä suinkaan työntekijän palkassa tai lomapäivissä, joista on suorastaan pitkä matka tuotteen hintaan. Näin ollen politiikka, joka ryhtyy meuhkaamaan leikkauksilla ja palkkojen alennuksilla, on porvarillista ryöstöpolitiikkaa.

 

Vielä naurettavammaksi politiikka muuttuu, kun suu tötteröllä kailotetaan, että palkkakustannusvertailu eri maiden kesken osoittaa Suomen kilpailukyvyn olevan heikentynyt. Moinen ajattelu on yhtä lailla tuulesta temmattu kuin väittää, että Suomen talousongelmat ovat aiheutuneet siitä, ettei Helsinki näytä Berliiniltä ja ero Tukholmaankin on jättiläismäinen. Ihmetellä sopii, miksi ei vaadita Helsingin muuttamista Tukholmaksi taloudellisista ongelmista selviämiseksi.

 

Euroopan tasolla yksi nopea keino talousongelmista selviämiseksi olisi tehdä Euroopan keskuspankista Kelaa vastaava elin, joka setelirahoittaisi sosiaaliset tulonsiirrot. Vain näin toteutettu elvytys vaikuttaisi taloutta aktivoivasti. Sen sijaan keskuspankin toimiminen porvarillisen pörssikeinottelun välineenä ei elvytä taloutta lainkaan, vaan toimii suorastaan päinvastaisesti.


Kommentoi



 Pulamiesten politiikka
11.05.2016 12:56

Onko säästäminen oikea toimenpide tilanteessa, jossa on rahapula? Olisi nimittäin ensimmäinen kerta, kun tyhjästä voisi nyhjäistä. Ilmeisesti hallitus on keksinyt viisasten kiven, kun väittää säästävänsä. Nykyhallitus ei tosin ole ensimmäinen ihmeeseen kyennyt hallitus, tuskin viimeinenkään.

 

Rahapulaksi kutsutun ilmiön ei pitäisi olla mahdollinen makrotasolla. Päinvastoin kuin jopa professorit antavat ymmärtää. Maailmassa ei voi olla rahapulaa muutoin kuin virheellisen toiminnan tuloksena. Rahan määrää talouksissa on aina mahdollista lisätä. Rahan määrän lisäämiselle ei ole estettä. Raha myös riittää. Ainoa ongelma on rahan jakautuminen ajassa ja tilassa. Jos rahan määrää ei voitaisi lisätä, eivät taloudet kasvaisi eikä rahan arvokaan laskisi.

 

Suurin syy taloudellisiin ongelmiin on rahan kasautuminen. Toisin sanoen raha siirtyy jostakin pois ja aiheuttaa näin lokaalin rahapulan samaan aikaan kun jossakin toisessa paikassa, jonne raha keräytyy, syntyy rahavuori, paikka jossa ryvetään rahassa. Siksi rahavuorien kasvattamiseen pyrkivä politiikka on väärä. Yleispätevän politiikan pitäisi olla tasaiseen tulonjakoon pyrkivää, eikä suinkaan raha- ja talouspulaa synnyttävää politiikkaa. Nykypolitiikka tosin ei ole pelkästään rahapulaa synnyttävä, vaan suorastaan rahapulaa lietsova.

 

Erityisesti pyrkimys ammattiyhdistysliikkeen heikentämiseen on kaikkien typeryyksien äiti. Suorastaan iso äiti. Sikäli mikäli kapitalistisen talousjärjestelmän toimintakyky ylipäätään aiotaan säilyttää, niin voimakas ammattiyhdistysliike on elinehto. Talous on ihmistä varten eikä suinkaan raharikkaiden pörssikeinottelun väline.

 

Kapitalistisen talousjärjestelmän ytimenä pidetään kilpailua. Jos näin on, niin silloin puhe joustavuudesta on lähinnä naurettava. Jos kilpailussa ryhtyy joustamaan, niin ainoa lopputulos on se, ettei menestys häämötä eikä juuri kuukaan kumota. Verissä päin kilpailemisen sijaan luulisi olevan järkevämpää ryhtyä tuottamaan jotakin tarpeellista. Sellaista, josta on puute.


Kommentoi



 Orjayhteiskunnan apostolit
24.04.2016 14:50

Jokainen normaalijärkinen todennäköisesti ymmärtää, että jos työpaikkoja on vähemmän kuin työnhakijoita, niin syntyy työttömyys. Siksi työttömien niin kutsuttu aktivoiminen on täysin turha toimenpide. Aktivoimisen kohde on yksinkertaisesti väärä. Myös itse termi aktivointi on harhaanjohtava, koska kysymys on vihaan perustuvasta pakottamisesta. Vihasta sen vuoksi, että joku saa rahaa elääkseen tekemättä niin kutsuttua työtä. Kysymys on samasta asiasta kuin muukalaisvihassa. Nyt kohteena ovat vain työttömät, joiden elinelosuhteiden heikentämistä hallitus ministeriensä johdolla edelleen lietsoo.

Orjuuden pitäisi olla oikeusvaltiossa kielletty. Sen sijaan suomalainen työelämä näköjään suorastaan elää orjuudesta. Hullin yliopiston professori kertoo Suomessa olevan yli 700 orjaa. Luku on vanha ja näyttää perustuvan vain naamioimattomiin tapauksiin, joten todennäköisesti orjia on paljon enemmänkin. Ministeri Lindströmin aikaansaannosten jälkeen Suomi todennäköisesti nousee maailman johtavaksi orjavaltioksi.

(http://yle.fi/uutiset/asiantuntija_suomessa_on_yli_600_orjaa/6866794)

Puheena olevan professorin mukaan orja on henkilö, joka tekee työtä toisen vallan alla ilman palkkaa, vapautta ja omaan tahtoon perustuvaa valintaa. Ministeri Lindströmin työhön pakottamiset eivät eroa edellä sanotusta orjuuden määritelmästä. Lindströmin tempuilla ei taloutta pelasteta. Ei erityisestikään, kun työtön pakotetaan ottamaan työ vastaan omalla kustannuksellaan.

Myös koeaika ja jokin kummallinen työnäyte ovat vain orjuuden esiasteita, hivutusta kohti palkatonta, ylhäältä määrättyä työtä. Toimenpiteillä pyritään selkeästi hämärtämään orjuuden rajaa laillisuuden osalta niin, että ei toisaalta päästäisi syyttämään orjuudesta ja toisaalta työnantaja voisi hyödyntää tosiasiallista orjatyövoimaa. Näitä tällaisia tosia-asiallisen orjatyön muotoja ovat jo ennestään sellaiset kuin kuntouttava työtoiminta, työelämävalmennus ja työharjoittelu.

Onkin merkillistä, että hallituksen ministerit toinen toisensa jälkeen suu apposellaan selkä korskeasti takakenossa julistavat tuomitsevansa kaiken vihan, vihapuheen ja ihmisten sortamisen, mutta sitten itse ovat harjoittamassa juuri kieltämäänsä toimintaa. Jotkut hurskaimmista vaativat jopa nollatoleranssia kaikille muille mutta eivät näköjään itselleen. Köyhä näyttää olevan hallituksen vihollinen numero yksi. Sen sijaan todelliset rikkaat (rosvot) näyttävät olevan valtiovallan erityisessä suojeluksessa panamineen kaikkineen.


Kommentoi



 Seinät purkamalla nousuun?
24.03.2016 13:30

Politiikassa  on lukuisa joukko hupaisia ilmauksia. Hupaisia sillä tavoin miten poliittinen eläin yrittää harhauttaa äänestäjää. Poliittisella eläimellä tarkoitetaan tässä poliittisena päätöksentekijänä toimivaa ihmistä. Sen jälkeen kun tiede on todistanut ihmisen polveutuvan apinasta, lienee oikeutettua kutsua ihmistäkin eläimeksi.

 

Yhä vielä nauruhermoja kutkuttava poliittinen ilmaus on hallittu rakennemuutos. Sen tarkoituksena kerrotaan olleen Suomen talouden rakenteen uudistaminen vastaamaan paremmin yleismaailmallisen kilpailun vaatimuksia. Tarkoituksena oli muiden muassa monipuolistaa tuotantotoimintaa ja vähentää työttömyyttä pakottamalla työttömät siirtymään paikasta toiseen niin kutsuttua työvoiman liikkuvuutta lisäämällä. Valitettavasti näistä toimista ei ollut hyötyä. Neuvostoliitto romahti ja talous syöksyi syvän laman syövereihin.

 

Tänä päivänä porvari ei enää puhu hallitusta rakennemuutoksesta, koska politiikassa mikään asia ei tapahdu hallitusti. Sen sijaan vanhan kummituksen tuomaa mielikuvaa käytetään hyväksi myös tänään, kun julistetaan, että Suomi tarvitsee rakenteellisia uudistuksia nykyongelmista selvitäkseen. Rakenneuudistuksen mielikuvahan tuo mieleen sen, että rakenneuudistukset tapahtuisivat jotenkin hallitusti.

 

Rakenneuudistuksen käsitettä ei ole mitenkään konkretisoitu, vaan se on eräänlainen ihmekalu, jota heilauttamalla ongelmat katoavat. Erityisesti porvarin sydäntä lähellä on työmarkkinoiden rakenne, lähinnä ammattiyhdistysliike. Siksi tärkein porvarillinen rakenneuudistus olisi ammattiyhdistysliikkeen lakkauttaminen. Kun ammattiyhdistysliike saataisiin lopetetuksi, niin porvari uskoo, että Sampo alkaisi jälleen jauhaa, paitsi suolaa ja jauhoja, niin ennen kaikkea rahaa.

 

Toinen porvarin suuri rakenteellinen intohimo on niistää Suomesta 2/3 pois. Siis Pohjois- ja Keski-Suomi niin, että väestöä jäisi vain eteläiseen Suomeen. Porvari ei jakaisi omikseen kuvittelemiaan verorahoja ympäri maata, vaan itselleen Etelä-Suomeen. Myös kuljetuskustannukset kuuluvat kirpaisevan.

 

Kun 2/3 Suomen rakenteista purettaisiin, niin totta kai tästä syntyisi valtavat säästöt. Jos vielä lakeja saataisiin rukatuksi niin, ettei kukaan enää saisi tietää, minne nämä säästyneet rahat olisi piilotettu, niin se edistäisi entisestään myös taloudellista kilpailukykyä.

 

Lamasta selviämistä edesauttaisi myös Suomen metsien yhtiöittäminen ja sitten tämän yhtiön myyminen jättiläishintaan ulkomaille, vaikkapa Venäjälle, joka saattaisi olla kaupasta kiinnostunut.


Kommentoi



 Katoavan porvarin arvoitus
12.03.2016 12:53

Porvarillisissa piireissä on muodikasta messuta vanhentuneista työmarkkinarakenteista. Vanhentuneilla työmarkkinarakenteilla porvari näkyy ”ymmärtävän” vain ja ainoastaan ammattiyhdistysliikettä ja sen neuvottelumekanismeja, joita porvari pitää jäykkinä ja niin kutsuttuun nykyaikaan sopimattomina.

Sen sijaan porvari on umpisokea omalle järjestelmälleen ja sen ideologiselle perustalle. Voi hyvin kysyä, soveltuuko muinaisten englantilaisten siirtomaaherrojen luoma kaupankäyntimalli nykymaailmaan. Onhan loogista olettaa, että teollistuminen ja kapitalismi on nimenomaan englantilaisten siirtomaaherrojen luomus. Koneetkin keksittiin lähinnä vain siksi, että villit alkuperäiskansat saataisiin vaatetetuiksi yleistä siveellisyyttä loukkaamasta.

Eikä teollistumisessa ja kapitalismissa suinkaan ollut kysymys mistään hyvinvointivaltion puolustamisesta tai vastuullisesta yrittämisestä, vaan yksinomaan pyrkimyksestä siirtomaaherran oman mukavuuden maksimoimiseksi. Tätä pyrkimystä ryhtyi sitten tieteeksi kutsuttu ilmiökin tukemaan, koska ilman siirtomaaherran armollista kädenojennusta tiedemiehen pöydästä olisi loppunut leiväksi kutsuttu ravintoaine.

Mikään muu ei voi selittää sitä, miksi nimenomaan omistajan etu taloudessa pitää maksimoida. Tämä ajatushan on kerrassaan järjenvastainen. Mitä hyötyä omistajasta on taloudelle, jos muut talouden toimijat tuhoutuvat omistajan hyvinvointipyrkimyksen vuoksi? Yhden toimijan talousmalli on kuin suoraan diktaattorin käsikirjasta.

Eikä tässä vielä kaikki. Suorastaan demokratian irvikuvaksi on muodostunut sekin, että myös politiikka, yhteisiksi kutsuttujen asioiden hoitokin, on valjastettu siirtomaaherran hyvinvointia palvelemaan. Eipä ole kummasteleminen kirjoituksia, joissa työväestön palkitsemisen pelätään johtavan työväestön ylisikiämiseen tai peräti ylittämään maapallon kantokyvyn.

Moni tietysti kiljaisee, että siirtomaa-aika on ohi ja että taloustiede on tiedettä. On jopa tutkijoita, jotka kuvittelevat taloudelliset lainalaisuudet luonnonlakien kaltaisiksi, vaikka kysymys ei ole mistään muusta kuin ikivanhoista kapitalistisista käytännöistä ja sosiaalisista normeista. Sitä paitsi monet puhuvat päät eivät ole edes tutkijoita.

Porvarilliset väitteet ovat usein suorastaan naurettavia, kuten ”paitojen peseminen ei kannata” tai että ”raha talouteen tulee vain viennistä”. Jos näin olisi, niin maapallolla ei olisi yhtään rahaa eikä porvarin paita kiiltäisi edes sitä vähää mitä kiiltää. Järki ei liiku politiikassa, joka leikkaa köyhiltä ja jakaa rikkaille, kuten jopa Ruotsin ja Norjan porvarit kailottavat Suomelle antamissaan evästeissä. Maailman kapitalistiset talousorganisaatiot voisivat puolestaan keskittyä varsinaisiin tehtäviinsä sen sijaan että puuttuvat valtioiden sisäpolitiikkaan.


Kommentoi



 Herr Burgermeister
08.03.2016 14:59

Herr Burgermeister on evoluution oikku siinä missä borneolainen nenäapina, Kiinan keisari tai jo sukupuuttoon kuollut hirmuliskokin. Burgermeister voisi olla myös tämän päivän kapitalisti päänsisältöineen, jotka eivät ole juuri muuttuneet sitten vedenpaisumuksen. Tosin todennäköisempää on, että juuri kapitalistiset ”ajatukset” saivat aikaan jo alkuräjähdyksen. Yleensähän erilaisten ilmiöiden olemassaololle on olemassa jokin syy. Tavallisin syy erilaisille ilmiöille kapitalistisessa järjestelmässä on nimenomaan kapitalistinen syy.

 

Nykykapitalistin mukaan työn teettäminen on aina liian kallista. Kapitalisti ei koskaan saa puristetuksi työläisestä irti riittävästi lisäarvoa oman mukavan elämänsä edelleen mukavoittamiseksi. Kapitalisti kuvittelee myös, että verorahat kuuluvat hänelle, koska raha tehdään kapitalististen dogmien mukaan yrityksissä, jotka kuuluvat kapitalistille omistusoikeuden perusteella. Hölmöt poliitikot, tai ainakin ne, jotka kulkevat kapitalistin talutusnuorassa, ovat nielaisseet väitteen kuin hauki silakan.

 

Koska verorahat kuuluvat kapitalistisessa uskomusmaailmassa kapitalistille itselleen, suhtautuu kapitalisti verorahoihin kuin omiinsa.  Niinpä esimerkiksi sosiaaliset tulonsiirrot ovat kroonisesta ahneudesta kärsivälle kapitalistille kuin punainen vaate espanjalaiselle sonnille.

 

Jo varmasti pitkälti ennen ajanlaskumme alkua kapitalisti on suu petolinnun toista päätä muistuttaen älissyt sosiaalisten tulonsiirtojen hirvittävistä seuraamuksista: kuinka tulonsiirrot saavat työväestön sikiämään yli maapallon kantokyvyn, kuinka työmotivaatio katoaa ja kuinka tulonsiirrot juodaan alas kurkusta sen sijaan että sekin raha käytettäisiin kapitalististen rahavuorien edelleen kasvattamiseen. Työaikaa pitäisi kapitalistin mukaan pidentää, vaikka kapitalisti ei keksisi edes työtä, jota teetättää.

 

Asiaintilan korjaamiseksi poliittisiksi päättäjiksi pitäisi valita rohkeat uudistajat, jotka uskaltaisivat tarttua todellisiin ongelmiin yhteiskunnan vähäväkisten höykyttämisen sijaan. Ensimmäiseksi toimenpiteiden kohteiksi pitää ottaa yritysten johtajat ja omistajat, jotka on velvoitettava laatimaan poliittisen johdon ja valvonnan alaisuudessa velvoittavat investointi- ja työllistämissuunnitelmat.

 

Sosiaalisten tulonsiirtojen ja eläkkeiden määrää on lisättävä jotta laaditutetut investointi- ja työllistämissuunnitelmat saadaan kannattaviksi, saadaan aikaiseksi riittävä kassavirta tai tulorahoitus. Rahan kuskaaminen valtakunnasta pois pitää kriminalisoida ja ulkomaille paenneet kapitalistit on tuotava vaikka NP –otteella takaisin kotimaahan vastaamaan ainakin aiheuttamistaan vahingoista.


( Päivitetty: 08.03.2016 15:01 )

Kommentoi



 Porvarillisen sekoilun alkeismuodot
23.02.2016 07:44

Porvarillinen sekoilu on taiteenlaji. Todellisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Sekoilu puolestaan koostuu sanoista tai väittämistä, joilla ei ole järjellistä sisältöä.

 

Merkittävin järjettömyys on vaatia rakenneuudistuksia siksi, että voisimme säilyttää hyvinvointivaltioksi kutsutun ilmiön. Kuitenkin nämä porvarilliset rakenneuudistukset tarkoittavat juuri hyvinvointivaltion purkamista. Mitä muuta yksityistäminen, kilpailu ja joustojen lisääminen ovat kuin perinteisen hyvinvointivaltion rakenteiden purkamista? Palkanalennukset, lomien lyhentäminen ja työtahdin kiristäminen eivät nekään hyvinvointia lisää, vaan vaikuttavat suorastaan päinvastaisesti.

 

Porvarit julistavat lähes päivittäin vastakkainasettelujen ajan olevan ohi. Samaan aikaan tuloerot kasvavat ja leipäjonot pidentyvät. Syrjäseutu autioituu ja etelä ruuhkautuu. Syrjäseutujen palvelut katoavat sitä mukaa kuin väestökin.

 

Tarkoittaako vastakkainasettelujen kieltäminen sitä, että polarisaatiokehitykseen pitäisi suhtautua myönteisesti? Kerrassaan hymyssä suin ja rakentavasti kuilua edelleen kasvattaen? Ei kuulosta täysipäiseltä! Pitäisikö meidän olla niin kutsuttuja tolkun ihmisiä, jotka vain ”huuli pyöreänä” seuraavat maailmanmenoa? Ikään kuin tatit koivun juurella.

 

Puolustusvoimien uudet harjoittelumuodot ovat porvarillisen logiikan mukaan normaaleja joskin uusia asioita. Taas täytyy ihmetellä. Miten uudet asiat voivat olla normaaleja? Eikö normaali normaalisti tarkoita sitä, ettei asia ole uusi, vaan jo ennestään tuttu, normaali?

 

Omalaatuista sekoilua osoittaa myös jo kaiken tolkun rajat ylittänyt meuhkaaminen hybridisodasta. Hybridisodasta, joka on kuuleman mukaan meneillään jokaisessa niemessä, notkossa ja saarelmassa ja jonka ilmenemismuotoja ovat muiden muassa puheluiden katkeaminen ja puhelimesta kuuluvat epämääräiset rahinat. Äänet.

 

Edellä sanottu oli vain pieni maistiainen suuresta porvarillisesta kattauksesta, kiehuvasta noidankattilasta, jossa faktat ja fiktio sekoittuvat mitä eriskummallisimmaksi keitokseksi.


Kommentoi



 Sanelupolitiikan aika on ohi
14.02.2016 12:36

Porvarillinen maailmankatsomus korostaa positiivisuutta ja hymyilevää elämänasennetta. Positiivisuuden porvarit kertovat pidentävän jopa elinikää. Porvarillisen menestymisen salaisuutena pidetään niin ikään myönteistä elämänasennetta. Porvarillisten konsulttien (”yritystohtorit”) mukaan tärkeintä työssä on nimenomaan oikea asenne. Se, että tekee hymyillen kaiken sen, minkä esimies käskee.

 

Pahinta mitä porvarin mielestä voi tapahtua, ovat vastakkainasettelut. Siis se, että työläinen tai köyhä ylipäätään, ryhtyy tyytymättömäksi, ryhtyy kapinoimaan porvarillista maailmanjärjestystä vastaan. Siitähän seuraisi markkinahäiriö ja pahimmillaan katkos porvarin kukkaroon ohjautuvaan kassa- ja pääomavirtaan.

Siksi porvari lähes päivittäin muistuttaakin vastakkainasettelujen vaaroista. Psykologiset defenssit laittavat porvarin usein jopa kieltämään vastakkainasettelujen olemassaolon, vaikka perustavaa laatua oleva vastakkainasettelu on peräti sisäänrakennettuna kapitalistisessa tuotantorakenteessa, jossa omistajuus ja johto on irrallaan työn tekemisestä.

 

Erityisesti työmarkkinaneuvottelujen yhteydessä porvarit aktivoituvat keksimään mitä kummallisimpia uhkia ja vaaroja, jos palkkoja pitäisi korottaa. Samoin käy luonnollisesti myös silloin, jos köyhät jostakin merkillisesti syystä vaatisivat sosiaalisten tulonsiirtojen korottamista. Näissä tapauksissa taivaan kansi on harvinaisen löyhästi kiinni, talous on veitsen terällä jne. Historia tuskin tuntee aikaa, jolloin palkka olisi ollut porvarin mielestä sopiva.

 

Vastakkainasettelujen olemassaolon kieltäminen merkitsee käytännössä samaa kuin vaatimusten esittämisen kieltäminen. Palkkojen ja sosiaalisten tulonsiirtojen määrän kasvattamista ei saisi edes vaatia, koska sehän on juuri vastakkainasettelua, ettei ole tyytyväinen siihen mitä annetaan, jos ylipäätään. Paljon parempi iskulause olisi sen sijaan julistaa ”sanelupolitiikan aika on ohi”, sillä mitä muuta politiikka on näihin asti ollut kuin juuri sanelupolitiikkaa. Toivottavasti joku filosofi joskus selittää tarkemmin mikä ero on niin kutsutulla enemmistödemokratialla ja sanelupolitiikalla. Kun sitten hallitus on porvarillinen, niin politiikka ei voi olla muuta kuin juuri porvarillista sanelupolitiikkaa pakkolakeineen, leikkauksineen, kaikkineen.

 

On järkyttävää, jos valtio lähtee riistämään kansalaisiaan. Näinhän tapahtuu väistämättä, jos hallitus on porvarillinen. Valtion tehtävähän on nimenomaan huolehtia kansalaisistaan eikä suinkaan vain yritysjohtajista ja heidän bulvaaneistaan yritysten omistajista.

 

Osaava talouspolitiikka olisi jo aikoja sitten yrittänyt luoda talouteen uutta toimeliaisuutta eikä olisi yrittänyt epätoivon vimmalla etsiä keinoja rahan vähentämiseen markkinoilta. Kapitalististen rahavuorten kasvattamispyrkimykset eivät ole oikeaa politiikkaan alkuunkaan.


Kommentoi



 Porvarillisen ryöstön anatomia
04.02.2016 10:05

Miksi tulo- ja hyvinvointierot kasvavat? Miksi palveluiden taso ja saatavuus heikkenevät? Eikö kaiken pitäisi olla kerrassaan hyvin, kun porvarillisen aatemaailman suosio on vain kasvanut? Onko syy pahoinvointiin sittenkin siinä, että maailmassa on liian vähän kommunisteja?

 

Ei kai evoluutio ole sama asia kuin porvarismi? Jos on, niin evoluutio on tehnyt täyskäännöksen. Se on alkanut kulkea kohti lähtökohtaansa, kohti kehityksen nollapistettä. Nollapisteellä tarkoitetaan tässä täydellistä kaaosta.

 

Keskeistä porvarilliselle ”ajattelulle” on suunnittelemattomuus. Kaiken pitää porvarillisissa laskelmissa perustua välittömään omaan etuun ilman kytkentää ulkopuolisiin tahoihin tai auktoriteetteihin. Yhteiskunnan ongelmat eivät ole porvarin ongelmia muutoin kuin silloin, jos yhteiskunta yrittää asettaa rajoja porvarilliselle oman edun pyrkimykselle.

 

Porvarillinen hallitus on aina porvarin hallitus. Hallitus, jonka ensisijainen tehtävä on turvata porvarin etu eikä suinkaan minkään yhteiskunnan saati tavallisen kansalaisen etu. Tosin tätä porvarin etua ajetaan vetoamalla siihen, että yhteiskunta romahtaa, taivaalta tipahtaa kivi tai jotakin muuta hirveää tapahtuu, ellei porvarillisiin vaatimuksiin suostuta.  Esimerkiksi pyrkimykset yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi eivät ole muuta kuin yrityksiä luoda menettelyjä, joilla saadaan porvareille lisää rahaa. Porvareilla tarkoitetaan tässä luonnollisesti omistavaa luokkaa ja heidän uskollisia apulaisiaan erinäköisiä ja kokoisia johtajia.

 

Yksityistäminen puolestaan tarkoittaa sitä, että porvarille luodaan mahdollisuus saada itselleen yhteiskunnan keräämiä verorahoja muiden yhteiskunnallisten tukien lisäksi. Yksityistäminen keskittää palvelut sinne missä on paljon maksavia asiakkaita. Harvemmin asutut alueet jäävät heitteille. Toinen seuraus yksityistämisestä on palvelujen hintojen kohoaminen järjen rajat ylittävälle tasolle.

 

Porvarillinen päätöksentekijä ei tyypillisesti ole sisäistänyt julkisen palvelun ideaa, vaan sokeassa ideologisuudessaan kuvittelee, että julkinen tuotanto on vain pahaa kommunismia, josta pitää päästä eroon. Tätä eroon pääsemispyrkimystä edesauttaa merkittävästi porvarin epäsosiaalisuus kaikkea yhteistä ja samanarvoista kohtaan. Porvarismin voikin katsoa seuraukseksi epäonnistuneesta kasvatuksesta.

 

Porvarille julkinen sektori on lähinnä porvareita itseään hyödyttävä rahanjakoautomaatti. Siksi joskus joutuu hämmästelemään joitakin porvarillisia kiljaisuja, joissa vaaditaan vain pientä julkista sektoria. Kuitenkin näyttää siltä, että julkisen sektorin koon kasvu on merkinnyt myös taloudellista kasvua. Sen sijaan hallitukset, jotka ovat äityneet julkisen sektorin romuttamiseen, ovat samalla romuttaneet koko taloutta.

 

Tärkein asia yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on kuitenkin rahan käyttäminen oikeisiin kohteisiin: tasainen tulonjako ja tasapainoisen yhteiskunnallisen kehityksen turvaaminen. Rosvoja tukeva politiikka johtaa ennen pitkää omaan tuhoonsa. Viimeistään seuraavissa vaaleissa tai jopa jo ennen sitä. Toivottavasti.


Kommentoi



 Kolmen keisarin talouspolitiikka
20.01.2016 22:51

Jos talouspolitiikka annetaan eteläsuomalaisten sauvakävelijöiden hoidettavaksi, on lopputulos ilmeinen. Ei siksi, että eteläsuomalaiset sauvakävelijät olisivat jotenkin erityinen ihmisryhmä, vaan juuri siksi, etteivät ole. Talouspolitiikka vaatii onnistuakseen juuri erityisosaamista.

Suomen tsaarinaikainen talouspolitiikka on perustunut ikimuistoisista ajoista muutaman perusprinsiipin varaan. Aina on pitänyt viedä maailmalle jotakin: milloin tervaa, oravannahkoja, tuohivirsuja tai kananmunia. Välillä maailma yritettiin täyttää Nokia –merkkisillä kännyköillä aina Intiaa myöten. Toinen prinsiippi on ollut se, ettei kansalaisille pidä antaa käytännöllisesti katsoen mitään.

Kansan pitää elää köyhyydessä ja mielellään vielä herran nuhteessa. Herra tarkoittaa tässä yhteydessä puhtaasti maallista herraa, joka on tavallisimmin pankinjohtaja, dosentti, EK:n nokkamies, kansanedustaja, ministeri tai muu virkamies, joka saa päähänsä lähteä julistamaan erityisesti säästämisen lähes sielun pelastavaa vaikutusta.

Sanalla sanoen suomalainen talouspolitiikka on aina ollut alisteinen ulkomaankaupalle. On tehty kaikki mahdollinen ja vähän ylikin sen varmistamiseksi, että muutamalla vientiyrityksellä menisi hyvin. Jopa rahan ulkoista arvoa on alennettu ”vientikeisareiden” hyvinvoinnin varmistamiseksi. Rähmällään olo Neuvostoliiton edessä oli lähinnä silakan luokkaa joulukalana suhteessa vientiin.

Toisaalta taas rähmällään oleva talouspolitiikka itään tuotti tuloksia. Munavuoret hävisivät ja talous kukoisti. Sen sijaan sama politiikka länteen ei tunnu toimivan lainkaan, vaan viimeaikojen tulokset ovat kerrassaan päinvastaiset.

Poliittiset päättäjät Suomessa on merkillinen joukko. Perustuslaiksi nimitetyn paperikäärön mukaan valta maassa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Siksi tuntuisi loogiselta, että päättäjät edustaisivat nimenomaan kansaa eivätkä vientiyritysten omistajia.

Mutta mitä vielä. Nytkin meillä on hallitus, joka pyrkii suorastaan heikentämään kansalaisten toimeentuloa, jotta VIENTI lähtisi niin kutsutusti vetämään, ja vientiyritysten omistajat lihoamaan ja kyseisten yritysten omistukseen sijoittaneet päättäjät lihoamaan niin ikään. Meneillään kerrotaan olevan kilpailukyky –niminen loikka tai tuottavuusloikka, joka jälkimmäinen loikka lähettää kansalaisille laiskuudesta kertovan signaalin.

Ruotsi on näköjään oivaltanut, että kysyntää on muuallakin kuin ulkomailla. Siksi Ruotsilla näyttää menevän hyvin. Syynä pidetään nimenomaan korkeaa kotimaista kysyntää. Sen sijaan Suomessa on tehty kaikki mahdollinen ja vähän ylikin, jotta kotimainen kysyntä saataisiin nitistetyksi.

Jo Jyrki Katainen alensi yhteisöveron lähes olemattomiin ja rahoitti tämän operaation mittavilla kotimaisen kysynnän leikkauksilla. Nyt sitten vallassa oleva ”kolmen keisarin allianssi” jatkaa edeltäjiensä viitoittamalla tiellä ja yrittää ”loikkauksillaan” hävittää lopunkin kotimaisen kysynnän. Jos talouspolitiikka olisi jääkiekkopeli, olisi ainakin valmentaja vaihtunut moneen kertaan.


Kommentoi



 Vallan väärinkäyttö lopetettava
06.01.2016 12:40

Kun valta on keskittynyt, on vaara vallan väärinkäyttöön suuri. Vaara on sitä suurempi mitä enemmän valtaa käyttää pieni keskenään samaa mieltä oleva joukko.

Pyrkimys parlamentarismiin, eduskunnan yksinvaltaan, ei ole ongelmaton, eikä ainakaan mikään ihannetila. Vallan keskittäminen on vallan keskittämistä kutsuttiinpa asiaa millä nimellä tahansa. Valtaa voidaan käyttää väärin myös demokraattisesti. Siksi demokratiankin käsite pitäisi määritellä, jotta tiedettäisiin edes suunnilleen mistä on kysymys.

Yleensä vallan väärinkäyttö puetaan sanallisesti hyväksyttäväksi teoksi, vaikka tosiasiassa kysymys on vallan muusta. Esimerkiksi sakkorangaistusten koventamista on perusteltu rikollisuuden vähentämisellä, vaikka ensisijaisesti julkisen talouden rahantarve on sanellut kansalaisten, lähinnä autoilijoiden, tosiasiallisen ryöstämisen.

Vallan väärinkäyttöä on myös tietyn ryhmän etujen ajaminen toisten kustannuksella.  Yksi räikeimmistä vallan väärinkäytön muodoista on epäoikeudenmukaisuus, vaikkapa hallituksen toimet omistavan luokan aseman parantamiseksi työtätekevän ja työstä syrjäytettyjen vahingoksi.

Vallan väärinkäyttöön kuuluu oleellisena osana epärehellisyys. Tosiasialliset olosuhteet ovat tällöin eri asia kuin se mitä sanotaan. Ei liene sattuma, että korkeasti koulutetut ministerit ovat viimeaikoina sekaantuneet jopa lukujen suuruusjärjestykseen asettamisessa. Omaa asiaa on yritetty näemmä edistää keinoja kaihtamatta.

Vallan väärinkäytön minimoimiseksi ainoa keino on vallan hajauttaminen. Yhteiskunnassa pitää olla useita valtakeskuksia, jotta yksinvaltaiset pyrkimykset estyvät. Näin muutoksia ei pystyttäisi tekemään pelkästään pakkolakeja julistamalla, vaan epäkohtien korjaamisesta neuvottelemalla. Kun asioita tarkasteltaisiin useammasta näkökulmasta estyisi myös yksinvaltaan usein kuuluva osaamisvaje. Neuvotteluprosessi toimisi samalla myös oppimisprosessina.

Vallan väärinkäytön todennäköisyys kasvaa aina silloin, kun yksi valtakeskus onnistuu kaappaamaan itselleen muita enemmän valtaa. Sosialismin romahduksen jälkeen omistavan luokan valta on kasvanut järkyttäviin mittoihin. Ennen puhuttiin halveksivasti neuvostodiktatuurista, tänä päivänä meillä ja maailmassa on lähes aukoton oikeistodiktatuuri, joka epidemian lailla leviää yhä laajemmalle ja syvemmälle ihmiskuntaan. Eikä ihme, sillä yksi prosentti maailman rikkaimmista omistaa käytännössä koko ihmiskunnan mielipiteitä myöten.


Kommentoi



 Porvarillinen vippaskonsti
20.12.2015 06:50

Yksi pelien keskeisistä ideoista on se, että kaikki pelaavat samoilla säännöillä. Valitettavasti usein käy niin, että osapuoli, joka ei menesty, ryhtyy pelaamaan omilla säännöillään. Näin näyttää käyvän Suomen taloudessakin, kun porvarilliset etujärjestöt ovat ryhtyneet vaatimaan paikallista sopimista.

 

Paikallinen sopiminenhan tarkoittaisi sitä, etteivät samat säännöt koskisi kaikkia, vaan tarpeen mukaan kukin voisi toimia omalla tavallaan. Yritystoiminnassa tämä tarkoittaisi toimimista johdon ja omistajien haluamalla tavalla. Ainakaan julkisesta keskustelusta ei ole käynyt ilmi, että paikallista sopimista vaadittaisiin siksi, että työläiset saisivat omia ehdotuksiaan paremmin toteutetuksi.

 

Perusteluna paikalliselle sopimiselle on käytetty lainsäädännön kankeutta erityisesti työaikajärjestelyissä ja työn teettämisessä, mutta suurin toive, suoranainen hinku, on luonnollisesti se, että päästäisiin maksamaan matalampaa palkkaa.

 

Joustovaatimukset koskevat mitä ilmeisimmin vierastyövoimaa. Moni pienyrityshän on perheyritys, joten tuskin omistus ja johto näissä sentään sukulaisiaan riistää? Suuryrityksissä paikallinen sopiminen lisäisi epäilemättä yrityksen tulosta ja näin johdon ja omistajien monetääristä hyvinvointia entisestään. Joustovaatimusten toteuttaminen olisi siis lähinnä mahdollista vain suurissa muukalaisvaltaisissa yrityksissä. Muukalaisilla tarkoitetaan tässä henkilöitä, jotka eivät ole sukulaisia keskenään.

 

Paikallista sopimista on vaadittu myös talouden kilpailukyvyn parantamiseksi. Toisin sanoen työtä pitäisi tehdä sillä tavoin ja niillä ehdoilla, jotka johto ja omistajat hyväksi näkevät. Ongelmaksi muodostunee ennen pitkää se, miten monilla säännöillä tiettyä peliä voi enää pelata.

 

Esimerkiksi monessa Suomen kaupungissa on niin paljon paikallisia nopeusrajoituksia, ettei ajaminen enää onnistu muuten kuin työlään etukäteisperehtymisen avulla. Paljon yksinkertaisempaa olisi yksi ja sama nopeusrajoitus kaikissa taajamissa. Järjellisen toiminnan tunnusmerkki on selkeys ja johdonmukaisuus.

 

Shakkipeli puolestaan tarjoaa mainion esimerkin voittamisen ideasta: upseerit ja sotilaat pitää laittaa aina oikealle paikalle. Muuten menestyminen jää niin sanotusti vaiheeseen. Väärä henkilö väärässä paikassa ei johda menestykseen tehtiinpä sitten työtä miten pitkään ja millaisella intensiteetillä tahansa. Väärien henkilöiden käsissä joustot ovat suorastaan vaaralliset.

 

Paikallinen sopiminen ei palauta kilpailukykyä, vaan johtaa vain entistä suurempaan työn ja pääoman ristiriitaan, pahimmillaan harmaan talouden kasvuun sikäli mikäli paikallisesti voidaan sopia asioista, jotka pitäisi lailla kieltää. Paikallisessa sopimisessa ei ole myöskään mitään järkeä, jos infrastruktuuri mitätöi sen mikä paikallisesti kenties saataisiin aikaiseksi.


Kommentoi



 Vain osaavat ihmiset ministereiksi
02.12.2015 16:22

Vaikka ministereillä ei muodollisia pätevyysvaatimuksia juuri ole, niin kyllä umpitollon valinta ministeriksi on vähintäänkin riski. Sitä suurempi riski, mitä useampi ministeri ei ole tehtäviensä tasalla.

Nykyhallituksen politiikka on kammottava. Politiikan johtoajatushan on pakko ja rangaistukset erilaisten asioiden toteuttamiseksi ja kuriin saattamiseksi. Poliisin ja armeijan valtuuksia ollaan lisäämässä ja rangaistuksia koventamassa. Sakkojen määräkin kaksinkertaistui.

Yhä turhemmat asiat tulevat kielletyiksi ja kansalaisen yksityisyyden suoja nähdään pelkäksi kuriositeetiksi. Valtakoneisto ulottaa urkintaa yhä syvemmälle kansalaisten yksityisyyteen. Sen sijaan virkavallan toimia ei valvo juuri kukaan. Suoranainen laittomuus rehottaa. Esimerkkeinä liuta poliiseja syytettyjen penkillä. Mikä olisikaan virkarikoksia tehneiden todellinen määrä, jos viranomaistoimintaa valvottaisiin kunnolla?

Hallituksen politiikalta puuttuu myös objektiivisuus, puolueettomuus. Porvarillisuudessaan hallitus näyttää kuvittelevan, että porvarillinen maailmankuva on ainoa oikea maailmankuva. Siksi talouttakin lähdettiin laittamaan kuntoon puuttumalla työelämään ja sen niin kutsuttuihin rakenteisiin sekä tietysti myös palkkoihin ja sosiaalisiin tulonsiirtoihin näköjään tajuamatta, että työtä erilaisissa organisaatioissa tehdään porvarillisen johdon ja valvonnan alaisena. Näin ollen oikeampi lähtökohta talouden kuntoon saattamisessa olisi ollut puuttua syihin eikä seurauksiin.

Joku aika sitten puhuttiin hyvästä hallintotavasta, jonka keskeinen ajatus oli asiakastyytyväisyys ja asiakkaan tarpeettoman höykyttämisen vähentäminen. Nykyhallitukselta sen sijaan puuttuvat jo pöytätavatkin. Meno on kuin posliinikaupassa. Palasiksi menee. Jää nähtäväksi, onko hetken päästä koko putiikkia enää olemassa. Perustukset ainakin natisevat.

Euroopan kaksi suurinta ongelmaa: talous ja vapaa liikkuvuus ovat suuri haaste Suomelle. Siksi olisi tärkeää, että asioista päättämässä olisi mahdollisimman osaavaa väkeä. Papukaijaministerinä toimiminen vain suistaa valtakunnan ja sitä kautta koko Euroopan entistä suurempiin ongelmiin.

Olisi uskallettava laittaa vapaa hortoilu Euroopassa kuriin ja talous olisi saatava säästämisen sijaan rahavirtoja luovaksi taloudeksi. Pitäisi ymmärtää, ettei talous toimi ilman rahaa, vaan jonkun tahon on rahaa yleiseen käyttöön luotava. Rahan kerryttäminen muutamille harvoille ei paranna talouden toimintakykyä mitenkään. Päinvastoin.

Vapaa hortoilu, jolla tarkoitetaan vapaata liikkuvuutta Euroopassa, on tullut tiensä päähän. Siihen on keksittävä jokin ratkaisu. Kädet levällään ja suu ammollaan seisominen ei ole kestävä ratkaisu.


Kommentoi



 Kansalaisen pakista puuttuu työkalu
17.11.2015 02:20

On jokseenkin kummallista kuulla puhuttavan kansallisesta turvallisuudesta globaalissa maailmassa. Näin nyt kuitenkin tapahtuu, kun kuulee julkisuudessa vaadittavan poliisille lisää oikeuksia puuttua kansalaisten yksityiselämään.

 

Suoranainen huuto kansallisesta turvallisuudesta herää aina siinä vaiheessa, kun maailmalla sattuu järkyttäviä veritekoja. Sen sijaan vähemmälle jää huuto silloin, kun anonyymejä väkijoukkoja hortoilee pitkin Eurooppaa täysin vailla mitään kontrollia. Päättäjätkin suorastaan edistävät tätä hortoilua, jopa omalla esimerkillään olemalla paavillisempia kuin paavi itse.

 

Periaatteessa poliisin tehtävä olisi kansalaisen suojelu, mutta tätä nykyä poliisin toimenkuva on lähinnä liikenteen valvonta ja ylinopeuksilla rahastaminen. Sekään työ ei näytä poliisille maistuvan, vaan työ on annettu suurelta osin automaattisen tolpan tehtäväksi, tolpan, jonka kyky muuhun kuin ”narauttamiseen” on olematon. Tolpan sovellus on viimeaikainen keksintö auton ikkunasta kuvaaminen, joka turvaa lihalliselle poliisille työpaikan, mutta joka ei älyllisiltä ominaisuuksiltaan poikkea pelti- tai kameratolpasta.

 

Vaikka verkkovalvontaa vaaditaan sallittavaksi myös Suomessa, niin se ei ole estänyt maailmalla sattuneita veritekoja. Ei siitäkään huolimatta, että asialla ovat olleet johtavat urkkimisen asiantuntijat aina Setä Samulia myöten. Miten muutoinkin takapajuinen Suomi pystyisi urkkimisluvallaan vaikuttamaan maailmanrauhaan tai edes rikollisuuden vähentämiseen? Nähdäkseni ei mitenkään. Kysymyksessä on lähinnä pyrkimys porvarillisen hegemonian kasvattamiseen. Näin ainakin siitä päätellen, että verkkovalvonnan sallimista vaativat erityisesti porvarilliset päättäjät, presidentti etunenässä.

 

Sen sijaan, että poliisin tehtäviä muutettaisiin aina vain mukavampaan suuntaan viihtyisissä sisätiloissa netin ääressä notkumiseksi, niin kannattaisi harkita perinteisen jalkatyön lisäämistä ja tehtävien suuntaamista jonninjoutavasta kyttäämisestä kansalaisten turvallisuudesta huolehtimiseen niin hengen kuin omaisuudenkin suhteen.

 

Kysyä sopii myös, miksi vain viranomaisille pitäisi antaa lisää lakisääteisiä työkaluja? Eikö suurin tarve työkaluille olisi nimenomaan kansalaisella? Yleensä attentaateissa heittää henkensä enemmän kansalaisia kuin viranomaisia. Joskus tuntuu siltä, että viranomaiset suorastaan loistavat poissaolollaan, kun jotakin pitäisi tehdä.

 

On suorastaan vastenmielistä kuunnella jatkuvaa tekopyhää tuomitsemishöpinää erityisesti poliittisten päättäjien tolkuttamana maailmalla sattuneiden veritekojen jälkeen, kun nämä veriteot voidaan perimmältään nähdä poliittisten virhearvioiden ja väärän politiikan lopputulemiksi. Vähempikin ”mussuttaminen” riittäisi median meuhkaamisesta puhumattakaan.


Kommentoi



 Talouskasvun anatomia
02.11.2015 16:08

Jotta talous saataisiin kasvuun, pitäisi huomio kiinnittää kysyntään, investointeihin ja vientiin. Näistä tärkein on kysyntä, jonka osuus kasvusta on ollut yli puolet,  seuraavana on vienti, jonka osuus on vaihdellut 30 – 40 prosenttiin ja investoinnit, joiden osuus on ollut loput. Jo pitkään kotimaahan suuntautuneiden investointien osuus on ollut hämmästyttävän alhainen. Jotta talous kasvaisi niin kulutuksen kuin investointienkin pitäisi suuntautua kotimaiseen tuotantoon. Pelkkää kulutusta kasvattamalla tuotanto ei kuitenkaan kasva, vaan sen lisäksi tarvitaan  kotimaisia investointeja jotta myös työttömyys saataisiin vähentymään.

Viennin vähentyminen on ollut yksi syy nykyiseen talouskriisiin mistä syystä kulutuksen merkitys talouden ylläpitäjänä on korostunut. Maailmanlaajuisesti talouden toimintakykyä on heikentänyt pääomatulojen kasvu suhteessa työtuloihin. Voittojen osuus tuotannon arvonlisäyksestä on Suomessakin noussut huomattavasti ilman että kertyneitä voittoja olisi käytetty kotimaisiin investointeihin. Sen sijaan voitot on jaettu omistajille tain investoitu ulkomaille. Suomalaisten yritysten kotimaisten investointien taso 2000 –luvulla näyttää olevan pienempi kuin vuosikymmeniin. Suurimmat tuotot omistajille ovat tulleet energia- ja pankkialalta, joissa voittojen osuus on ollut 50 – 70 prosenttia arvonlisäyksestä.

Elvytys tarkoittaa pyrkimystä lisätä talouden kysyntää taantuman tai laman kääntämiseksi nousuun. Tähän pyritään kulutukseen, investointeihin ja ulkomaankauppaan vaikuttamalla. Perinteisiä ratkaisuja ovat olleet rahapolitiikka ja finanssipolitiikka.

Rahapolitiikan keskeinen keino on ollut koron lasku ja devalvaatio. Devalvaatiolla on saatu vienti käynnistetyksi ja koron laskulla investoinnit.  Rahapolitiikka on keskuspankin tehtävä. Tämä keino ei ole enää yksittäisen valtion käytössä, joten ainoaksi käytettäväksi keinoksi jää finanssipolitiikka eli käytännössä valtion budjettipolitiikka.

Valtio voi elvyttää finanssipoliittisin keinoin. Se merkitsee talouden ylijäämien pienentämistä tai jos ylijäämiä ei ole, velan ottamista investointeja, julkista kulutusta ja tulonsiirtojen kasvattamista varten. Näin myös niin kutsutun syömävelankin tekeminen on perusteltua kulutuksen näkökulmasta. Julkinen valta voi tehdä myöskin talouden kasvua tukevia investointeja eikä vain pyrkiä yritysten voittojen kasvattamiseen, kuten tällä hetkellä.

Yksi merkittävä syy talouden voimakkaille heilahduksille on niin sanottu kerroinvaikutus, joka näkyy unohtuneen erityisesti käytännön päätöksentekijöiltä. Kerroinvaikutus tarkoittaa sitä, että niin säästöt kuin elvytyskin vaikuttavat talouteen määräänsä suuremmalla teholla. Erityisesti menojen leikkaajat olettavat ettei kerroinvaikutusta ole. Niinpä sitten leikkausten jälkeen ihmetellään, kun tarve leikkauksiin ja lisälainanottoon vain kasvaa.


Kommentoi



 Kiljaisuyhteiskunnan aika
14.10.2015 03:39

Suomi alkaa enenevästi muistuttaa banaanivaltiota. Banaanivaltiohan on sellainen, joka kärsii kaikista mahdollisista vajeista aina tervettä järkeä myöten. Mielivalta rehottaa ja valtaa käyttää se, joka hoksaa vallan itselleen anastaa. Myös nimitystä kiljaisuyhteiskunta voidaan käyttää, koska kansan hallitseminen perustuu usein juuri kiljaisuille. Kiljaiseminen tarkoittaa sitä, että pankinjohtaja, tutkimuslaitoksen vastaherännyt tutkija tai muu jonkinlaisen statuksen omaava päästää suustaan aivotoimintansa hedelmän kimeällä, vinkaisua muistuttavalla tavalla. Kansalaista ei puolestaan kuuntele kukaan paitsi tietysti juuri ennen vaaleja, jolloin kaikki ehdokkaat tapaavat olla ihmisen asialla.

 

Oikeusvaltion idea kehittyi aikoinaan poistamaan mielivaltaisen ja ennalta ennustamattoman hallinnon ja lainkäytön. Suomeakin on joskus hupaisasti kutsuttu oikeusvaltioksi, mutta nyky-Suomen meno alkaa muistuttaa enemmän itämaista basaaria kuin oikeusvaltiota. Tuomarina häärivät kapellimestarit pissapoliisit ja jopa pääministeri on äitynyt tuomitsemaan, vaikka tuomiovalta ei pääministerille edes kuulu. Sitten meillä on tutkinnassa poliisimies, joka näyttää tehneen kaikki poliisin suorittamat rikokset. Ilmeisesti tässä ajatellaan, että tulee halvemmaksi, kun tuomitaan yksi ukko sen sijaan, että lähdettäisiin tuomitsemaan yksitellen kaikki tekoihin osallistuneet.

 

Oikeutta ei ole aikoihin käyty oikeussaleissa, vaan erilaisissa medioissa, joissa lähes järjestetään äänestyksiä siitä ”ketä sinä pidät syyllisenä, voittajalle kilo kahvia” -tapaan. Poliiseinakin toimii jos jonkinlaista vipeltäjää aina elokuva-alalle pyrkiviä rekkakuskeja myöten.

 

Uusi ilmiö on julkisen vallan pyrkimys ryhtyä rahastamaan rikollisuudella. Perinteisestihän rikollisuudella on hankittu rahaa lakeja rikkomalla. Nyt strategiaksi näyttää muodostuneen se, että moninkertaistetaan rangaistusten monetääriset seuraamukset, säädetään entistä tiukempia normeja ja tehostetaan valvonta tappiinsa. Rahantuloa nimenomaan suurkapitalistien laariin pyritään tehostamaan sillä, ettei köyhä kapitalisti saa myydä halvalla, vaan tuotteisiin ja palveluihin pitää laittaa kiskurihinta, kuten hyvän monopolin pitää jo teoriankin mukaan tehdä.

 

Näyttää myös siltä, että päättäjät ovat saaneet tarpeekseen alkuperäisestä kansastakin. Siihen malliin väkeä maahan roudataan, että alkuasukkaat alkavat olla pieni vähemmistö. Olenkin odottanut, koska VATT ja eduskunnan Juhana V. esittävät alkuperäisväestöä koskevan ultimaatumin. Jää nähtäväksi korjaantuvatko asiat, jos turpeen verokohtelua muutetaan.


Kommentoi



 Porvari ammentaa kauhalla
10.10.2015 15:03

Yksi merkillinen myytti on se, että yrityksen pitäisi ensin kerätä raha, jotta se voisi investoida. Tätä rahan keräytymistä on Suomessakin odoteltu jo useamman vuoden ajan, mutta ilmeisesti rahakasa ei ole vielä riittävän korkea.

Niin kutsuttu yhteiskuntasopimuskin palkanalennuspyrkimyksineen ja lomarahanleikkaustoiveineen pyrkii juuri yritysten rahakasojen kasvattamiseen ilmeisenä tarkoituksenaan usko siihen, että tarpeeksi suuri rahakasa lähtee sortumaan investoinneiksi ja työpaikkojen lisäykseksi ihan itsestään, kun rahoja koossa pitävät voimat herpaantuvat kasvaneiden painovoimien vaikutuksesta.

Yritysjohdolla ei ainakaan ole motiivia sen enempää investointeihin kuin työpaikkojen luomiseenkaan. Yritysjohdon ainoa motiivi on osakkeenomistajan edun maksimointi. Se tapahtuu kahta kautta: osinkoina ja osakkeen arvonnousuna. Nämä ovat myös kriteerit, joilla yritysjohto palkitaan (tai paremminkin yritysjohto palkitsee itse itsensä). Sen sijaan investoinnit ja työntekijät lykkäävät osakkeenomistajan tarpeentyydytystä ja voivat pahimmillaan jättää omistajan nuolemaan näppejään.

Tämän päivän yrityksessä työntekijä ei myöskään ole mikään erityinen voimavara, vaan lähinnä keino tehdä tulosta pyrkimällä työntekijöistä eroon. Usein jopa ennakoivasti, varmuuden vuoksi. Investoinnit ovat puolestaan lähinnä olemassa olevien yritysten lihoiksi panemista tai halpojen ulkomaisten yritysten ostoja. Yritysten, jotka sitten tyhjennetään rahoista ja pannaan myyntiin tai lopetetaan.

Voiton maksimointi ei ole enää aikoihin johtanut yritystä. Voitto on aivan liian kapea-alainen, jotta porvari, omistaja, siihen tyytyisi. Yritys voi vallan hyvin tuottaa voittoa, mutta jos voitto ei ole riittävän suuri, niin yritys on nykyporvarin mukaan kannattamaton. Muutaman prosentin tuotto ei enää riitä. Tuoton pitää olla vähintäänkin kymmeniä prosentteja.

Uudet johtamiskäytännöt ja maailmankaupan tolkuton vapauttaminen ovat johtaneet siihen, että palkkatyöläisten ja sosiaalisten tulonsiirtojen varassa elävien osuus kansantulosta on lähtenyt jyrkkään laskuun ja vastaavasti yritysten voitot ovat ampaisseet jyrkkään nousuun. Trendi ei ole vain suomalainen ilmiö, vaan yleismaailmallinen. Suomessa ero repesi 1990 –luvun taitteesta, muualla maailmassa jo aikaisemmin.

Erityisen surkuhupaisaa Suomessa on se, että kun Suomi kertoo elvyttäneensä, niin se näkyy ymmärretyn vain yritysten verojen alentamisena. Siis vain lisärahan lykkäämisenä osinkojen maksuun.

Ei kaiketi ole ihme, ettei kauppa käy. Markkinoilta puuttuu ostovoima. Eikä tilannetta suinkaan paranna se, että palkkoja yritetään edelleen leikata. Myöskään paikallinen sopiminen ei muuta tilannetta miksikään, jos palkat yhä edelleen vain pienenevät.


Kommentoi



 Vieraanvaraisuudesta pakkovieraanvaraisuuteen
06.10.2015 18:37

On merkillistä, ettei poliittinen johtomme saa pakolaismääriä koskevia viestejään perille maailmalla. Sen sijaan yksi lakanaan pukeutunut, työttömäksi mainittu, nuorimies saa heti maailmanlaajuisen huomion. Siinä olisi ollut suuri mahdollisuus, jos joku olisi älynnyt kysyä, oliko nuorella miehellä jotakin asiaa. Mutta ei, eihän sellainen tullut kuuloonkaan, vaan piti ryhtyä TUOMITSEMAAN. Suomessa ei kukaan kuuntele ketään eikä keneltäkään mitään kysytä. Suomi on kuin yhteiskuntasopimus, joka toteutuu sanoi joku vastaan tai sitten ei.

Suomen lippua kerrotaan myös häpäistyn, kun se on esiintynyt valkoisen lakanan yhteydessä. Näyttää aivan siltä kuin Suomen lippu olisi pyhempi asia kuin Raamattu. Raamattua voi viskellä miten tahansa, jopa televisiossa, mutta Suomen lippua ei saa käyttää valkoisen lakanan yhteydessä. Mahtaa reikäinen, valkoinen lakana olla todella paha asia?

Valkoisen, reikäisen lakanan kerrotaan myös aiheuttaneen kolhun Suomen maineelle. Siitäkin huolimatta, että reikäisen, valkoisen lakanan alkuperä on jokseenkin länsimaisen sivistyksen tuote. Tuskin idässä edes tiedetään mikä on lakana. Olisikin mielenkiintoista tietää olisiko samanlainen möly noussut, jos Suomen lippu olisi ollut pesäpalloilijaksi pukeutuneen yksilön kädessä. Tässä tapauksessa kolhu olisi paremminkin koskenut Suomea, koska pesäpallo on jostakin syystä Suomen kansallispeli. Sen sijaan lakanaan pukeutuminen on lähinnä tuontitavaraa. Kuinkas muuten. Suomessahan ei kovin paljoa keksintöjä ole, mämmiä kenties lukuun ottamatta.

On niin ikään merkillistä, etteivät tapakouluttajat ole avanneet suutaan. Tässä kesällähän oli leveitä otsikoita, joiden mukaan kenenkään kotiin ei saa tupsahtaa varoittamatta ja ilman omia eväitä. Nyt sitten väkeä tuppaa lähes ikkunoista ja ovista ja vieraanvaraisuus on viranomaispäätöksin velvoittava, piakkoin luultavasti pakko. Toisin sanoen vieraanvaraisen henkilön pitää toivottaa vieraat tervetulleeksi, hänen pitää viihdyttää heitä, tarjota kahvia ja pullaa sekä majoittaa vieraat ja tehdä heidän olonsa kotoisaksi.

Pitää nyt kuitenkin muistaa, että vieras –sana tulee sanasta vieri, joka tarkoittaa reunaa, joten vieras on alkujaan tarkoittanut syrjässä olevaa, sivullista. Myös sanonta ”isäntä on aina vieraan väärtti” liittyy samaan asiaan.

Tosin vieraat voi luokitella eri tavoin, joten mitään yksiselitteistä määritelmää ei voi antaa. Vieraathan voivat olla henkilöitä, joihin haluaa tutustua, avuntarvitsijoita tai sitten lähiomaisia tai naapureita.


Kommentoi



 Outoja kuvioita
22.09.2015 11:40

Paikallinen sopiminen on päivän ajatus Suomessa. Ajatus –sanan käyttö on tietysti juhlallinen ilmaus toimelle, joka ei varsinaisesti aivotoimintaa tarvitse. Taloudellisen ahdingon aikoina ratkaisut tulevat yleensä selkäytimestä, jos ylipäätään tulevat. Ensimmäinen kysymys kuuluu tietysti, mitä järkeä paikallisessa sopimisessa on, jos markkinat eivät vedä? Tuskin paikalliset päätökset muuttavat markkinatilannetta sen kummemmin kuin keskitetytkään päätökset. Se, mihin paikallisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa, on nopeus, jolla työttömyyttä saadaan lisättyä. Tästä työttömyyden nopeasta lisäämisestä käytetään myös tieteelliseltä kuulostavaa termiä sopeutus.

 

Porvarillisen ideologian ydinajatus on porvarin etu. Koska juuri porvarit vaativat lähes raivon kaltaisella vimmalla paikallista sopimista, niin paikallisen sopimisen täytyy palvella nimenomaan porvarin etua. Näin siitäkin huolimatta, että paikallisen sopimisen väitetään olevan nykyaikaa tai että paikallista sopimista harrastetaan muiden muassa Ruotsissa ja Saksassa. Alemmuudentuntoiselle porvarille voi toki syyksi käydä pelkästään se, että Saksassa ja Ruotsissa sovitaan paikallisesti, koska suomalaisen porvarin tapauksessa ei voi olla koskaan varma ymmärtääkö hän aina edes omaa etuaan.

 

Maailma toki muuttuu, mutta niin se on tehnyt aina. Eihän maailman muuttuminen sinänsä edellytä sitä, että kaiken pitäisi muuttua. Egyptin pyramidit ovat yhä Egyptin pyramideja. Ja porvari on yhä porvari, vaikka luulisi, että nimenomaan porvarismin ajan pitäisi olla kuollut ja hyvin kuopattu. Mutta näin ei näytä käyneen. Pikemminkin päinvastoin. Orjuuttaminen on päivän sana: siirtyminen kohti vallan keskittämistä ja sanelupolitiikkaa.

 

Jotkut näkyvät ymmärtäneen paikallisen sopimisen keinoksi sääntelyn purkamiselle, vaikka äkkiseltään tuntuisi siltä, että nyt niitä sääntöjä vasta syntyykin, kun jokainen ryhtyy niitä tekemään aivan oman mielensä ja tuulensa mukaisesti. Käy kuten liikenteessä. Ennen tiesi taajamaan tullessaan, että piti ajaa korkeintaan viisikymmentä kilometriä tunnissa, mutta nykyään pitää käydä tutustumassa kaupunkiin ensin jalkaisin, jotta tietää millä nopeudella milläkin kadulla saa ajaa. Oma lukunsa on sitten paikallinen poliisi, jolle on annettu valtuudet tulkita ja mitata omalla mittarilla, onko paikallisen seurakunnan talousosaston säätämää nopeusrajoitusta Kappelitiellä noudatettu kirkkovaltuuston ohjeiden mukaisesti.

 

Suomessa luulisi harrastettavan paikallista sopimista ainakin valtakunnan tasolla. Jos harjoitettu politiikka on niin kutsuttua paikallista sopimista, niin sehän merkitsee sitä, että johtaja käskee ja muilla on korkeintaan muutama tunti aikaa totella.


Kommentoi



 Komentotalousko Suomeen?
15.09.2015 12:45

Eduskunta ei ole koko kansan etujärjestö ellei siitä sellaista tehdä. Eivät ammattiyhdistysliikkeen tehtävät kuulu poliitikoille. Työelämäkysymyksissä ammattiyhdistysliikkeellä on paremmat edellytykset tehdä toimivia ratkaisuja kuin hallituksella tai kansanedustajalla. Työläinen itse järjestönsä kautta on oman itsensä paras asiantuntija työelämäkysymyksissä. Tämä sääntö pätee yleisemminkin. Kansalainen on yleensä itse oman elämänsä paras asiantuntija.

Vaikeat ajat ovat kautta aikain olleet otollisia erilaisille vallananastuspyrkimyksille. Jopa suorastaan kohtalokkaille manöövereille, jotka myöhempi, järkiintynyt aika, on sittemmin tuominnut. Nyky –Suomessakin valta koko ajan keskittyy. Tällä hetkellä suorastaan järkyttävällä loikan yrityksellä. Entistä vähäisempiä asioita kriminalisoidaan, entistä vähäisempään rikkomukseen puututaan ja kaikkinainen mitättömyyksien valvonta kiristyy. Sen sijaan varsinaiset rikokset jäävät usein jopa selvittämättä. Eipä ihme, että poliisin rekistereistä löytyy mitä kummallisimpia merkintöjä. Valtiovalta on ottanut oikeudekseen tietää yhä enemmän asioita paremmin kuin kansalainen itse. Presidenttikin on enää lähinnä kuriositeetti.

Ammattiyhdistysliike ei ole aiheuttanut niitä ongelmia, joista sitä syytetään. Pikemminkin päinvastoin. Nimenomaan poliittisilla päätöksillä Suomi on ajettu tilaan, jossa tällä hetkellä olemme. Pitäisikö siis loputkin vallasta keskittää osaamattomiin käsiin?

Aikanaan puhuttiin, että työvoima on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Nyttemmin tällainen ajattelu on täysin vieras. Ainoa, jota valtiovalta näkyy suojelevan, on porvarillinen etu. Ennen vaaleja luvattiin laittaa taseet töihin kansantalouden tilan parantamiseksi, mutta yllättäen tase muuttuikin työläisen ja sosiaalisten tulonsiirtojen varassa elävien orjuuttamiseksi. Sen sijaan suuryritysten taseet pullistelevat. Jatkossa arvattavasti entistäänkin ruhtinaallisemmin.

Sekin on jäänyt yleisesti huomaamatta, että vallan vieminen pois ammattiyhdistysliikkeeltä merkitsee itse asiassa työvoiman sosialisoimista. Siis työvoiman ottamista julkiseen hallintaan. Se taas merkitsee siirtymistä sopimusvapaudesta komentotalouteen. Sopimusvapaus poistuu siinä missä monet muutkin vapausoikeudet ovat menettäneet merkityksensä.

Parlamentarismia, jossa kansa valitsee edustajat ja edustajat muodostavat hallituksen, on pidetty jonkinlaisena ideaalina päätöksentekijänä, jonka tahtoon kaikkien pitäisi alistua. Valitettavasti tällainen parlamentarismi ei takaa yhtään mitään. Valtaanhan voi hyvinkin tulla jokin hattarapäinen populistipuolue, joka sitten valtaan päästyään vaikeisiin aikoihin vedoten tekeekin vallan muuta kuin mitä vaaleissa lupasi.


Kommentoi



 Hallitus porvarin asialla
13.09.2015 12:00

Jos diagnoosi on väärä, on epätodennäköistä, että potilas paranee. Hallitus on yhteiskuntasopimusaikeen kaaduttua laatinut uuden suunnitelman yhteiskuntasopimuksen korvaamiseksi. Näyttää kuitenkin siltä, että uusi suunnitelma on periaatteessa sama kuin kiville mennytkin. Diagnoosiksi väitetään talouden heikko kilpailukyky.

Jo lähtökohtaisesti väite kilpailukyvyn puuttumisesta kuulostaa oudolta. Vapaassa markkinataloudessahan taloudet erikoistuvat omien vahvuuksiensa mukaisesti ja tuottavat tavaroita ja palveluksia, joihin taloudella on parhaat edellytykset. Näin ollen tuotteet ja palvelut eivät pääsääntöisesti kilpaile keskenään, vaan ovat tuotteita ja palveluita, joita tarvitaan. Tästä syystä esimerkiksi palkkakustannusten vertaaminen eri talouksien kesken ei ole mielekästä.

Toinen ongelma on tuottavuus. Jos kysyntää ei ole, on luonnollista, ettei tuottavuus ole paras mahdollinen. Siksi tuottavuusloikat eivät paranna kilpailukykyä yhtään. Myös se mitä tuottavuudella tarkoitetaan näyttää olevan ongelma. Tuottavuushan edellyttäisi pikemminkin sitä, että entistä vähemmällä työmäärällä saataisiin entistä enemmän aikaiseksi eikä suinkaan sitä, mihin näytään pyrkivän.

Kilpailukykyä ei myöskään paranneta lapioimalla yrityksiin lisää rahaa. Päinvastoin. Löysä raha veltostuttaa. Esimerkkinä vaikkapa yhteisöveron alennus, jonka piti elvyttää talous, mutta jonka ainoa vaikutus on ollut omistajien rikastuminen.  Kun markkinatilanne on heikko, niin rahalle on vaikea keksiä mitään järjellistä käyttöä, joten omistajat ja johto laittavat rahat omiin taskuihinsa.

Hallituksen ilmoitus siitä, että uudella suunnitelmalla tavoitellaan kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja, ihmetyttää niin ikään. Olisi ollut hyvä kertoa se logiikka, jonka mukaisesti tällainen ihme tapahtuu. Miksi yritykset palkkaisivat lisää työvoimaa, jos jäljellä olevaakin pitäisi vähentää? Teoriassa tietenkin yrityksiin annettava raha mahdollistaisi lisätyövoiman palkkauksen, mutta kun menekkiä ei ole, niin ennen pitkää lisätyövoima alkaisi rasittaa yrityksen tulosta. Siksipä yritysjohdolle on helpompaa korottaa omia palkkioitaan ja pitää omistajat tyytyväisinä.

Sisäisen devalvaation ajatusta näytään käytetyn laaditun suunnitelman perustana. Sen mukaan palkkoja ja sosiaalisia tulonsiirtoja alentamalla saadaan sama vaikutus kuin perinteisellä devalvaatiollakin. Ongelma on se, ettei sisäinen devalvaatio ole devalvaatio. Sisäinen devalvaatio syö vain kotimaan kysynnän.

Näyttää myös siltä, että hallituksella on suunnitelmansa takana ihan omakin sormi, ellei peräti pukinsorkka. Monella hallituksen ja eduskunnan jäsenellä on mittavia osakesijoituksia, joiden tuoton voi olettaa ponkaisevan uusiin sfääreihin jahka suunnitelma saadaan nuijittua täytäntöön. Näin siitäkin huolimatta oliko aikomus tämä vaiko ei.


Kommentoi



 Porvariston vaiettu vähälahjaisuus?
04.09.2015 08:42

Tänä päivänä alkaa olla uhkarohkeaa ilmaista itseään. Erityisesti anonyymisti. Sakkomaksujen hintaan on tullut roimat korotukset, poliisien patrullointi jo aittapolkua muistuttavilla teilläkin lisääntyy kuin kulkutauti ja hallituspuolueiden johto laatii mustia listoja. Eikä tässä vielä kaikki. On käynnistetty hurja mustamaalauskampanja sosiaalista mediaa kohtaan ja ministeritkin pahaenteisesti varoittelevat huuteluyhteiskunnan muodostumisesta. Ikään kuin vain hallituksella olisi oikeus päästellä mitä sattuu. Kaiken kukkurana on sitten media, joka on ryhtynyt länsimaisen, tai minkä nyt ylipäätään, sivistyksen nimissä sensuroimaan itse itseään. Olettamuksena nykymenossa lienee se, että sanoa saa, kunhan joku ensin määrittelee, mitä sanotaan ja miten.

Vähälahjaisuutta kutsutaan joskus hauskalla nimellä tyhmyys. Tyhmyys tarkoittaa sitä, ettei oikein ymmärretä tämän maailman menoa ja toimitaan tavalla, joka ei tähän maailmaan juuri sovellu. Esimerkkinä tästä vaikkapa talouden suorituskyky. Jos tolkku, ymmärrys, puuttuu, niin eipä ihme, ettei käännettä parempaan ole ollut näköpiirissä. Oma lukunsa ovat veijarit, jotka laivan osoittaessa uppoamisen merkkejä, nostavat kytkintä ja lähtevät elintasopakolaiseksi mikä minnekin.

Vastikään olemme saaneet kuulla, että vasemmiston kannatus on historiallisen alhainen. Sen sijaan porvarit porskuvat kuin orhit kevätlaitumella, vaikka mitään aihetta moiseen ei ole ollut vuosikausiin. Talous supistuu, ilmasto lämpenee ja kansainvaellukset uhkaavat. On myös väitetty, että aurinko tässä lähiaikoina vetäytyy lepotilaan, joten voi olla, että ponnistelut ilmaston lämpenemisen torjumiseksikin menevät Kankkulan kaivoon. Tuohan merkitsee sitä, että nimenomaan porvari on vastuussa, kun vasemmistoa ei kannata juuri kukaan eikä vasemmistolaisia ole nähty päättäjinä miesmuistiin.

Porvarin erottaa vasemmistolaisesta omistajuus. Vasemmistolainen, siis kommunisti, ei omista muuta kuin kykynsä tehdä työtä, jonka kyvyn sitten myy hernekeittohintaan pakotettuna porvarille, joka omistaa tuotantolaitokset, joissa työksi nimitettyjä rituaaleja suoritetaan. Kommunisti toimii siis työlainsäädännön mukaan porvarin, työnantajan, johdon ja valvonnan alaisena. Näin ollen porvarin vastuulle jää muiden muassa huolehtia siitä, että yritys ja sitä kautta koko yhteiskunta kukoistaa.

Mutta kuinka on käynyt? Sen voi jokainen havaita omakohtaisesti. Jos ei muuten, niin ainakin tiedotusvälineitä seuraamalla. Ei päivää, ettei joku dosentti, pankin kutkuttavasti asiantuntijaksi kutsuttu toimihenkilö tai muu julistaja ennusta kurjuuden vain jatkuvan. Hallitus ja keskuspankkikaan ei tee juuri muuta kuin näpertelee. Keskuspankki tuskin sitäkään.

Tässä joku aika sitten esiteltiin tutkimustuloksina väitteitä, joiden mukaan kansakuntien taloudellinen menestyminen olisi yhteydessä kansakunnan älykkyyden tasoon. Jos älyä ei ole riittävästi, menestyminen jää vaiheeseen. Sen sijaan runsas älyn leiskunta johtaa kasvuun ja kukoistukseen.

Jotkut tutkimuksiksi väitetyt puolestaan kertovat yhteiskuntien rakentuneen älykkyyden suhteen hierarkkisesti. Toisin sanoen ylimpänä hierarkiassa ovat erittäin älykkäät yksilöt ja alemmissa tehtävissä toimivat sitten ne, joilla ei ole älyä lainkaan tai hyvin niukasti. Näin ollen Suomessakin porvaristo edustaisi älyn ylintä kermaa, kun taas kommunistit porvarien alamaisina olisivat älyllisesti saamapuolella.

Edellä sanotun perusteella joutuukin kysymään, miten porvaristomme pärjää kansainvälisessä lahjakkuusvertailussa? Jäljet pelottavat.


Kommentoi



 Romahtiko yhteiskunta?
21.08.2015 12:40

Niin sitten kävi, että yhteiskuntasopimus kariutui. Alkuperäisessä merkityksessään kariutuminen tarkoittaisi sitä, ettei meille yhteiskuntaa syntynytkään. Ei ainakaan puolen tunnin orjayhteiskuntaa. Se, onko meillä yhteiskuntaa koskaan ollutkaan, on eri kysymys. Yhteiskuntahan terminä viestii vahvasta kommunismista. Kommunismi puolestaan on punainen vaate porvarille.

Ainakin elinkeinoelämän järjestöjen niin kutsuttujen nokkamiesten naama, kasvot, punersivat voimakkaasti sopimuksen kaatumisesta tiedottavassa tilaisuudessa. Mutta tuskin syy punerrukseen oli järjestöjen sosialisoituminen, vaan silkka harmitus, tai minkälaisia tunnetiloja porvari ylipäätään tunteekaan, jos ylipäätään. Voihan kysymyksessä olla vaikka verenpaine.

Sinänsä yhteiskuntasopimuksella ei näy olleen mitään liiketaloudellisia perusteita, vaan lähinnä poliittisia. Julkinen sektori velkaantuu sen kuin ehtii ja tämä kehitys pitäisi saada loppumaan keinolla millä hyvänsä, koska muussa tapauksessa seuraukset ennen pitkää vaarantavat myös todella suuret tulot ja varallisuudet. Toistaiseksihan vain pieniä tuloja ja varallisuuksia kuritetaan, eikä vain näitä, vaan myös vähävaraisia ylipäätään patistellaan ja höykytetään.

Yritetyssä yhteiskuntasopimuksessa kokeiltiin käyttää pientä määrää orjuutta status quon säilyttämiseksi. Tässä taannoinhan sydänmaiden porvarit keksivät väläyttää orjatyötä sosiaalisten tulonsiirtojen rahoittamiseksi. Ongelma on vain siinä, ettei sosiaalisiin tulonsiirtoihin liittyvä työ ole kapitalistista työtä, jonka perusteella sosiaalisia tulonsiirtoja jaetaan. Jääkin nähtäväksi, onko seuraava askel sosiaalisten tulonsiirtojen varassa elävien pakkotyöllistäminen.

Sehän voisi tapahtua vaikka siten, että tuen alainen velvoitettaisiin kapitalistiseen yritykseen ”kokeiltavaksi” määräämättömäksi ajaksi, koska normaali yrityksen esimies on sen verran verkkainen arviointikyvyssään, ettei työnteon kelpoisuuden arviointi valmistu ainakaan puoleen vuosisataan. Tai ainakaan ennen kuin esimies on pätevöitynyt.

Tärkeintä näyttää kariutuneessa yhteiskuntasopimuksessa kuitenkin olleen se, että onnistuessaan nykymeno olisi voinut jatkua, ja mikä parasta, olisi päästy toteuttamaan luvatut veronkevennykset. Porvarithan ovat jo syntymässä olleet vero-optimisteja.

Toinen porvarillinen harha verojen ihmeitä tekevän vaikutuksen lisäksi on työn ihmeitä tekevä vaikutus. Suorastaan naurettavuuksiin kurkottaa kun jo mustikan poiminnastakin tehdään mediatapahtuma. Kapitalistinen työ tapahtuu työnantajan johdon ja valvonnan alaisuudessa ja talous kokonaisuudessaan toimii osana poliittisesti johdettua yhteiskuntaa.

Koska meillä on porvarillinen hallitus ja porvarillinen yritysjohto, markkinatalousjärjestelmä ylipäätään, niin ilmeinen syy ongelmiin on puhtaasti porvarillinen. Erityisen outo porvarilliseksi tulkittava kannanotto putkahti ilmoille jopa valtakunnansovittelijalta, joka äityi arvostelemaan työaikoja. Luulisi, että sovittelija on neutraali ja välttäisi kaikenlaisia tulkinnallisia kannanottoja. Myös EK esiintyy ikään kuin hallituksen oikeana kätenä, tai ainakin lapasena, kaikissa kapitalistin etua ajavassa pyrkimyksissä. Ainoaksi syntipukiksi, mustaksi Pekaksi, näyttää jääneen SAK, ja kommunistit tietysti. 


Kommentoi



 Suuria puhalluksia, Osa 2
13.08.2015 09:51

Missä on vika? Pankit tekevät ennätystulosta, mutta taloudellisen taantuman kerrotaan jatkuvan. Puhuuko joku muunneltua totuutta? Yrittävätkö rahapiirit harhaanjohtavan viestinnän avulla tavoitella itselleen entistäkin parempia etuuksia? Kenties lisää verovapaata riemulomaa Portugalissa?

Pankit ovat oiva esimerkki siitä, ettei työ nykypäivänä ole taloudellisen menestymisen ykkösasia, vaan rahan kerääminen. Uusi teknologia on vapauttanut pankit ihmistyöstä, joten konttoreiden määrää on voitu karsia ja toimitilojen aukioloaikoja on voitu supistaa. Luultavasti käteisen rahan hallussapito ennen pitkää kriminalisoidaan, koska juuri käteinen raha on este täysin työttömälle pankkitoiminnalle.

Pankkien toimintaa tarkastelemalla voidaan saada kuva nykyaikaisen talouden toiminnasta laajemminkin. Siinä missä liiketalouden oppikirjat vielä tänäänkin höpäjävät runollisesti asiakkaiden tarpeiden tyydyttämisestä ja tavaroiden ja palvelusten tuottamisesta yhteiskunnan tarpeisiin, niin tosiasiassa yritysten tehtävä on vain rahan kerääminen.

Rahankeräämisen pääsääntö on se, että yritykseen tulevan rahan määrän on oltava mittavasti suurempi kuin ulos maksettavan rahan määrä. Tärkeää ei siis ole työläisen työ, vaan se rahamäärä, joka työläiseen tärvääntyy. Siksipä nyky-yritys kannattaa sitä paremmin, mitä pienempää palkkaa se maksaa ja mitä rivakammin yrityksen ovi käy ulospäin.

Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten asioiden pitäisi olla. Monelta tämä on jäänyt huomaamatta. Erityisesti monelta poliitikolta ja heidän ”esimiehiltään” elinkeinoelämän johtajilta, jotka suunnilleen päivittäin ottavat esimerkiksi milloin Ruotsin, Saksan tai jopa Tanskan. Esimerkiksi sikäli, että meidänkin pitäisi toimia jollakin muulla tavalla kuin mitä toimimme.

Moisessa ajattelussa unohtuu helposti se, että esimerkiksi oikean tanskalaisen on verrattomasti helpompi olla tanskalainen kuin suomalaisen, joka tuskin edes tietää, missä Tanska on. Keskeistä näissä vertailuissa on juuri työ ja se, kuinka tämä työ on Suomessa kallista ja työläinen tavattoman kankea. Näistä syistä työn hintaa vaaditaan alennettavaksi ja työläistä joustavammaksi. Tai ei oikeastaan vaadita, vaan suorastaan painostetaan.

Palkkakustannuksiin ja työaikaan puuttuva niin kutsuttu yhteiskuntasopimus ei käytännössä vaikuttaisi muuhun kuin siihen, että yritysten tulokset parantuisivat entisestään. Palkkakustannusten pienentäminen ja sen päälle pukattavat veronkevennykset takaavat sen, että saadaan taas kerran lisää ropisevaa kaikenlaisiin porvarillisiin tarkoituksiin. Näinhän kävi jo, kun yhteisöverokantaa alennettiin. Yritysten voitot vain kasvavat, työläisten määrä vähenee ja taseet pullistelevat.


Kommentoi



 Omalaatuista rykimistä
22.07.2015 19:58

Mitä Helsingin apulaiskaupunginjohtajalle kuuluu miten ihminen elää elämäänsä? Mitä ylipäätään kenelle muullekaan kuin kansalaiselle itselleen? Sosiaalisten tulonsiirtojen passivoivasta vaikutuksesta meuhkaaminen ei ole muuta kuin kapitalistinen pyrkimys sille ettei rahaa jaettaisi muille kuin kapitalisteille itselleen.

Erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina kapitalistisella ”rykimisellä” yritetään kääntää syy kapitalistien omista virheistä keksittyihin syihin kuten työläisten laiskuus, sosiaalisten tulonsiirtojen passivoiva vaikutus yms. Näin kapitalisti yrittää välttää oman vastuunsa: yritysten kehittämisen, epäkelpojen johtajien poispotkimisen ja riistettyjen rahakasojen palauttamisen riistetyille. Kapitalisteilla tarkoitetaan tässä luonnollisesti yritysten omistajia ja heidän uskollisia pikku apulaisiaan yritysjohtajia, tai päinvastoin.

Mediatietojen mukaan Helsingin apulaiskaupunginjohtaja näkyy äityneen pitämään palopuheensa sosiaalisten tulonsiirtojen passivoivasta vaikutuksesta Porin Suomi –areenassa. Jos puheen tarkoitus oli puhua perustulon puolesta, niin ei siihen yhteyteen pidä liittää mitään passivoitumisteemoja. Ei perustulo suinkaan tarkoita sitä, että perustulon pitäisi olla nykyistä sosiaaliturvaa heikompi. Nyt vain moni kiiluvasilmäinen raharuhtinas näyttää näin harhaisesti luulevan. Erityisesti kun hallitus sokeassa ”kuntoon panemisessaan” on käymässä jo työttömyysturvan kimppuunkin.

Pitäisi tietää, että aktiivisuuden määrä on ihmisen ominaisuus siinä missä tyhmyyden määräkin. Jotkut ovat passiivisia jo syntyessään, vaikka eivät olisi rahaa nähneetkään. Jotkut  taas ovat jo syntymätyhmiä. Jotkut taas päätyvät johtamaan Helsinkiä. Maailmassa on paljon asioita, joilla ei ole juuri mitään tekemistä toistensa kanssa.

Erityisen suosittua tämä sosiaalisten tulonsiirtojen varassa elävien syyllistäminen on yritysmaailman edustajien joukossa. Ei päivää, ettei joku yrittäjä tai rekrytaattori olisi inisemässä kuinka palkkaaminen on vaikeaa, kun ei löydy halukasta työvoimaa. Voi sitä vaikertamisen ja tuskan määrää! Niin kuin työvoimapula  olisi valtakunnan ykkösongelma.

Mikä estää yritystä maksamasta palkkaa sen verran, että työhön kannattaa tulla? Eihän, hyvänen aika, sosiaaliset tulonsiirrot voi olla mikään työllistymisen este, vaan yritysten tarjoama palkka, joka ei riitä elämiseen. Ovatko yrittäjät ja rekrytaattorit syntymätyhmiä? Sama koskee poliittista höpinää kannustinloukuista. Eikö hallitus voisi säätää lain, jonka perusteella palkkataso yrityksissä nostettaisiin tasolle, jolla kaikkien kannattaisi hakea työtä? Jos ei, niin eikö voitaisi kaataa noin tyhmä hallitus?

Sitä paitsi rekrytointi on neuvotteluprosessi. Jos yritys ei rekrytointia hallitse, niin syyttäköön itseään. Älykäs työnhakija näkee jo yrityksen ovelta, mikä on ”homman nimi”, joten kannattaa kiinnittää huomio siihenkin, minkä vaikutelman yritys antaa potentiaaliselle työntekijälle. Esimerkiksi vaikutelma ”mitä sinäkin täällä teet” ei juuri innosta jatkamaan. Samoin kysymyksiin vastaamatta jättäminen, ylimielisyys ja keskustelutaidon puute ovat sangen yleisiä ilmiöitä. Yritykset myös odottavat suu ammollaan valmiita mestareita viitsimättä edes paneutua perehdyttämiseen. Työnhaku –ilmoitukset ovat suorastaan käsittämättömiä mongerruksia, joista harvoin löytää edes suomen kieltä.

Sen sijaan, että puhutaan työnhakijoiden asenneongelmasta, pitäisi puhua nimenomaan työnantajien ja jopa poliittisen järjestelmän asenneongelmasta. Kapitalismin ongelmasta ylipäätään.


Kommentoi



 Tolppakokemusten ontologiset perusteet
14.07.2015 15:55

Aiheutuvatko niin kutsutut tolppakokemukset heikosta ymmärryksestä? Kun ymmärtää asiat väärin, toimii siitä syystä tavalla, joka aiheuttaa voimakkaita negatiivisia ympäristöreaktioita. Reaktioita, jotka tuntuvat vastenmielisiltä. Tolppakokemuksilla tarkoitetaan tässä tietysti sitä, kun osa poliitikoista tuntee itsensä poliitikkoina toimiessaan ”kusitolppana” olemiseksi. Kansalaisten negatiivisen palautteen kohteena olemiseksi.Erityisesti taloudellisesti huonojen aikojen vallitessa näyttää poliitikkojen ja kansalaisten käsitykset asioista ja niiden hoitamisesta menevän pahasti ristiin. Sen sijaan nousukausina hymy on yleensä yhteinen.

Ymmärrys on viimeaikoina noussut esille erityisesti Venäjä –pakotteiden kohdalla. Näyttää nimittäin siltä, että Suomi on tulkinnut väärin Euroopan unionissa tehtyjä venäläisten liikkumisvapautta rajoittavia päätöksiä ja siitä syystä myös toiminut väärin väärän ymmärryksensä vuoksi.  Nyt joutuukin kysymään, onko Suomi toiminut ja ymmärtänyt asioita väärin laajemminkin? Ja jos, niin missä laajuudessa?

Olisiko aika hajottaa eduskunta, panna hallitus ja presidentti vaihtoon? Menettely on ollut joskus käytössä ainakin eduskunnan hajottamisen osalta. Sen sijaan presidentin  erottaminen on ollut työlästä. Ainakaan Kekkonen ei lähtenyt tehtävästään muutoin kuin kulumalla. Sittemmin lainsäädäntöä on rukattu ja nykylakien mukaan taitavat hajotuksetkin olla utopiaa, koska niin kutsutun parlamentarismin mukaan parlamentarismi on valtakunnan ylin viranomainen, jonka siis pitäisi erottaa itse itsensä. Oman itsen erottaminen puolestaan on vallan ahneudesta muutoinkin kärsivän parlamentarismin tapauksessa oletettavasti poissuljettu vaihtoehto.

Kreikka on toinen tapaus, jossa ymmärrys joutuu koetukselle. Siinä missä Euroopan unionin loistokaudella Suomi paistatteli Euroopan unionin ytimessä, vaikka Suomea laajemmin ei tällaisia ydinkokemuksia kenties tunnustettukaan, niin nyt sitten Suomi on leimautumassa koko Euroopan häiriköksi. Jopa niin, että eurooppalaisessa ruokapöydässä Suomi on sijoitettu jonnekin pöydän nurkkaan ja lautasenkin kanssa alkaa olla ongelmia. Annoskoot arvatenkin vain pienenevät. Sen sijaan vaatimukset kasvavat kuin kuuluisan pullan taikina.

Ihmetellä täytyy sitäkin, miksi yleensä puhutaan Kreikan tukemisesta, kun tämä tuki menee aina lainojen lyhennyksiin. Eihän tässä itse Kreikkaa tueta yhtään! Tapauksessa täytyy olla erittäin suuri ymmärrysvaje.

Myös kotimaan sisäpolitiikka herättää ihmetystä. Erityisesti varusteluinto, joka on saanut lähes hysteriaa hipovia ulottuvuuksia. Toisaalta myös hallituksen ja työnantajajärjestöjen välinen veljeily sekä ”rikosten” ottaminen valtion tulolähteeksi. Ei luulisi olevan tästä maailmasta tuplata sakkojen määrä ja samalla puuttua entistä vähäpätöisempiinkin ”rikoksiin” tai peräti ryhtyä säätämään lisää sakotettavia pikkurikkeitä.

Pyrkimykset parantaa tuottavuutta aikana, jolloin vanhentuneet tuotteet eivät käy kaupaksi on vähintäänkin kuolleena syntynyt ajatus. Tuottavuushan tässä tapauksessa tarkoittaisi vain sitä, että entistä vähäisemmillä resursseilla tuotettaisiin nykymäärä tai jopa enemmän kaupaksi käymätöntä tavaraa.

Venäjä –öykkäröinti herättää kysymyksen, onko hallituksen tarkoitus luoda kansalaisiin pelkotila, joka sallisi armeijalle myöntää miljardiluokan asehankinnat? Oliko taannoinen ”sukellusvenejahtikin” vain osa tätä teatteria?


Kommentoi



 Järki rakenneuudistamiseenkin
11.07.2015 19:42

Jos tuotteet eivät käy kaupaksi, niin mikä järki on pyrkiä tuottavuuden parantamiseen? Siis tuottamaan vain entistä enemmän epäkuranttia tavaraa. Luulisi, ettei moisessa ole järjen häivää. Mutta siten vain näkyy yritettävän niin kutsutun yhteiskuntasopimuspyrkimyksen voimalla.

Taloutemme kilpailukyvyn kerrotaan olevan heikko. Siksi vaaditaan, että palkkoja pitäisi alentaa, työaikaa pidentää ja entistä vähäisemmillä resursseilla pitäisi saada entistä enemmän tulosta. Tuottavuuden näkökulmasta entistä enemmän kilpailukyvyttömyyttä, jos ongelma on siinä, ettei tuote mene kaupaksi.

Virhe huomion kiinnittämisessä työhön on se, ettei työ ole kilpailukyvyn pääasia, vaan itse tuote, se mitä yritys tarjoaa. Kilpailukykyinen tuote mahdollistaa korkeat palkat, mutta matala palkka ei takaa kilpailukykyä. Huomion kiinnittäminen tuottavuuteen on pikemminkin pysähtyneisyyden tulevaisuuteen jatkamista kuin panostus yhteiskunnan uudistamiseen. Kysymys ei siis olekaan rakenneuudistuksesta, vaan menneisyyteen takertumisesta.

Sitä paitsi rahamittaisen hyvinvoinnin kannalta olisi järkevämpää pyrkiä maksimoimaan työläisten palkat kuin omistajan voitto. Näin raha jakautuisi laajemmin kulutukseen ja mahdollistaisi taloudellisen toiminnan aktivoitumisen ostovoiman lisäyksen myötä. Sen sijaan rahakasojen muodostuminen vain harvoille ja valituille passivoi talouden. Jostakin merkillisestä syystä rahakasan maksimointi harvainvaltaiselle omistajalle katsotaan länsimaisen viisauden kulminaatiopisteeksi.

Poliittisen painostuksen käyttäminen yritysten tuottavuuden parantamiseksi markkinataloudessa tuntuu jo sinällään oudolta. Eikö tuottavuus ole yrityksen sisäisen asia? Missä määrin työläisen hiostaminen entistä suurempaan työtahtiin kuuluu julkiselle vallalle? Etenkin, kun meillä kerrotaan olevan porvarihallitus.

Julkisen vallan tehtäväksi on perinteisesti katsottu yritysten toimintaedellytysten luominen. Mutta kuuluuko tähän tehtävään myös se, että toimintaympäristö luodaan sellaiseksi, että työläisen pitää työskennellä julkisen vallan säätämin palkoin, työajoin ja lakisääteisellä työnopeudella? Jotenkin tuntuu siltä, ettei tällainen aivan kaulukseen asti ulottuva julkinen ote ole sitä, mitä toimintaedellytysten luomisella tarkoitetaan.

Tuottavuutta parempi vaihtoehto olisi esimerkiksi työttömyyden vähentäminen, uusien investointien määrä ja verohelpotusten ja huojennusten kohdistaminen näihin hankkeisiin sen sijaan, että veroalennuksia ryhdyttäisiin kylvämään kohdentamatta.


Kommentoi



 Väärät ideat
11.06.2015 12:23

Miksi Suomella menee huonosti? Ehkä ongelman ydin on väärät ideat, kuten vaikkapa yleiset hokemat liian suuresta tilannenopeudesta tai luulot säästöjen ja leikkausten parantavasta vaikutuksesta taloudessa.

Liikenteessä huomion kiinnittäminen yksinomaan nopeuteen jättää kaiken muun huomiotta. Erityisesti kaikkein tärkeimmän eli ajotaidon. Onnettomuuksia sattuu, vaikka nopeutta ei olisi lainkaan. Todennäköisesti kaatuminen on terveydelle suurempi uhka kuin liikenne. Kukaan ei kuitenkaan ole puhunut poliisista, joka estäisi ihmistä kaatumasta. Sen sijaan liikenne alkaa olla siinä määrin säädelty, ettei mikään järkevä toiminta ole enää mahdollista. Tilanne liikenteessä on sama kuin taloudessa: sääntöjä pitää vain lisätä ainoastaan siitä syystä, että julkinen valta saisi lisää rahaa.

Eräänlainen viisastenkivi lienee ajatus sakkojen määrän kaksinkertaistamisesta. Tässäkin kaikkein helpoin rahanlähde on liikenne ja sen automaattinen sakotusjärjestelmä. Kun vielä poliisille annetaan oikeus suoraan tien päällä säätää, panna toimeen ja valvoa lain toteutumista, niin eihän tässä enää tarvita edes eduskuntaa.

Taloudessa säästöt ja leikkaukset ovat seuraus virheellisistä päätöksistä. Päätöksiä ei ole osattu mitoittaa oikein. Edustajat ovat tehneet päätöksiä enemmän kuin mihin on ollut tosiasiallisesti varaa. Tässäkään rahankylvön määrä ei ole aiheutunut rahankylvön nopeudesta, vaan laskutaidon puutteesta.

Jää nähtäväksi, onko ajatus palkkojen alentamisesta yksi taloushistorian suurista katastrofeista vaiko jokin toimiva keino taloudellisen hyvinvoinnin kohottamiseksi. Jos kaikki taloudelliset arvot joustavat vain alaspäin, niin ei tunnut loogiselta, että ainakaan hyvinvointi moisesta kohenisi. Samoin idea tuottavuuden lisäämisestä ilman menekkiä on vaikeasti ymmärrettävä.

Yksi outo idea on myös se, ettei hallitusta ja eduskuntaa saisi arvostella, jos ei ole käynyt äänestämässä. Miksi ihmeessä ei saisi? Johan moni edustajaksikin valittu on ennen vaaleja puhunut aivan toista kuin mitä puhuu vaalien jälkeen.

Ajatus rakenteellisista uudistuksista on vähintäänkin kaksiteräinen. Yhtäältä rakenneuudistaminen ei ole muuta kuin olemassa olevien rakenteiden purkamista eli säästämistä. Uusien rakenteiden luominen puolestaan edellyttää investointeja. Toisin sanoen uudet rakenteet eivät synny itsestään. Nyt näyttää siltä, että tämä rakenneuudistuskin on itse asiassa väärin ymmärretty, kun painopiste rahankäytössä on pikemminkin säästämisessä kuin panostuksessa uusiin rakenteisiin. 


Kommentoi



 Uuden luudan lakaisukyvystä
28.05.2015 15:08

Äkkiseltään tuntuisi, että hyvän poliitikon osaamisvalikoima koostuisi siitä, että hän osaa kävellä kahdella jalalla, puhua ymmärrettäviä lauseita ja siitä, että hän on jompaakumpaa sukupuolta. Hetken harkinnan jälkeen moinen kriteeristö osoittautuu kuitenkin aivan turhaksi, koska demokratiaan kuuluu, että valittavan ominaisuudeksi riittää ihan mikä ominaisuus tahansa kunhan poliitikko sitten vain edustaa. Esimerkiksi yksijalkaisuutta tai sitä, että maapallo pitää muokata ainoastaan pesukarhulle sopivaksi. Ongelman muodostaa enää niin kutsutun enemmistön ongelma. Se pitääkö enemmistön elää marginaalin ehdoilla vain päinvastoin.

Olemme saaneet äskettäin uuden hallituksen. Hallituksen, jonka nimi on ollut pitkään pohdittavana ilman että valmista olisi syntynyt. Jonkinlainen yleisnimitys lienee niin kutsuttu kolmen ässän hallitus. Nimi, joka on muodostettu puoluejohtajien sukunimistä: Soini, Sipilä, Stubb. Eittämättä moisesta kolmikosta nousee mieleen muinainen Rooma ja sen ensimmäinen triumviraatti (latinan sanoista tres ja viri: ”kolme miestä”), joka niin ikään muodostui kolmesta kaksilahkeisesta sikäli mikäli tuonaikaisessa vaatetuksessa lahkeita ylipäätään oli. Nämä kolme roomalaista tyyppiähän olivat Caesar, Pompeius ja Crassus. Tosin ässää nimiin ei tahdo saada tekemälläkään. Siis alkukirjaimiksi.

Uuden hallituksen ministerijako ei vaikuta lupaavalta. Ulkoministeriksi näkyy nousevan Euroopan vaarallisin poliitikko, Soini ja valtiovarainministeriksi Alexander Stubb. Pääministerin postia hoitamaan nousee triumviraatin kolmas pyörä, Sipilä. Soini on patavanhoillinen änkyrä, Stubb puolestaan nykymaailman fantsu hiphoppari ja Sipilä tässä keskellä jonkinlainen lentokala. Se, että moisesta keitoksesta syntyisi linjakas ja dynaaminen hallitus, ei tunnu aivan itsestään selvältä. Uusi hallitusohjelma on tosin pikkunäppärä, mutta brutaali. Olisi odottanut, että ohjelmasta olisi tehty linjakkaampi ja tehokkaampi. Miksi talouden tervehdyttämisen pitää aina ”tehdä kipiää”? Eikö taloutta voi tervehdyttää vain sillä tavoin, että muutetaan toimintatavat järkeviksi sen sijaan, että ryhdytään valtaviin säästötalkoisiin ja jatketaan vanhaan malliin? Esimerkiksi peruskoulua voitaisiin lyhentää monta vuotta ja siirtää resursseja ammatilliseen koulutukseen ja yliopisto-opiskeluun.

Onko myöskään talouden tehokkuuden parantamisyrityksessä mitään järkeä? Jos tuote ei käy kaupaksi, niin eihän kysymys ole välttämättä siitä, että kilpailukykymme olisi jonkin prosenttiluvun verran liian huono, vaan siitä, ettei kilpailukykyä yksinkertaisesti ole. Jos tuote ei mene kaupaksi millään hinnalla, niin se ei silloin mene. Ei siis ole mieltä paahtaa vain entistä suurempaa määrää epäkuranttia tavaraa. Samoin työajan pidentämispyrkimys vain lisää työttömyyttä ja sotii sitä vastaan, että talouden syklit ovat entistä lyhyempiä ja paine on pikemminkin lyhytaikaisiin työsuhteisiin.

Hallitusohjelma vaikuttaa myös takapajuiselta. Ja suorastaan porvarillisen takapajuiselta. Suorastaan syntiä rankaisevalta. Siinä missä jotkut maat kuuleman mukaan vainoavat homoja, Suomessa vainotaan tupakoitsijaa ja erityisesti autoilijaa. Nytkin rankimmat iskut kohdistuvat tupakoitsijaan ja autonkuljettajaan. Tupakka-askin hinta nousee suorastaan räjähtämällä ja ylinopeussakot kaksinkertaistuvat. Sen sijaan listasta puuttuu valkoinen vehnäjauho, joka pitäisi kaupoissa piilottaa samaan tapaan kuin tupakkakin eli tiskin alle näkymättömiin. Pullan syömistä valvomaan pitäisi perustaa erityinen pullapoliisin virka jotta kansa tervehtyisi ja kykenisi tekemään pätkätyötä vielä reilusti yli satavuotiaana. Pelloilla pitäisi pyrkiä rukiin viljelyn tehostamiseen.

Synnin vahtimisen asettaminen hallitusohjelman keskiöön tullee merkitsemään sitä, että kyttääminen lisääntyy. Kaupungit täyttyvät ennen pitkää paitsi ihmisistä niin myös lukuisista peltitötteröistä, joita valvontakameroiksi kutsutaan. Kaikki liikenevät poliisit löytyvät jatkossa tienvarsien pensaikosta tieliikennettä valvomasta, ja liikennerikoksien määrä luultavasti nousee tulevaisuudessa huomattavasti. Näin luultavimmin siitä syystä, että tutkan tarkkuutta onnistutaan kehittämään merkittävästi nykyisestä. Poliisille myönnettäneen entistäkin laajemmat oikeudet kansalaisten tekemisten seuraamiseen. Eipä olisi ihme, jos poliisi saisi luvan litistää nenänsä keittiön ikkunaan. Tuleva oikeusministeri varmaan valmistelee suurimmille, tai pahimmiksi määritellyille, rikollisille jo kuolemantuomiotakin. Armeijalle tietenkin annetaan oikeus ja velvollisuus suorittaa niin kutsuttu kyberhyökkäys sikäli mikäli armeijalle muodostuu käsitys itse termin sisällöstä. Tosin luultavasti riittää jo sekin, että armeija vain haluaa hyökätä.

Kannatta myös muistaa, ettei devalvaatio tarkoita palkkojen alentamista. Ei sittenkään, vaikka EU:ssa olemmekin. Ei palkkojen alentaminen ole sama asia kuin devalvaatio. Poliittinen päätös palkkojen ja sosiaalisten tulonsiirtojen alentamiseksi on kohdennettu ryöstö eikä mikään devalvaatio. Devalvaatiovaikutuksia on saatavissa muullakin tavoin kuin palkkoja ja sosiaalisia tulonsiirtoja nyrhimällä. 


Kommentoi



 Evakot ja sauvakävelijät talouspoliitikkoina
10.05.2015 17:41

Rutiini, pökkelöityminen, on suurin syy siihen, miksi uudistusten syntyminen on joissakin tapauksissa suorastaan ylivoimaista. Tämä pätee paitsi Lidlin kassaan, jääkiekkojoukkueeseen kuten myös mitä suurimmassa määrin politiikkaan. Erityisesti talouspolitiikassa pökkelöityminen on suorastaan kohtalokasta, koska taloudestahan elää koko ihmiskunta. Siitäkin huolimatta, että kapitalistinen talous on vain osa maailman taloutta. Suorastaan valtaosa, mutta kumminkin. Jossakin sademetsien kätköissä saattaa vielä elää alkuperäiskansoja, jotka eivät ole kuulleet kapitalismista mitään. Mutta jahka sinnekin saadaan televisio ja matkapuhelin, niin johan sielläkin alkaa ”oikean tiedon” levittäminen länsimaisten arvojen ylivoimaisuudesta.

Erityisesti Ruotsiin viimeaikoina muuttaneet suomalaisevakot ovat kunnostautuneet jälkeenjääneine ajatuksineen, joiden mukaan jälkiteollisessa informaatioyhteiskunnassa työ olisi kaiken a ja o. Työllä nämä evakot tarkoittanevat liukuhihnan ääressä suoritettavaa kapitalistista teollisuustyötä eikä banaanien keräämistä tai perunan kasvattamista pihatontilla. Luultavasti myös Lidlin kassa lukeutuu tähän samaan kapitalistiseen kategoriaan. Sen sijaan jääkiekon pelaaminen on jo monimutkaisempi ilmiö joskin kapitalismi on siinäkin päällimmäisenä. Mutta onko mailalla huitominen varsinaista työtä on jo moniulotteisempi kysymys. Informaatioyhteiskunnassa tulostin korvaa ennen pitkää koko liukuhihnan ja Lidlin kassakin voi tulostaa ostoksensa suoraan keittiön tulostimella. Jääkiekkoilijan tulostaminen on ainakin eettisesti monimutkaisempaa, mutta kloonaamisen tekniikka kehittyy koko ajan.

Paitsi että evakot ovat ajastaan jälkeen jääneitä, he ovat myös epäloogisia väittämissään. Ensin he väittävät, että globaalissa taloudessa ei voi elvyttää, mutta samaan hengenvetoon he vaativat työn verotuksen helpottamista. Miksi? Jos ei voi elvyttää, niin miksi työn verotusta pitäisi keventää?

Verojen alentaminen merkitsisi velkaisen kansantalouden velkaantumista edelleen edellyttäen, että entisenkaltainen elintaso säilytettäisiin. Verojen alentaminen työmotivaation näkökulmasta ei sekään toimi, koska veroista ei päätä työnantaja, vaan kansalaisten vaaleilla valitsemat päättäjät. Kannustinloukkuongelma puolestaan on työnantajan ongelma, ei julkisen vallan. Kapitalistisen työnantajan pitäisi toimia vain sitten, ettei köyhiä syntyisi, vaan kaikille olisi työtä ja toimeentulo.

Optimaalisessa taloudessa vallitsee täystyöllisyys. Sen täytyy merkitä sitä, että alinkin palkka on sellainen, jolla ihminen tulee toimeen, koska muutoin köyhimpien kuoleminen nälkään johtaa aina myös seuraavien köyhimpien nälkään kuolemiseen jne. Markkinoiden epätäydellisyyttä kannattaakin etsiä yritysten johdosta pikemminkin kuin  työntekijöistä tai sosiaalisten tulonsiirtojen varassa elävistä. Yksi johtavassa asemassa oleva tumpelo saa enemmän tuhoa aikaan kuin lukemattomat työläiset tai sosiaalisten tulonsiirtojen varassa elävät.

Pökkelöitymisen yhtenä mallimaista voidaan pitää Suomea. Erityisesti suomalainen koulumaailma on syy siihen, miksi uutta ei synny. Täällä on lähes vuosisatojen ajan totuttu siihen, että ensin pitää oppia vain ja ainoastaan ”tosiasiat”. Ja se, jolla on tosiasioita vähiten hallussaan, ei kelpaa mihinkään. Pahimmassa tapauksessa tämä vähiten tosiasioita osaava leimataan kommunistiksi.

Toinen ääripää, joka on aivan viimeaikoina päässyt valloilleen, on se, ettei tosiasioita ole enää ollenkaan, vaan jokainen voi nimittää tosiasiaksi aivan mitä sattuu tosiasiana pitämään. Ei tälläkään menetelmällä mitään käyttökelpoista synny. Päinvastoin. Vaarana on, että vapaa mölyäminen hävittää niin omat kuin varastetutkin aikaansaannokset.

Luovuuden puute näkyy talouspolitiikassa jo siinä miten vaikkapa julkiset menot tulkitaan. Erityisen suosittu kapitalistinen tulkinta on pitää julkista sektoria kapitalistisen talousjärjestelmän loiseliönä. Tästä näkökulmasta koko julkinen sektori olisi vain yksi iso tulonsiirto. Suosittua on myös erilaisten velkakellojen nikkarointi vain sen osoittamiseksi miten haitallisia julkiset menot ovat.

Kuitenkin edes jonkinlaista älyllistä toimintaa osoittaisi, jos julkisten menojen ohella tarkasteluun otettaisiin myös julkisilla menoilla saatavat hyödyt ja menojen säästöt koko kansantalouden osalta. Siksi julkiset menot pitäisi nähdä pikemminkin investointeina kuin niin sanottuna syömävelkana, joka lienee yksi suurimpia porvarillisen takapajuisuuden ilmentymiä mitä suomalainen kulttuuri on olemassaolonsa aikana tuottanut.

Esimerkiksi terveydenhoitomenot tuottavat sairauksien vähentymisenä ja toimintakyvyn palautumisina, koulutusmenot tuottavat osaavana työvoimana ja erityisesti työttömien kouluttautumiseen ja kuntoutukseen suunnatut varat olisivat kaikkein parasta talouspolitiikkaa, joka ei ole välähtänyt edes pääkaupunkilaisten sauvakävelijöiden kapitalistisliberalistisiin ajatteluelimiin. 


Kommentoi



 Normitalkoillako Suomi kuntoon?
21.04.2015 17:01

Porvarien talousoppi on pääsääntöisesti siinä määrin järkipakoinen, ettei kansalainen oikein tiedä, itkeäkö vaiko nauraa. Yksi keskeinen, vaalikampanjassakin esille noussut, porvarillinen väittämä oli, ettei valtio voi luoda työpaikkoja, vaan yritykset. Väitettä käytettiin perusteluna sille, ettei julkinen valta voi luoda työpaikkoja.

Asiahan on täsmälleen päinvastoin. Juuri lainsäädännön avullahan työpaikkoja nimenomaan luodaan. Jopa niin, että laki säätelee koko työn tekemisen aina työn synnystä hamaan työn loppumiseen saakka. Siksi on suorastaan outoa, että porvari pyrkii päätöksentekijäksi näköjään edes tajuamatta mitä varten.

Työpaikkojahan syntyy hyvin yksinkertaisesti. Esimerkiksi säädetään laki, että jokaisen kansalaisen hatussa pitää olla muovista valmistettu sulka ja jokaisella kansalaisella pitää olla hattu päässä ulkona liikkuessaan, ettei inhimillinen, verorahoilla hankittu, pääoma tärvelly pakkasen, myrskytuulen tai muun luonnonolosuhteen vuoksi.

Kun tämmöinen laki säädettäisiin, niin sehän merkitsisi oitis, että yrittäjä näkee edessään tuottoisat markkinat ja laittaa siitä innostuneena pystyyn hattutehtaan, toinen yrittäjä sulkatehtaan jne. Kun tuotto on hyvä, alalle tulee pian muitakin yrittäjiä ja kas, ennen pitkää meillä on kukoistava hattu- ja sulkabisnes, ja tietysti kansa, jonka aivot toimivat muuta maailmaa rivakammin, kun ne ovat saaneet suojan erilaisia kasvihuoneilmiön aiheuttamia luonnonolosuhteita vastaan.

Mainitun kaltaista lainsäädäntöähän meillä jo onkin. Muiden muassa erilaiset jätevesien puhdistusta koskevat lait ja lait tuulimyllyjen pystyttämisestä. Lait ovat luoneet mediatietojen mukaan sangen tuottoisaa liiketoimintaa.

Autoteollisuus saataisiin uuteen kukoistukseen hyvinkin yksinkertaisilla toimenpiteillä. Esimerkiksi voitaisiin säätää, että autossa saa olla korkeintaan kolme pyörää tai että kumin käyttö auton pyörissä kiellettäisiin ympäristölle vaarallisena aineena. Yksi taloudellista toimeliaisuutta kirittävä laki olisi määräys, että kivihiilen käytön sijaan uunissa pitäisi polttaa käpyjä.

Toinen porvarillisen ”ajattelun” umpisolmu on velkaantuminen. Porvarin mukaan säästäminen, rahakasan kasvattaminen, parantaa taloudellista toimeliaisuutta. Eihän asia suinkaan noin ole, vaan nimenomaan rahakasojen purkaminen, pääoman kierto, on se, joka piristää taloutta. Velasta pidättäytyminen merkitsee myös kasvusta pidättäytymistä.

Porvarillisen järjenjuoksun suurin virhe löytyy kuitenkin itse toiminta-ajatuksesta. Siitä, että liiketoiminnan tarkoitus on tuoton maksimointi nimenomaan yksittäiselle omistajalle, kapitalistille. Kun tämä on määritelty lähtökohdaksi, niin ennen pitkää talous syö itse itsensä keräämällä markkinoilta kaiken rahan muutamalle harvalle omistajalle, jotka sitten lopulta tappavat myös itsensä kuolemalla nälkään ja tauteihin, kun kaikki järkevä tuotanto on loppunut heidän elättämisekseen.

Kolmas porvarillinen harha on vapaan markkinatalouden ihmeitä tekevä vaikutus. Olettamus, että jos julkinen valta ei tee mitään, niin kaikki järjestyy. Markkinamies, kauppias, hoitaa homman, kuten maksettu, porvarillinen mainos asian ilmaisee. Ikävä kyllä kauppias ei hoida yhtään mitään, ellei laki häntä hoitamaan velvoita.

Siksi on tärkeää, että tarpeeton säätäminen lopetetaan, suorastaan näiltä jalansijoilta, ja keskitytään oikeanlaiseen säätämiseen, jotta talous saadaan toimivaksi ja ihmistä palvelevaksi. Nythän talous on pelkästään porvarin rahasampo.


Kommentoi



 Hupaisat huippuekonomistit
26.03.2015 12:59

On kerrassaan hupaisaa luettavaa kaikkien niin kutsuttujen huippuekonomistien analyysit Suomen talouden tilasta ja sopivista keinoista tämän tilan parantamiseksi. Moni ohje on kerrassaan vaikeasti jopa järjellä ymmärrettäväksi.

Esimerkiksi väite, ettei meillä ole kysyntäongelmaa, on kerrassaan outo. Tätä väitettä käytetään perusteluna sille, ettei pitäisi elvyttää. Mutta jos meillä ei ole kysyntäongelmaa, niin miksi sitten kauppa ei käy? Järjellä ajatellen kysymys näyttäisi nimenomaan kysyntäongelmalta. Edellä sanottu merkitsee, että kysynnän aikaansaamiseksi pitää nimenomaan elvyttää, jos nyt kysyntää ylipäätään halutaan lisää. Voihan olla, että alamäki ja pysähtyneisyys on joillekin peräti tietoinen valinta.

Ilmeisesti elvytys merkitsee eri ihmisille eri asioita. Joillekin elvytys on niin kutsuttua syömävelkaa ja tästä syystä näin ajattelevat eivät halua kuulla elvytyksestä puhuttavankaan. Elvytyksen ei kuitenkaan tarvitse olla edes rahan käytön lisäämistä, vaan olemassa olevan rahan kohdentamista uudella tavalla, uusiin kohteisiin .

Kysynnän laskemisen syynä on aivan liikaa pidetty palkkatason korkeutta. On unohdettu kenties tärkein syy eli markkinoiden katoaminen tai toimiminen väärillä markkinoilla. Matkapuhelinliiketoiminta on karannut käsistä, metsäteollisuus on vähintäänkin hakoteillä ja moni muu perinteinen tuotannon ala on kokenut mullistuksia, joiden seurauksena vanhoille rakenteille ja tuotteille ei ole enää käyttöä, kysyntää.

Näin ollen puhe palkkamaltista on oikeastaan turhaa. Jos ei ole markkinoita, ei ole yksinkertaisesti koko palkkoja. Siksi olisi ensiarvoista viimeistään nyt, kun työtä ja osaamista vielä on, ryhtyä suuntaamaan resursseja uusille markkinoille eikä luoda vain lisää kysyntävajetta työttömyyden luomisella.

Joka tapauksessa työttömyys lisääntyy. Se merkitsee, että kysyntä laskee väistämättä myös tätä kautta. Erityisesti ongelma koskee pienituloisia ja sosiaalisten tulonsiirtojen varassa eläviä. Taloutta voidaan elvyttää myös tätä kautta, koska kysynnän lisäys on suurin nimenomaan näissä mainituissa ryhmissä. Miljonääri ei tietenkään syö määräänsä enempää, mutta köyhä voisi syödä kylliksi.

Ne huippuekonomistit, jotka näkevät, ettei elvyttämisen tarvetta ole, ovat vaatimassa leikkauksia, menojen vähennyksiä. Jopa virkamiehet norsunluutorneissaan päätyvät yleensä leikkauslistaan. Syynä on kenties mielikuvituksen puute tai sitten pelkkä osaamattomuus muuhun. Näyttää myös siltä, että leikkauslista nousee esiin vaikka haudasta.

Elvyttämisessä ei yleisenä rahan kylvönä ole mitään mieltä ja tarpeettomasta rahankäytöstä pitääkin päästä eroon. Sen sijaan rahaa pitää sijoittaa ennen kaikkea tuottavaan, työllistävään, toimintaan. Mutta ei pidä unohtaa myöskään tätä kulutuskysyntää tukevaa elvytystä. Erityisen tärkeää olisi saada nimenomaan työllisyyttä edistävää toimintaa aikaiseksi, sillä työurien pidentämisessä pelkällä työuran pituutta koskevalla lakimuutoksella ei ole mitään mieltä, jos sitä työuraa ei ole.

Verotuksellisesti pitäisi puuttua siihen, ettei houkutusta yritysten voittojen lisäämiseen synny siten, että työvoimaa tarpeettomasti vähennetään. Tämänhän voi katsoa keinoksi saada lisää kevyesti verotettua pääomatuloa omistajille ja yrityksen johdolle. Pääomatulo pitäisi verottaa ansiotulon tapaan eikä tehdä pääomatulosta nykyisenkaltaista eliittiveroa.

Myös pitäisi selvittää miksi yritykset eivät investoi vaikka lainaraha on käytännöllisesti katsoen ilmaista. Nythän otetusta lainasta lähes maksetaan. Onko yritysjohtaja, niin sanotulla kansankielellä ilmaistuna, tyhmä?


Kommentoi



 Poliisin oikeuksia aika kaventaa
24.03.2015 11:47

Poliisin oikeuksia on aika kaventaa. Ei ole laitaa, että oikeuksia vain lisätään. Jo nyt näitä oikeuksia on suorastaan liikaa. Kärjistetysti voi sanoa poliisin oikeuksien olevan tasolla, joka vastaa naamaa ikkunassa töllistelemässä yksityisen kansalaisen ihan yksityistä elämää. Esimerkiksi auto on kansalaisen yksityistä aluetta eikä näin ollen poliisilla pitäisi olla mitään syytä ikkunasta sisään tirkistelyyn saati sitten auton tai kansalaisen kuvaamiseen ilman kansalaisen suostumusta.

Näyttää jopa siltä, että kansalaisen kirjalliset tuotoksetkin ovat poliisillisen epäluulon piirissä. Menneinä vuosinahan jopa taiteilijat ovat joutuneet syytteeseen, kun heidät on poliisillisen taideanalyysin perusteella arvioitu rikollisiksi. Miten sitten käykään, kun tavallinen kansalainen sattuu ”piruuksissaan” kirjoittamaan muuta kuin tieteelliset kriteerit täyttävää munkkilatinaa? Eihän kirjoitetussa tekstissä tarvitse olla kuin yksi rikolliseksi määritelty sana, niin heti kilahtaa. Kuvataiteissa riittää pelkkä hahmo, joka virkavaltaisessa päänupissa pyöristyy pornoksi tai muuksi maailmanrauhaa tai yksittäisen poliisimestarin mielenrauhaa järkyttäväksi hahmoksi.

Sitten meillä on oikein poliisijohtajia, jotka vaativat poliisille oikeuksia rikosten tekemiseen, jotta sitten näin menetellen saataisiin muka oikeat rikolliset kiinni. Eikö meillä ole jo oikein esimerkki siitä, miten tässä tämmöisessä, niin kutsutussa peitetoiminnassa, käy? Siinähän käy helposti niin, että poliisi muuttuu itse ihan oikeaksi rikolliseksi. Sitä paitsi poliisin tekeytyminen rikolliseksi saattaa vain edesauttaa rikollisuuden lisääntymistä pikemminkin kuin vähentää sitä. Myös houkutus vietellä rikokseen kasvaa. Tulosvastuu saattaa vaatia tietyn määrän pidätyksiä.

Sen sijaan että poliisin oikeuksia laajennetaan epätyypilliseen suuntaan, olisi viisaampaa keskittyä oikean rikollisuuden torjuntaan: murhiin, varkauksiin, pahoinpitelyihin, petoksiin yms. Se tietysti edellyttäisi myös sitä, että poliisi jouduttaisiin hajauttamaan maantieteellisestikin järkevämmin. Nykyisinhän poliisit on sijoitettu kaupunkeihin hyvin varustettujen ravintoloiden kupeeseen ja työtehtävätkin näyttävät mediatietojen valossa keskittyvän lähinnä netissä notkumiseen ja entistä suurempiin valtuuksiin netin kautta tapahtuvan urkinnan sallimiseksi.

Oma surkea lukunsa ovat sitten erilaiset it-alan yritykset, palstojen pitäjät ja operaattorit, jotka selkäranka notkuen vuotavat kaiken tietonsa lähes kenelle tahansa, joka tietoja älyää kysyä. Poliittiset päättäjät lukeutuvat urkinnanvaatimuspyrkimyksineen monessa tapauksessa samaan joukkoon. Kaiketi siitä syystä, että pyrkivät sillä tavoin laillistamaan oman laittoman toimintansa. Näin ainakin niistä tiedoista päätellen, joiden mukaan massiivisimpien urkintojen takana ovat kokonaiset valtiot, siis päätöksentekotaso.

Parhaillaan poliisille ollaan puuhaamassa oikeutta kotietsintään ilman ennakkoilmoitusta. Sisäministerin mukaan etsinnän salliminen mahdollistaisi esimerkiksi tietokoneella olevan materiaalin tutkimisen. Se on kuuleman mukaan tarpeen yksinäisten susien suunnittelemien rikosten estämiseksi. Nyt siis kotiin murtautujien inhaan joukkoon ollaan lisäämässä jopa poliisi. Ei ole maailmassa enää laitaa.

Myös se oudoksuttaa mistä ihmeestä ministeri on saanut päähänsä sen, että rikoksia tekevät vain yksinäiset sudet? Kyllä asuntomurtoja mediatietojen mukaan tekevät nimenomaan rikollisliigat. Myös poliisia on pidettävä nimenomaan kollektiivina ellei sitten tätä oikeutta kotiin tunkeutumiseen anneta jollekin määrätylle poliisille.


( Päivitetty: 24.03.2015 11:50 )

Kommentoi



 Trollitehdas ja Tyrjän Betoni
19.02.2015 05:02

Pääministeri tiesi tässä äskettäin kertoa, ettei Venäjällä ole keksitty juuri mitään ja että maan talouden alamäki olisi seuraus siitä, ettei maa ole kyennyt modernisoimaan tuotantokoneistoaan. Ministerin havaintojen mukaan venäläisiä kulutustavaroita ei ole yleisesti käytössä missään.

Suomessa olemme tässä suhteessa paremmassa asemassa. Kukaan muu maailmassa kuin suomalaiset ei ole osannut valmistaa AIV –rehua. Aivan äkkiseltään ei sitten muuta mieleen tulekaan, ellei mukaan lasketa Valmettia ja Suomi –konepistoolia. Tuleva hallitus sen sijaan mitä ilmeisimmin joutuu jälleen turvautumaan kuuluisimpaan norjalaiseen keksintöön: juustohöylään.

Ehkä pääministerin pitäisi pyyhkiä tomua silmälaseistaan, koska Venäjä näkyy läntisen median mukaan keksineen hybridi- ja informaatiosodan. Kukaan ei ainakaan ole kertonut niiden olevan läntinen keksintö.Sen sijaan läntinen media jatkuvasti liittää hybridi- ja informaatiosodan nimenomaan Venäjään.

Hybridi- ja informaatiosota toimii läntisen median mukaan siten, että perustetaan niin sanottu trollitehdas, joka sitten vääristelee totuutta siinä määrin, että väärän tiedon vastaanottaja suuttuu tästä siinä määrin, että ryhtyy tekemään vallankumousta. Sen jälkeen tulevat vihreään pukuun sonnustautuneet tunnuksettomat henkilöt, joiden rooli on olla lähinnä syyllinen. Informaatiosotaan kuuluu osana myös kansanäänestys, jossa kansalta kysytään, mihin valtakuntaan se haluaa kuulua.

Trollitehdas –käsitettä ei ole määritelty, mutta läntisen median välittämien kuvien perusteella tehdas muistuttaa ulkoiselta olemukseltaan betonitehdasta. Lähinnä mieleen tulee Tyrjän Betoni. Tyrjän Betonilla  tarkoitetaan tässä tunnetun televisiosarjan tuotantolaitosta eikä varsinaisesti mitään olemassa olevaa rahasampoa. Mediassa haastatelluista entisistä trollitehtaan työläisistä tulee helposti mieleen Tyrjän Betonin uskollinen apulainen, Sutki, jonka puheet saattoivat olla ihan mitä vain maan ja taivaan väliltä.

Läntisessä maailmassa Venäjän trollitehdas lienee yksinkertaisesti lehden toimitus tai sitä vastaava instituutio. Trolleja voisivat hyvinkin olla vaikka lehden päätoimittaja ja kirjava joukko erilaisia pakinoitsijoita ja kolumnisteja. Erityisesti iltapäivälehtien otsikot, lööpit, ovat usein siinä määrin harhaanjohtavia ja asian viereen liippaavia, ettei kysymys voi olla absoluuttisesta totuudesta.

Erityisesti vaalien lähestyessä läntinen trollaus yltää huomattavasti yli itäisen trollauksen. Idässähän vaalit ovat lähinnä muodolliset ja itsestään selvät, joten mitään erityistä trollausta ei tarvita. Sen sijaan lännessä vaalit voittaa yleensä paras trolli, jonka kansalainen valitsee ihan itse. Yleensä kuitenkin massiivisen pelottelun ja uhkailun alaisena.

Vaikka hybridi- ja informaatiosota yleensä liitetään nimenomaan Venäjään, niin jostakin syystä kapitalistinen maailmanjärjestys sen kuin laajenee. Leviää suorastaan kuin pullataikina. Lähinnä vielä usalainen versio tästä kapitalistisesta maailmanjärjestyksestä tuntuu leviävän ripeiten. Sen sijaan venäläinen maailmanjärjestyshän suorastaan romahti. Ukrainastakin länsi näyttää haukkaavan suurimman osan Venäjän jäädessä lähinnä huutolaispojaksi.


( Päivitetty: 19.02.2015 05:06 )

Kommentoi



 Urkkiminen ei kuulu sivistykseen
16.02.2015 16:44

Onko verkkovalvonnan lisääminen yhteinen etu? Mitä yhteisellä edulla tarkoitetaan? Onko yhteinen etu sama asia kuin virkamiehen etu? Eikö yhteistä etua toteuttavan yhteiskunnan pitäisi olla kansalaisia varten eikä päinvastoin? Eikö yhteiskunnan etu ole lähinnä kommunistinen pyrkimys ja kansalaisen etu lähinnä perinteinen porvarillinen pyrkimys? Esitetyt kysymykset syntyvät siitä väittämästä, että verkkovalvonnan lisäämisvaatimusta perustellaan yhteisellä edulla.

Erityisesti poliisi ja armeija vaativat oikeutta aikaisempaa laajempaan verkkovalvontaan. Tahot, jotka totalitaarisissa valtioissa ovat muutoinkin vahvimmat toimijat ja monessa tapauksessa jopa todelliset päätöksentekijät. Läntisissä niin kutsutuissa demokratioissakin on liian helppoa vedota johonkin salaperäiseen yhteiseen etuun, koska totta kai moni kansalainen on samaa mieltä siitä, että verkkorikolliset pitää saada kiinni ja mielellään vielä herran nuhteeseen sikäli mikäli yhteinen etu ei vaadi monikulttuurisuutta ja peräti monta herraa.

Viimeaikojen tapahtumat osoittavat kuitenkin, että niin sanottu yhteinen etu saa sangen outojakin piirteitä, kun verkkovalvontaa aletaan soveltaa yksittäisten päätöksentekijöiden puheluiden seuraamiseen ja jopa nimien laittamiseen epäluulonalaisia varten luotuihin rekistereihin, rekistereihin, joihin sitten pääsevät käsiksi nekin, joille rekistereihin kirjatut asiat eivät mitenkään kuulu.  Kaikki kerätty tieto on aina altis väärinkäytöksille. Siksi paras tapa suojautua väärinkäytöltä  tässä tapauksessa on se, että kerättyä tietoa on mahdollisimman vähän.

Jos yhteistä etua mitataan erilaisten sääntöjen ja määräysten lukumäärällä, niin todennäköisesti Suomi on yhteisen edun johtavia maita maailmassa. Sääntöjä ja määräyksiä on niin paljon, että jos niitä tarkalleen noudattaisi, niin ei pystyisi tekemään yhtään mitään. Monessa tapauksessa yhteinen, yhteiskunnan, etu rajoittuu vain siihen rahamäärään, jonka yhteiskunta perii siitä, että kansalainen rikkoo jotakin aikaansaatua sääntöä tai määräystä, josta seuraa sakkorangaistus. Liikenne on tästä häikäisevä esimerkki, jossa rahastus on suorastaan automatisoitu.

Niin sanottu oikea rikollisuus sen sijaan vain rehottaa, suorastaan kansainvälistyy, kun konnakoplat ”heittävät keikkaa” jo ulkomailtakin. Ja ihan ilman nettiäkin. Se täytyy tietenkin myöntää, että netin valvonta on siistiä sisätyötä, kun taas oikeiden rikollisten kiinniottaminen on kovaa, jopa vaarallistakin työtä.

Armeijan osaltakin olisi toivottavaa, että se keskittyisi kotimaan puolustamiseen ja jättäisi urkkimisen keinovalikoimistaan. Urkkiminen, vaikkakin valvonnan kaapuun puettuna, on rikollista. Sen sijaan urkkimiselta suojautuminen on puolustautumista.  


Kommentoi



 Kohti uutta talousjärjestystä
04.02.2015 12:34

Miksi nimenomaan työ hivelee porvarin sydäntä? Eikö juuri kommunistisessa järjestelmässä työ ollut ihmisen persoonallisuuden ja minän keskeisin elementti? Selitys saattaa löytyä siitä, että kommunistilla ja porvarilla on yhteinen intressi, vaikka äkkiseltään luulisi, että kysymys on vain niin kutsutusta väärästä tietoisuudesta. Toimeentulo lienee yhdistävä linkki. Porvari antaa työläiselle kuokan, jotta työläinen sitten kuokallaan elättää porvarin ja siinä sivussa myös itsensä. Ilman työläistä ja kuokkaa porvari tuskin selviytyisi tässä maailmassa, jos oletetaan, että yhteiskunnallinen työnjako on sellainen, että porvari investoi ja työläinen tekee varsinaisen työn. Konkretiaa aiheeseen tuo vaikkapa Väinö Linnan ”Täällä pohjan tähden alla” ja sen päähenkilö Koskelan Jussi, joka oman mökkinsä lisäksi otti osaa pappilan väenkin elättämiseen.

Politiikassa työn ottaminen poliittisen toiminnan lähtökohdaksi on kuitenkin ongelmallinen. Tekemätöntä työtä on vaikka kuinka paljon, joten se ei ole ongelma, vaan ongelma on niin kutsuttu kapitalistinen työ, siis työ, joka on porvarillisesti johdettua. Se tarkoittaa työnantajan johdon ja valvonnan alaisena tehtyä työtä. Työtä, jonka tuotosta mitataan bruttokansantuotteella. Vain tästä työstä on puutetta. Eikä tämä työ suinkaan lisäänny sillä, että yritetään lisätä työn tarjontaa. Olemattomiin töihin palkkaaminen ei ole tiettävästi mahdollista. Siksi olisi kiintoisaa tietää, miten esimerkiksi VATT suosituksineen on ratkaissut tämän mahdottomalta tuntuvan probleemin.

Jos sitten tarkastellaan historiallista kehitystä, niin itse asiassa työn tekemisen tarve on koko ajan vähentynyt. Jos näin ei olisi käynyt, niin raataisimme vieläkin nenä savessa kellon ympäri pelloilla, tai mikä pahinta, kiikkuisimme puissa keräämässä banaaneja. Voisi jopa väittää, että ihmisen aivot ovat kehittyneet vain siitä syystä, että niiden avulla voi välttää tarpeetonta raatamista. Tästä tendenssistä ”työn vieroksumiseen” voi käyttää jopa termiä kehitys. Mitä muuta koneiden ja työmenetelmien keksiminen on kuin kehitystä, pyrkimystä työn tekemisen vähentämiseen?

Onko siis esimerkiksi työurien pidentämisessä mitään järkeä? Voiko olematonta työuraa jotenkin pidentää? Onhan se toki hienoa ja jopa runollista esittää, että vain työtä tekemällä valtakunnat pelastuvat. Yhtälailla voimme tietysti väittää, että keisarin uudet vaatteet näyttävät trendikkäiltä, vaikka vaatteita ei olisi ensinkään, jos nyt jotenkin päähämme taottaisiin, että keisarilla ylipäätään on vaatteet. Mutta kun ihminen, poliittinen päättäjä, ei tiedä mitä tehdä, niin yleensä silloin tehdään kuitenkin jotakin, yleensä jotakin epärationaalista. Joskus jopa suoranaista vahinkoa.

Eikö olisi loogista päätellä, että jos ei ole työtä, niin se aiheutuu yksinkertaisesti siitä, ettei työtä tarvita? Tässä tapauksessa siis tätä kapitalistista työtä. Ja jos työtä ei tarvita, niin eikö olisi loogista ajatella, että työajan pidentämisen sijaan työaikaa pitäisi lyhentää?

Työaikojen pidentämistä on yritetty perustella kestävyysvajeella, huoltosuhteella ja muulla alkuihmisen aikuisilla järkeilyillä. Talouden työkykyinen väestö uhkaa muka huveta ja siksi olisi pakko tehdä työtä aikaisempaa pidempään. Nykyaika kuitenkin kehittyy, koneistuu ja automatisoituu koko ajan. Varsinaista työtä tarvitaan yhä vähemmän. Ainoa asia, joka vaatisi reformia tässä tapauksessa olisi itse kapitalistisen työn reformi. Yksi keskeinen elementti tätä uutta taloudellista järjestystä olisi kansalaispalkka. Näin siksi, että työtä on myös sekin työ, jota tehdään BKT:n ulottumattomissa ja toisaalta myös asiakkaat ovat osa yrityksen ”henkilökuntaa”, joten palkka kuuluu myös heille.


Kommentoi



 Trolli ja pahan valtakunta
07.01.2015 14:01

Kyllä evoluutio on ollut kaukaa viisas, kun se loi porvarillisen lännen. Voi vain arvailla mikä motivaatio evoluutiolla oli, kun se loi totuuden nimenomaan porvarilliseen länteen ja valheen kaikkialle sinne, minne porvarillinen länsi ei ulotu. Kautta tunnetun historian totuutta on pidetty nimenomaan lännen ominaisuutena ja valhetta erityisesti itäisenä ominaisuutena. Tunnettuna historiana voidaan pitää lähinnä ajanjaksoa teollisesta vallankumouksesta nykypäiviin, koska evoluutiohan käynnistyi varsinaisesti juuri teollistumisesta. Evoluutiohan oli sitä ennen siksi vähäistä, ettei mistään kehityksestä edes voitu puhua muutamaa hassua keksintöä lukuun ottamatta. Keksintöä, jotka ennen porvarillista, tieteellistä vallankumousta, olivat silkkoja sattumia. Kuten nyt vaikkapa alkuräjähdys.

Viimeaikoina totuuden kysymys on pullahtanut taas esille Ukrainan kriisin yhteydessä. Sitä ennen länsi oli ollut oikeassa nimenomaan porvarillisuudessaan. Porvarillinen oikeassa oleminen tarkoitti sitä, että riistoon perustuva kapitalismi oli ainoa oikea ja tosi talousjärjestelmä. Sen sijaan kommunismiin perustuva talous oli väärää taloutta ja suoranaista valhetta. Tämän totuuden puolustamiseksi käynnistettiin erityisen porvarillisissa valtioissa niin kutsutut kommunistivainot, joiden seurauksena ankaria rangaistuksia koitui niiden osaksi, jotka joko vahingossa tai muutoin vain totuuden etsimisen halussaan sattuivat esittämään porvarillisesta totuudesta poikkeavia näkemyksiä. Sittemmin alettiin puhua jopa pahuuden valtakunnasta vastakohtana porvarillisen hyvyyden valtakunnalle.

Tämän päivän termi porvarillisen totuuden vastaisuudelle ei ole enää kommunismi, koska porvarillinen ylivoima ja totuus tuhosi kommunismin, vaan trolli. Trolli on porvarillisen maailmankatsomuksen luoma termi kaikenlaiselle porvarillisuutta vastustavalle toiminnalle erityisesti nykyaikaisissa tietoverkoissa. Trolli on siis porvarilliselta näkökannalta haitallinen mielipiteenilmaisija, jonka olemassaolo haluttaisiin lopettaa kun vain tiedettäisiin miten. Siksi trolleja vastaan käydään informaatiosotaa, jonka tarkoitus on tehdä trollista niin vastenmielinen ilmiö, ettei trollin juttuja enää kukaan lukisi porvaria itseään lukuun ottamatta. Porvarinhan on pakko lukea kaikki mitä hänestä sanotaan, jotta porvari voisi sitten syyttää jotakin, jotta pääsisi sillä tavoin osoittamaan olevansa oikeassa. Miten muuten porvari voisi olla oikeassa, ellei väittämällä jotakin toista valehtelijaksi?

Nykyaikainen, moderni porvarillinen tiede on paljastanut, että Suomessa on tällä hetkellä kaksikymmentä trollia. Eipä hevin uskoisi, että tiede pystyy tänä päivänä moiseen suoritukseen! Tutkimukseen on varmasti uhrattu paljon porvarillisia resursseja: rahaa, koulutusta ja kaikkea sitä neroutta, jota vain porvarillisesta maailmasta löytyy. Tuskin ennen porvarillisen maailmanjärjestyksen syntyä olisi pystytty näin tarkkaan selvittämään trollien lukumäärä. Tosin trolleja ei tuolloin ollutkaan, mutta kuitenkin.

Ehkä apuna trollien lukumäärän selvittämisessä on käytetty myös poliisin käytössä olevaa uusinta tekniikkaa. Nykyäänhän poliisi pystyy laitteillaan selvittämään mitä esimerkiksi auton sisällä tapahtuu ja jopa sen, onko auto rekisteröity, katsastamaton tai peräti varastettu. Sen sijaan poliisia ei kiinnosta pätkääkään se, onko kaikki asiat niin kuin asioiden olla pitääkin. Ei, vaan nimenomaan se kiinnostaa poliisia, mistä voidaan rangaista. Näin siksi, että poliisi on porvarin oikea käsi, joka valvoo nimenomaan totuutta ja keskittyy siksi juuri totuuden uhmaajiin. Erityisesti niihin, jotka uhmaavat porvarillista totuutta ajamalla liian lujaa. Onkin siinä ja siinä kumpi on porvarilliselta kannalta suurempi rikollinen trolli vaiko lievää ylinopeutta ajava, ilmeisiä trollin taipumuksia omaava autoilija.


Kommentoi



 Porvarin aurinko laskee länteen
23.12.2014 17:49

Aurinko laskee. Yksi taivaan tosista lausumista joskin väärä sinänsä, mutta kumminkin. Siis lausuma. Joka tapauksessa auringon lasku kuvaa tapahtumaa, joka on tullut Kansallisen Kokoomuksen osaksi. Enää Kokoomus ei paistattele gallup -kuninkaana, vaan on suistunut suorastaan laskevan kannatuksen uralle.

Syynä kannatuskatoon on ilmeisesti kansalaisten havahtuminen siihen tosiasiaan, etteivät porvareiden reseptit talouden ongelmiin ole tästä maailmasta. Ei julkisen rahan kylväminen suuryritysten johtajille käännä taloutta kasvuun, vaan päinvastoin syöksee kansakuntaa entistäänkin suurempaan ahdinkoon.

Tähän kun sitten lisätään eläkkeelle pääsyn myöhentäminen, toisin sanoen vanhustyövoiman hyväksikäyttöyritys, niin seurauksena ei ole muuta kuin kahta kautta vaikuttavan tuloerokuilun synnyttäminen. Toisaalta sikarikkaan yritysjohdon entistäänkin rahakkaampi tulevaisuus ja toisaalta suuren enemmistön entistäänkin monetaarisesti köyhempi elämä. Suorastaan rahaton elämä.

Edellä sanottuun kun vielä lisätään eteläpohjalainen risusavottameininki, niin tuhon tie on taattu. Risusavottameininki tarkoittaa tietenkin työttömän työvoiman pakkotyöllistämistä tekemään työtä, joka ei ole työtä. Onkin suorastaan koomista, kun tätä epätyötä perustellaan jonkinlaisella vastikeajattelulla. Että epätyö olisi ikään kuin oikeaa työtä ja sosiaalinen tulonsiirto oikea palkka. Valitettavasti talouden kannalta merkityksellistä on vain kapitalistinen työ. Jopa vielä Suomen kaltaisessa, lähes kommunistisessa pakkoon perustuvassa, järjestelmässäkin.

Työttömän jahtaamisesta on tullutkin lähes ketunmetsästykseen verrattavaa hupia porvarilliselle väestönosalle, jolla ei paljoa muita lahjoja ole kuin yletön kasa rahaa. Kun itse pitäisi tehdä jotakin, niin helpointa on silloin syyllistää toisia. Johan sen järkikin kertoo, että talouden suorituskyky perustuu porvarilliseen yritystoimintaan, jonka seurauksena on sitten joko täystyöllisyys tai työttömyys. Työttömyys on vain seuraus niin sanottujen työnantajien työllistämishaluttomuudesta. Siksi oikean sanktioimiskohteen pitäisi olla juuri työnantaja eikä työtön, joka ei saa työtä. Yksi ratkaisu voisi olla lisätä sellaisen yrityksen verotusta, joka jättää työnhakijan palkkaamatta.

Työvoimahallinto voisi niin ikään ryhtyä aktivoimaan tätä laiskanpulskeaa yritysjohtoa työttömän sijaan, koska työttömiä on aktivoitu jo aivan liikaa. Vaarana alkaa työttömän tapauksessa olla jo yliaktivoituminen. Millaisia muotoja sitten saaneekin. Joten eipä muuta kuin kurssitusta yritysjohdon osaamisen parantamiseksi, pukeutumis- ja käyttäytymiskoodiston hallinnan omaksumiseksi ja erityisesti viestintätaitojen harjaannuttamiseksi, koska monet yritysjohtajat näkyvät olevan lähes kuuromykkiä sanan kuvaannollisessa merkityksessä. Ainoa asia, jonka yritysjohto osaa, on "uikuttaminen", erilaisten tukiaisten vaatiminen, erityisesti julkiselta vallalta, jonka koon sitten vielä typeryyksissään julistaa liian suureksi. Erityisen huono yritysjohto on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ihmissuhdetaidoissa. Jopa niin huono, että monessa tapauksessa koulutus tuskin riittää, vaan lähete terapiaan olisi oikea ratkaisu.

Onneksi metsäteollisuus, Suomen puujalka, osoittaa piristymisen merkkejä, joten saattaa olla, että oikeanlaiselle risusavottatyöllekin syntyy kysyntää. Olisi toivottavaa, että eteläsuomalainen kaljabaaribisneskin alkaisi kukoistaa, jotta koko valtakunta kääntyisi myös urbaanien ponnistelujen osalta kasvavan hyvinvoinnin uralle. Mutta näyttää vahvasti siltä, että perisuomalainen maaseutu joutuu jälleen kerran metsineen pelastamaan koko muun Suomen kaikesta urbaanista legendasta huolimatta. Eipä ihme, että Keskusta on noussut gallup -kuninkaan paikalle. Ehkä meillä on seuraavien vaalien jälkeen jopa kolme kuningastakin: Väyrynen, Sipilä ja Vanhanen. Kun tähän lisätään vielä Esko Aho, niin eiköhän tästä ole tulossa vähintäänkin renessanssiaikojen paluu. Varsinainen ilon juhla joulun lisäksi.


Kommentoi



 Valuvika muutti Suomeen
16.11.2014 15:19

Miksi Suomella menee huonosti? Valtion velka kasvaa, kunnat velkaantuvat niin ikään ja luottoluokitus laskee. Julkisrahoitteinen media on roudannut studioon jos jonkinlaisia poppamiehiä etsimään vastausta kysymykseen, mutta näköjään tuloksetta. Sen sijaan sangen hupaisia tarinoita, jorinoita ja kapitalismin sokaisemia mielipiteitä on esitetty. Kansalaisella on suorastaan naurussa piteleminen ellei kysymys olisi vakavasta asiasta.

Yksi suosittu selitys talouden rapakunnolle on yhteiskunnan rakenteet. Kysymyksessä ei olisikaan taloudellinen lama, vaan kerrassaan rakenteellinen vika. Vähän niin kuin EU:n kuuluisa valuvika, kun Etelä-Eurooppa putosi pohjoisen kyydistä tässä joku aika sitten.

Ymmärrys tämän rakenteellisen ongelman luonteesta on kuitenkin sangen pintapuolinen. Moni niin sanottu tutkijakin samaistaa rakenteellisen ongelman sote -ongelmaan ja siihen, ettei Suomi ole kohottanut eläkkeelle pääsyn ikärajaa samaan tahtiin kuin muualla maailmassa. Luultavasti luottoluokituskin putosi juuri tästä syystä. Sen sijaan jos Suomi olisi korkeassa viisaudessaan tehnyt päätöksen, ettei työläistä päästetä eläkkeelle ollenkaan, niin varmasti luottoluokittajalta olisivat loppuneet aat kesken. Suomi olisi tuon päätöksen jälkeen saanut luultavasti vielä hymyvaltakunta -palkinnonkin. Ja Jyrkin päähän olisi laitettu seppele. Tai Alexanderin sen mukaan kenen hymy luottoluokitusmittareilla mitaten leveimmäksi olisi todettu.

Valitettavasti tämä eläkkeelle pääsyiän nostaminen on siksi halpa ja helppo keino, ettei se todellisuudessa edes toimi. Jo nyt on VATT epäilemättä suuressa viisaudessaan vaatimassa eläkkeelle pääsyiän edelleen korottamista ja ilmeisesti jo tehdyn sovun rikki repimistä. Sen verran patenttilääkkeeltä eläkkeelle pääsyiän nosto vaikuttaa, että saamme varautua siihen, että ikää täytyy nostaa vähintään samaa tahtia kuin yritysveroja pitää alentaa. Ainakin, jos ryhdymme noudattamaan niin kutsuttujen asiantuntijoiden määräämiä reseptejä.

Sen sijaan kenenkään päähän tai ylipäätään mihinkään osaan maallista tomumajaa ei näy pälkähtäneen se, että yrityksillähän menee itse asiassa hyvin. Vaikka työttömyys kasvaa kohisten, niin  yritysten voitot suorastaan vaahtopäin ja kokka kohisten osoittavat ylöspäin. Kaikki tulokuninkaat, keisarit ja maharadjat ovat kaikki äveriäitä yritysjohtajia.

Mutta se, mikä eniten hämmästyttää, on se, että siinä missä ennen yritystoimintaa luotiin tavaroiden ja palveluiden tuottamiseen ja tällä tavoin rikastumiseen, niin tänä päivänä yritys perustetaan vain sitä varten, että se voitaisiin myydä ja päästä raharuhtinaaksi. Toisin sanoen liiketoiminta tänä päivänä ei ole enää tavaroiden ja palvelusten myyntiä, vaan kauppaa käydään kokonaisilla liikeyrityksillä. Eikä perustettavan yrityksen tarvitse olla edes hyödyllinen. Riittää kunhan yrityksen myymisestä saa valtavat rahakasat.

Yrityksillä menee siis lujaa, voitot ovat kasvussa. Sen sijaan työllisyys etenee päinvastaiseen suuntaan. Se taas kertoo siitä, että yritykset tekevät voittoa henkilökuntaa vähentämällä ja poliittisten päätöksentekijöiden jakamilla joululahjoilla, joista mittavimpia oli yhteisöveron lasku.

Tyypillistä normipyöreää yritysjohtajaa ei kiinnosta kansantalous, vaan omat bonukset, jotka perustuvat yrityksen tulokseen. Näin ollen huippujohtajan osaamiseksi riittää, kun ymmärtää laittaa väkeä pois riittävän määrän, osaa ruikuttaa lisää tukiaisia ja pisteenä iin päällä osaa sitten myydä koko firman ja päästä verokalenterin kansikuvaksi.

Sitä täytyy ihmetellä miksi oikeusministeri ei puutu yrityskauppoihin. Nehän ovat ihmiskauppaa, jos mitkä. Kun yritys myydään, niin samallahan siinä myydään laatikollinen ihmisiä. Mutta ehkäpä oikeusministerillä pitää kiirettä seksin myymisen kriminalisoimisessa, joten aikaa ihmiskaupalle ei liikene. Mutta kuten gallupit osoittavat, kansa luottaa Keskustaan ja Sipilään.


Kommentoi



 Suomettumisen pitkä historia
19.10.2014 16:16

Suomettuminen on viimepäivinä kokenut renessanssin. Siis uudelleen syntymisen ihmeen. Ei siksi, että siihen olisi jokin rationaalinen syy, vaan siksi, että termi on käyttökelpoinen lisä läntiseen propagandaan lännen ja Venäjän kiistassa Ukraina -kysymyksessä. Länsihän pyrkii kaikin tavoin oikeuttamaan omat toimensa ja vastaavasti tuomitsemaan Venäjän pyrkimykset paikkakunnalla.

Saksa puolestaan tunnetaan siitä, että siellä nimisanat kirjoitetaan isolla kirjaimella sekä tietysti myös siitä, että saksalaiset ovat keksineet Mersun. Autojen kuninkaan. Mutta ei tässä vielä kaikki, myös suomettumisen käsite on saksankielistä alkuperää ja ilmaistaan sikäläisessä kieliavaruudessa termillä Finnlandisierung. Tosin termi lienee alunperin syntynyt Itävallassa jo 1950 -luvulla, mutta laajemmin se otettiin käyttöön Länsi-Saksassa 1960 -luvulla ja sillä tarkoitettiin voimakkaamman valtion vaikutusvaltaa heikomman naapurivaltion asioihin. Todennäköisesti Suomi tässä yhteydessä oli vain varoittava esimerkki, koska termiä käytettiin lähinnä pelottelumielessä torjumaan kommunismin uhkaa läntisille niin sanotuille demokratioille.

Tuohon aikaanhan maailma oli jakautunut kahtia. Toisin sanoen läntiseen niin kutsuttuun vapaaseen maailmaan ja itäiseen sosialistiseen pakkovaltaan. Läntisessä vapaassa maailmassa ihmisiä kytättiin, pidätettiin ja estettiin pääsemästä virkoihin tai ylipäätään minnekään, jos agentit, mikrofonit tai muut läntisen teknologian laitteet olivat paljastaneet yksilössä kommunistisia taipumuksia.

Finnlandisierung toimi valtiotason letaalina esimerkkinä ja varoituksen sanana vapaille demokratioille siitä, miten käy, jos tekee kommunisteille, Neuvostoliitolle, liikaa myönnytyksiä. Termi on siis puhtaasti läntisen propagandan luomus, joka on ladattu kaiken lisäksi erittäin negatiivisilla mielikuvilla.

Sen sijaan, jos asiaa, käsitettä, tarkastellaan toisesta näkökulmasta, niin suomettuminen voidaan nähdä vain hyvinä naapuruussuhteina. Käyttäytymisenä. Kun ihminen käyttäytyy, ei hän suinkaan ala ensimmäiseksi haukkua naapuriaan saati tekemään tarpeitaan omaan pesäänsä, kuten jopa viimeaikoinakin on nähty.

Läntisen demokratian käsitys vapaudesta näyttää olevan peräti outo ja kummallinen. Vapaan läntisen demokratian mukaan naapuria pitäisi saada haistatella, näyttää keskisormea ja jopa pitäisi olla oikeus heitellä puun takaa kiviä. Puulla tarkoitan tietenkin vanhaa sotilasliitto Natoa. Siis puuta, joka jo luonnonlakienkin mukaan alkaa olla melko laho. Läntisen demokratian periaatteisiin kuuluu niin ikään se, että valtiovierailullakin läntisellä poliitikolla pitäisi olla oikeus mennä opettamaan läntistä käyttäytymistä kaikille niille onnettomille, jotka eivät ole vielä oivaltaneet käyttäytyä länsimaisesti. Tästä opettamisesta voidaan käyttää myös nimitystä ripitys. Ripityksellä puolestaan on ollut perinteisesti yhteys jopa ylimaallisiin ulottuvuuksiin. Etten sanoisi taivaallisiin dimensioihin.

Finnlandisierung on siis historiansa ajan kytkeytynyt kommunismin vastustamiseen. Siksi tämän päivän termin poliittinen uudelleen lämmittely osoittaa jälleen peruskoulun epäonnistumisen kasvatustehtävässään. Eihän kommunistinen Neuvostoliitto ole enää edes olemassa. Eikä Rosatom suinkaan tule USA:sta. Pitää huomata, että suomettumista se on läntinenkin suomettuminen. Näin ollen kannattaisi taidemaailmassakin etsiä inspiraation lähteitä vallan uusista suunnista eikä vain toistella vanhoja kliseitä. Toki palkinnot ja apurahat lohkeaa vielä tänäkin päivänä klassisista aiheista. Toisin sanoen poliittisesti tarkoituksenmukaisista kiljahduksista, siveltimen sipaisuista ja torven törähdyksistä.


Kommentoi



 Lex Taipaletta uudistamaan
03.09.2014 17:59

Niin sanotun Lex Taipaleen ansiosta 57 vuotta täyttänyt kymmenen vuotta työttömänä ollut pääsi kortistosta eläkkeelle. Laki tuli voimaan 2005 ja sillä saatiin suuren laman aikana työttömiksi jääneet eläkkeelle.

Tänä päivänä lain uudistaminen olisi ajankohtaisempi kuin kenties koskaan. Itse asiassa kaikkien yli kaksi vuotta työttömänä olleiden henkilöiden, joilla on aukkoja työhistoriassa, pitäisi päästä eläkkeelle. Kysymys ei suinkaan ole siitä, etteikö useampiakin vuosia työttömänä ollut osaisi tai kykenisi selviytymään tämän päivän tehtävistä, vaan etupäässä siitä asenneilmapiiristä, joka työelämässä vallitsee. Työttömyysjakson pituus ja aukot työhistoriassa ovat keskeisimmät syyt valitsematta jäämiselle. Samoin työnhakijan ikä.

Siksi kuntoutus-, koulutus- ja aktivointitoimet kannattaisi kohdistaa pikemminkin työelämään kuin työttömiin. Lähinnä organisaatioiden johtoon, jolle pitäisi saada taitoa ja osaamista sen verran, että kestävyysvajeeksi kutsuttu ongelma yhteiskunnasta saataisiin poistumaan. Kestävyysvajeen poistaminen vaatii poliittisten päättäjien mukaan sen, että työllisten määrä työelämässä kasvaa. Nyt on vain niin, että työelämän ulkopuolisia patistellaan, mutta yritysjohto sen sijaan saa ilmaisia joululahjoja lähes mitään tekemättä.

Työttömien päästämisen eläkkeelle ei tarvitsisi merkitä sitä, etteikö työllistä työvoimaa saataisi samaan aikaan lisää. Pitää vain löytää oikeat keinot. Pakkotyöllistäminen ja lakisääteisen eläkkeelle pääsyiän nostaminen eivät ole tästä maailmasta. Toki ne voidaan toteuttaa, mutta niistä ei ole mitään hyötyä. Päin vastoin.

"Kommunististen" menetelmien sijaan kannattaa kokeilla markkinoiden omia mekanismeja. Yksi ratkaisu olisi palkita organisaatioita, yrityksiä, työllistämisestä ja samoin työnhakijaa työhön osallistumisesta. Työelämän ulkopuolella olevien potkiminen ei ole edes sivistynyttä.

Työnhakijaa voitaisiin palkita sallimalla aikaisempaa suurempi osuus tuloja ilman että työnhakija menettää työttömyyskorvauksensa, asumistukensa, eläkkeensä yms. etuutensa. Tämä olisi oikeaa kannustamista sen sijaan, että ihmistä oltaisiin työntämässä "risusavottaan" vastikkeeksi saamastaan tulonsiirrosta.

Työnantajaa voitaisiin palkita työllistämisestä. Yhteiskunta voisi luopua osasta verotuloja työllistämisen hyväksi. Menettely saattaisi näennäisestä järjenvastaisuudestaan huolimatta kannattaa, koska idea on sama kuin paljousalennuksessa. Sekin kannattaa, jos menekki lisääntyy riittävästi.

Tämä yritysten palkitseminen voitaisiin toteuttaa kätevimmin kirjanpidollisesti tositteita vastaan. Yksi mahdollisuus olisi käsitellä palkkio varauksen tyyppisenä, jolloin uuden väen palkkaamisen perusteella tehty varaus pienentäisi verotettavaa tuloa. Varauksen tuloutus voitaisiin käyttää joko uusien henkilöiden palkkaamiseen tai sitten maksettavaksi parempien suhdanteiden aikaan. Näitä kirjanpidollisia järjestelyjä löytynee paljon muitakin. Näin menetellen vältettäisiin myöskin tarpeeton byrokratia, työvoimahallinto, joka useinkin vain jarruttaa markkinoilla tapahtuvaa vapaata sopimuksentekoa.


Kommentoi



 Porvarillisen kesän oudot ilmiöt
04.08.2014 12:22

Kesä on sujunut normiporvarillisissa merkeissä. Normiporvarillisissa sikäli, että mainittuun ideologiaanhan kuuluu laissez faire -periaate eli mitääntekemättömyys. Turhaan ei Sirkka-Liisa jo huomauttanut pääministeriä siitä, että valtakunnassa olisi tekemistäkin. Siis oikeaa tekemistä.

Toki Aleksanterin urheilusuoritukset ovat, miten sen nyt sanoisi, siksi vaatimattomia, että lisäharjoittelu on ehdottomasti tarpeen, mutta eihän tämä sitä estä, etteikö voisi samalla pohdiskella ratkaisuja ajankohtaisiin ongelmiin. Kirmailu luonnossa ja pulikoiminen virkistävissä vesissä voi jopa tehostaa aivotoimintaa, merkittävästikin. Onkin yksi porvarillisen elämänkatsomuksen kummallisuuksia olettaa, että aivotoiminta olisi jotenkin sidoksissa niin sanottuun työpaikkaan ja siinä tapahtuvaan määrämuotoiseen liikehdintään.

Kesän rajuilmat lienevät jälleen yksi osoitus porvarillisen ajattelun haitallisuudesta. Tehometsätalous on tehnyt nykypuustosta urbaania metsää, joka ei kestä pienintäkään tuulenpuuskaa, vaan pyllähtää kumoon jo tuulen nähdessään. Nykypuu on kuin urbaani, pikaruokaa appava kaupunkilainen, joka humaltuukin pelkästä vedestä. Ja nimenomaan vedestä, koska nykyään myytävä viinakin on lähinnä vettä. Toista oli ennen, kun metsä oli vielä metsää ja viina pontikkaa. Laimentaminen on jo käsitteenä porvarillinen. Kun "litkua" myydään täytenä aineena, niin porvarillehan siitä koituu pelkkää säästöä ja voitot kasvavat.

Lähinnä säälittäviä porvarillisia ulostuloja kesän aikana on ollut vain piispan tulo synnintuntoon huomiota herättäneine anteeksipyyntöineen ja sitten joidenkin porvarillisten tapakouluttajien nostama haloo siitä, kun jotkut epäporvarit ovat äityneet käyttämään sukkaa sandaalissa ja mikä pahinta, äityneet kulkemaan kesällä vähissä vaatteissa. Vain porvarilliseen pollansäteilyyn voi mahtua ajatus, että kesälläkin pitäisi pukeutua naparetkeilijän tapaan. Kyllä normaalijärkinen ihminen vähentää vaatetusta sitä mukaa, kun lämpötila kohoaa.

Porvarillinen hyökkäys vähäpukeisuutta kohtaan ei voi kummuta muusta kuin armottomasta kateudesta. Kun oma kroppa on rupsahtanut ja habitus on kyntöhevosen luokkaa, niin ei olisi ihme, jos heräisi halu pitää myös muut kuin oma itse puettuna, kun katkeruus estää myöntämästä, että jopa naapurin kommunisti on itseä paremmassa kunnossa. Kommunisti, jolta saattavat puuttua jopa säännölliset tulot. Säännölliset tulot, nimenomaan pääomatulothan, itse asiassa määrittelevät porvarin. Porvarihan omistaa kapitalistisen yhteiskunnan koneet, jotka sitten työläisten käyttäminä tahkoavat porvarille pääomatuloja.

Kun porvarillisen tiedostamisen taso supistuu vain kansalaisten pukeutumisen kyyläämiseen, niin eipä ole ihme, että valtakunta on ongelmissa. Luulisi, että tapakouluttajilla olisi edes ripaus laajempaakin yhteiskunnallista näkemystä. Näkemystä arvostella porvarillisia päätöksentekijöitä itseään. Nytkin lähes risumetsästä löydetty sosiaali- ja terveysministeri päästeli televisiossa sellaista huttua, että kansalainen oli pudota penkiltä.

Mainittu ministerihän oli aivan ulalla siitä, miksi ministeriksi hänet oli nimitetty, kun hän päänuppi tutisten ryhtyi vaatimaan SÄÄSTÖJÄ julkiseen talouteen ja oli ottamassa näitä säästöjä pääosin omalta tontiltaan. Tämähän vetää vertoja jo upseerikunnallemme. Siellähän edellinen pääupseeri säästi armeijan, jos ei nyt aivan hengiltä, niin ainakin zombiksi. Nyt sitten joku noviisiministeri on saanut päähänsä ryhtyä esiintymään valtiovarainministerinä aikomuksenaan viedä köyhiltä nekin vähät rahat, jotka sosiaalitoimi armossaan on heille suonut. Luulisi moisessa sekoilussa olevan ainekset vähintäänkin etikettivirheeseen.

Eihän moinen vetele. Kyllä porvarin pitäisi jo tänä päivänä ymmärtää, että kapitalistisessa yhteiskunnassa se on nimenomaan porvari, joka maksaa. Säästötkin.


Kommentoi



 Alexander Suuren valtaantulo
26.06.2014 10:32

Fantsua! Nyt meillä on sitten kansainvälinen pääministeri. Kyllä kelpaa olla suomalainen uskoo varmasti moni uuden porvarijohtajan valintaan osallistunut porvarifani syvässä hurmaantumisen tilassa, josta ei muuta puutu kuin järjeksi kutsuttu ominaisuus.

Ilmeisesti porvaristossa vallitsee äärimmäinen hätä, kun piti valita puoluetta johtamaan henkilö suoraan riukumetsästä. Kansanomaisesti sanottuna. Ilmauksella tarkoitan sitä ilmeistä tosiasiaa, että politiikassa pätevöityneempikin johtaja porvareille olisi ollut tarjolla. Mutta koska tässä maassa pätevä valitaan? Tuskin koskaan. Eräässäkin oppilaitoksessa opettajaksi valinnan tärkein kriteeri oli taito soittaa haitaria eikä suinkaan pätevyys nimenomaan opettajan tehtävään. Sama ilmiö pätee luonnollisesti myös porvarillisessa talouselämässä. Ei sielläkään tunneta pätevyyksiä, todistuksia tai meriittiä ylipäätään. Valinnat tehdään miten milloinkin. Valintoja suorittavat konsultitkin muistuttavat pikemminkin zombia kuin rationaalisesti ajattelevaa ihmistä.

Uusi politiikan tekemisen tapa näyttää saavuttaneen viimein jopa porvarit. Siinä missä aikaisemmin puhuttiin otsa kurtussa vastuullisesta politiikasta, siinä tänä päivänä tärkeintä on kansan villitseminen ja äänivyöryt. SMP toi ilmiön politiikkaan ensimmäisenä ja sittemmin perinnettä on jatkanut ansiokkaasti Perussuomalaiset. Osaaminen supistuu tässä politiikassa lähinnä suun auki pysymiseen ja esillä olemiseen. Esillä olemiseen erityisesti kaikenlaisissa kissanristiäisissä.

Tapahtuneen vuoksi moni kansalainen jää nyt odottamaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Lähteekö uusi pääministeri ja puoluejohtaja vetämään kurkiauraa lentotuolissa, ampuuko ministeri leijonan, sukeltaako hän merestä aarteen vai tarttuuko lentokoneen ohjaimiin maahan tunkeutuneen lentokoneen tunnistamiseksi. Tai peräti järjestääkö ministeri äänestyksen Karjalan Suomeen liittämiseksi. Onhan uudella johtajalla ainakin oman ilmoituksensa mukaan kokemusta kovista neuvotteluista kansainvälisistä yhteyksistä. Semminkin, kun uuden johtajan agendalla on käynnistää Suomen pyrkimys sotilasliitto Natoon liittymiseksi.

Keskusta on ehtinyt päätellä uuden porvarijohtajan valinnasta sen verran, että näkee keskustassa nyt entistä enemmän tilaa saada uusia kannattajia. Arvio on mielestäni peräti varovainen, koska porvaripopulismi synnyttää kannatuspotentiaalia kokonaisen poliittisen kentän verran. Näin varsinkin siinä tapauksessa, että talouden alamäki jatkuu ja poliittista kenttää uhkaa entistä suurempi hajaannus.

Ilmeisesti porvarit ovat laskeneet sen varaan, että ajat tästä kohenevat ja asiat järjestyvät itsestään niin että on samantekevää, kuka porvareita johtaa. Eritotenkin, jos vielä Keskusta oppositiossa ratkaisee kaikki visaiset ongelmat, kuten tähänkin asti. Porvarillinen ideologiahan väittää, että talous hoitaa itse omat ongelmansa ilman että poliitikkojen pitää mennä väliin ”häsläämään”. Kovasti vain odotuttaa. Siis tämä asioiden itsestään korjautuminen.

Aleksanteri Suuri oli Makedonian kuningas 336-323 eaa. Hän oli antiikin merkittävimpiä sotapäälliköitä ja valloitti muiden muassa Persian ja ulotti valtansa aina Intiaan saakka. Merkittävintä Aleksanterissa oli mielestäni kuitenkin hänen hevosensa, Bukefalos, jonka fobiana oli pelätä omaa varjoaan. Eikä ihme, sillä mitä isompi hevonen, sitä isompi varjo. Loogista? Alexanderin tapauksessa varjo on, joskaan ei vallan iso, niin ainakin hyvin pitkä.


Kommentoi



 Kiven taakse piiloon
12.05.2014 10:22

Sodilla ja konflikteilla on ollut tapana syntyä olipa maailma järjestäytynyt miten tahansa. Eivät valtio- sen enempää kuin sotilasliitotkaan ole niitä estäneet. Tämä havainto kannattanee ottaa lähtökohdaksi myös virinneelle Nato -kaiholle.

Lähimpänä esimerkkinä liittoutumisen tuomista hyödyistä on tietysti jäsenyytemme Euroopan unionissa. Tämänkin liiton kerrottiin tuovan mukanaan lähinnä myönteisiä asioita, mutta sittemmin on alkanut näyttää ilmeiseltä, että ilman EU -riippaa voisimme menestyä jopa paremmin kuin nyt ollessamme ankkuriketjun tavoin sidoksissa lähes uppoavaan EU -laivaan.

Ukrainan kriisi osoittaa myös konkreettisesti sen, että kun kysymyksessä on etupiiriristiriitoja, maailmanvaltapyrkimyksiä, niin kiistoihin ottavat osaa kaikki vähänkin merkittävät tahot ja sitten näiden tahojen talutusnuorassa "köpöttävät" liittolaiset. Näin ollen ilman liittoutumista valtio voi jopa välttää konfliktin, kun sen sijaan liitossa mennään muiden joukossa kuin sopulilauma ikään.  "Sorkat poristen", kuten tunnettu suomalainen työn kuvaaja asian hauskasti ilmaisee.

Olisi myös peräti kummallista ellei Amerikka ja muukin maailma reagoisi mitenkään, jos Suomeen hyökättäisiin, vaikka Suomi ei liittoutunut olisikaan. Sehän merkitsisi, että joku toinen suurvaltataho yrittäisi laajentaa maailmanpoliittista hegemoniaansa. Eihän Ukrainakaan ole Naton jäsen, mutta merkillistä kyllä, USA:han sielläkin esittää pääroolia ja joukkoja siirretään Eurooppaan sen kuin muilta sodilta ehditään. Luulisi Suomenkin tueksi nyt ainakin jonkinlaista koalitiota puuhattavan.

Suomessa äskettäin virinnyt Nato -keskustelu muistuttaa lähinnä paniikkia, jossa Natoa näytään pidettävän eräänlaisena isona kivenä, jonka taakse Suomi voisi hädän tullen juosta piiloon. Hätäkin vaikuttaa lähinnä porvarilliselta pelolta kostosta. Ovathan porvarit ehtineet voimansa tunnossa luokitella Venäjän pikkuvaltioksi, vaikka asiaa on yritetty kaunistella puhumalla vain BKT:stä. Viimeisin porvarillinen näkemys Venäjästä näkyy mediatietojen mukaan olevan hilse olkapäällä.

Tokipa Nato -jäsenyys toisi Suomelle myös mahdollisuuksia. Nato -selkänojaa hyväksikäyttäen voisi Suomikin ryhtyä pitämään huolta rajantakaisista heimoveljistään. Voisimme kenties järjestyttää äänestyksen, jossa kysyisimme, josko itäiset veljemme haluaisivat liittyä mieluummin Suomeen kuin olla osa nykyistä Venäjää. Jos tällainen äänestys saataisiin aikaiseksi, niin Suomestahan saattaisi tulla helposti peräti suurvalta. Siis ainakin neliökilometreillä mitattuna. Onhan kuuluisa Volgan mutka aika kaukana Suomen nykyisistä rajoista. Muistelen, että historiasta löytyy jopa ennakkotapauksia siitä, että pikkuvaltiokin on liittoutumisen huumassa harjoittanut ekspansiivista maanvalloituspolitiikkaa. Ongelma asiassa on ainoastaan se, että Venäjähän moisesta operaatiosta kutistuisi entistäänkin pienemmäksi. Samaan tapaan kuin pyy maailmanlopun edellä.

Näin ollen on luultavaa, ettei Venäjä moista invaasiota hyvällä katselisi, kun jo nyt on ollut merkkejä siitä, että läntiset aluevaltaukset ovat johtaneet vastatoimiin. Siitäkin huolimatta, että länsi on kertonut olevansa vain demokratian ja ihmisyyden asialla. Kuten luultavasti aina ja kaikissa tapauksissa.


Kommentoi



 Lehmä poliittisena päätöksentekijänä
11.04.2014 12:15

Kun lehmät joutuvat olemaan pitkän talven sisätiloissa ulkoisen maailman asettamien realiteettien vuoksi, niin eipä ihme, että sitten kevään koitettua naudat taas ulos päästyään käyttäytyvät järjettömästi: hyppivät sinne tänne ja päästelevät kidoistaan mitä kummallisinta riemun, onnen ja auvon mölinää.

Sama ilmiö näkyy pitävän paikkansa myös puolueiden suhteen. Kun puolue ei ole ollut kelvollinen hallitukseen, vaan on joutunut pysyttelemään syystä tai toisesta sivussa, niin sitten hallituspaikkojen avauduttua käyttäytyminen muistuttaa hämmästyttävästi nautaeläinten käyttäytymistä laidunkauden alkaessa.

Erojakin toki löytyy. Lehmät tottuvat sangen pian uuteen olotilaansa ja ryhtyvät piankin käyttäytymään kuten lehmän kuuluukin. Sen sijaan puolueilta näyttää menevän huomattavasti pidempi aika järkiintymiseen kuin lehmältä. Joskus tuntuu, että hallituspaikka vie puolueelta senkin vähäisen järjen valon, joka sille on joskus syntymässä annettu.

Edellä sanottu ilmiö selittänee osaltaan niitä outoja päätöksiä, joita hallitus on viimeaikoina tehnyt. Kesäinen laidunpaikka hallituksessa on saattanut sokaista joidenkin puolueiden harkintakyvyn mikä on sitten johtanut siihen, että päätöksiä on tehty lähinnä selkäytimestä kumpuavien "fantastisten fiilisten" pohjalta pikemminkin kuin analyyttisen järjen perusteella.

Yksi tällainen järjettömyys on erikoistumisen ajatuksen kieltäminen. Jopa lainsäädännölliset toimet, joilla esimerkiksi ammatillisen osaamisen merkitystä yritetään mitätöidä. Toisin sanoen ihmisen pitäisi olla hallituksen kaavailujen mukaan valmis tekemään mitä työtä tahansa. Eihän tässä ole mitään järkeä. Siis mitään muuta järkeä kuin kapitalistista ahneutta siinä mielessä, että ammattitaidottomalle ei tarvitse maksaa palkkaa ja toisekseen, että ammattitaidottomalla voi teetättää ihan mitä työtä tahansa. Ja syyn virheistäkin voi sitten kätevästi laittaa ammattitaidottomuuden syyksi. Kaikki tämähän on lyhytnäköisesti ajateltuna silkkaa rahantuloa kapitalistiselle työn teettäjälle.

Pitemmällä aikavälillä erikoistumisen kieltäminen tuhoaa osaamisen. Se merkitsee muiden muassa, että ennen pitkää koulutuskin ryhtyy tuottamaan vain minimaalisesti osaavaa työvoimaa, massaa, jota voi sitten viedä vaikka rekalla työtehtävästä ja paikasta toiseen aina sinne missä tätä vähän koulutettua joukkoa kulloinkin tarvitaan. Vaikka suon laitaan karpaloita kilpaa kurkien kanssa poimimaan.

Kehitykselle erikoistumisen purkaminen on suorastaan kohtalokas. Kun asioita ei enää jaotella osiin eikä kukaan lähde kehittämään omia kykyjään ja osaamistaan juuri aakkosia pidemmälle, niin myöskään mitään uutta ei enää synny, vaan ihmiset jäävät lähinnä suu ammollaan  ja silmät ymmyrkäisinä odottamaan vain ohjeita, sääntöjä ja direktiivejä jotta tietäisivät miten tänään pitäisi missäkin päin maailmaa toimia. Koko yhteiskunnan tasolla erikoistumisen purkaminen merkitsee kasvavaa työttömyyttä, kun uutta työtä ei erikoistumisen myötä synny ja entistä osaamistakin tuhotaan systemaattisesti.

Onkin käsittämätöntä, miksi koulutusaikoja pyritään lyhentämään ja oppivelvollisuusaikaa samaan aikaan pidentämään. Pikemminkin luulisi, että painopiste koulutuksessa olisi nimenomaan osaamisen edistäminen eikä nuorison varastoiminen itsensä kehittämisestä järjenköyhästi pidennettyyn peruskouluun.

Myös työttömiä koskevat lait ammattisuojan purkamiseksi eivät ole tästä maailmasta, vaan jätöksiä jostakin historian pimeydestä. Lähinnä mieleen tulevat noitavainot ja entisaikojen paroonien rahansaantiongelmat. Ennenhän porvarit kuvittelivat, että yhteiskunta (porvarit) vaurastuu, kun porvari panee pystyyn tehtaan ja pakottaa työttömän väestönosan tekemään mitä tahansa työtä, millaisissa olosuhteissa tahansa ja kaiken tämän hyvän lisäksi ilmaiseksi. Kaikkein typerintä järjen juoksun tasoa osoittaa vielä se, että nykyisin tätä ilmaista työn tekemistä on alettu kutsua vastikkeelliseksi työn tekemiseksi.


Kommentoi



 Porvarillisen hurmoksen syvimmästä olemuksesta
27.03.2014 10:17

Harvoin on nähty sellaista villiä riemua ja onnen hekotusta kuin juuri vähän aikaa sitten, kun Vasemmistoliitto ilmoitti lähtevänsä hallituksesta. Kysymyksessähän on tietysti Suomen porvarillisen median sielun  eli "pöllölaakson" politiikan toimituksen tuuletukset tapahtuman vuoksi. Kyllä siinä meuhkaamisessa oli sellainen ilo ja sydäntä riipaiseva riemu, ettei siihen muu pysty kuin juuri suomalainen porvari. Samaan hengenvetoon siinä ilonpidossa jo ryhdyttiin kasaamaan seuraavaa isojen puolueiden hallitusta edes ollenkaan miettimättä sitä, mikä mahtaa olla seuraavien vaalien lopputulos.

Voihan olla, että Vasemmistoliitto kohoaa suurimmaksi puolueeksi. Seikka, joka tuskin koskaan juolahtaa yhdenkään porvarin mieleen, koska porvari kuvittelee, että kaikki suomalaiset ovat porvareita, koska meillä mainitaan olevan markkinatalous. Toisin kuin entisessä Neuvostoliitossa.

Kovasti ihmetyttää, miksi SDP on yhä hallituksessa mukana. Eivätkö sosiaalidemokraatit olekaan vasemmistolaisia? Eikö köyhän asia ole muiden kuin Vasemmistoliiton asia? Ovatko porvarien suoraan munaskuista kumpuavat riemun ja ilon kiljahdukset merkkejä siitä, että oikeisto on ottanut komennon valtakunnan politiikassa? Kääntyykö historian pyörä? Onko vasemmisto hävinnyt lopullisesti maailman kartalta?

Useita merkillisiä ja epäjohdonmukaisia ratkaisuja on perusteltu hokemalla vastuun kantamisesta. Tämä vastuu kuulostaa joltakin kaikki keinot oikeuttavalta jumalalliselta velvoitukselta, vaikka kysymys on suurelta osalta vallan muusta. Lähinnä siitä, ettei nähdä vaihtoehtoja tai niitä ei viitsitä edes etsiä, vaan toteutetaan asioita helpoimman kautta. Yleensä sillä tavoin kuin on tehty maailman sivu. Tai sitten sen mukaan, mikä taho parkaisee suuremmalla äänellä. Jyrähtää, kuten on myös tapana ilmaista.

Samoin kummastuttaa kristillisdemokraattien hallituksessa jököttäminen. Luulisi, että kristilliset, jos ketkä, olisivat köyhän asialla, mutta havainnot kertovat aivan muuta. Pikemminkin kristillisten toiminta hallituksessa muistuttaa lähinnä oman leiviskän kartuttamista ja sitä, ettei tätä leiviskää vain kukaan varasta. Tätähän osoittaa kristillisen politiikan pyrkimys, suoranainen kiima, lisätä yhteiskunnan kontrollia, sääntelyä ja kyttäämistä. Toisin sanoen urkintaa. Ilmeisesti suurin pelko puolueessa on köyhälistön kapina.

Onhan nykyhallituksessa tapahtunut odottamatontakin, mikä ainakin jossakin määrin on positiivista. Sen sijaan hallituksen arvovallalle ei taida olla meriittiä se, että oppositio kaappaa vallan ja ryhtyy tekemään päätöksiä. Kaiken lisäksi vielä aitoporvarilliseen tapaan ylikävelemällä.

Soten nytkähtämisen eteenpäin voitaneen katsoa jonkinlaiseksi edistymiseksi. Tosin monelta taisi jäädä kysymättä se, miksi näitä sote -alueita on yhä viisi. Johdonmukaisuuden ja asian loppuun asti ajattelemisen perusteella alueita pitäisi olla ainoastaan yksi. Mutta kun tietää millaisista asioista porvarillisessa hurmoksessa on kysymys, niin voi ymmärtää, etteivät aivot pysy aina menossa mukana. Jos nyt ylipäätään.


Kommentoi



 Kun silitysraudasta tehdään poliisi
05.03.2014 12:12

Kenen tahansa henkilötiedot voivat päätyä viranomaisen valtakunnalliseen rekisteriin pelkän epäilyttävän käytöksen tai olosuhteiden vuoksi. Poliisi on saanut äskettäin oikeuden laajentaa poliisiasiain tietojärjestelmää havaintotietojen rekisterillä, jonne kirjataan poliisien havaintoja ja vihjetietoja henkilöistä ja tapahtumista, joiden poliisi EPÄILEE liittyvän rikolliseen toimintaan.

Ja ikään kuin pisteenä i:n päällä tai megarusinana ankkastukin päällä et voi tarkistaa, möllöttääkö nimesi poliisien listoilla. Kaikkein vähiten sitä, mikä merkitys tällä kirjauksella on elämässäsi ja tulevaisuudessasi. Luultavasti ainakin se, että naapurit alkavat tarkkailla toisiaan entistä tiiviimmin ja puhelimet alkavat piristä entistä tiuhempaan ja haittaohjelmia alkaa ilmaantua tietokoneellesi ja muuhun käyttämääsi älykkääseen teknologiaan kodissasi, autossasi tai missä nyt sitten tätä teknologiaa käytätkin. Luultavasti jopa silitysrautasi alkaa tuijottaa sinua normaalia oudommin.

Joutuukin väistämättä kysymään, poteeko poliisi työn vähyyttä, kun tämmöiseen massiiviseen kansalaisurkintaan ryhdytään? Eikö netin ääressä kyykkääminen ole riittävän haastavaa? Eikö rikollisia ole maassamme riittävästi, kun heitä täytyy ryhtyä suorastaan tekemällä tekemään? Omituista vain, että "oikeat" rikolliset juoksentelevat vapaalla jalalla, mutta poliisi ryhtyy yhä enenevässä määrin jahtaamaan tavallisia kansalaisia.

Eikä tässä vielä kaikki, poliisin hinku yhä laajempiin valtuuksiin näkyy vain kasvavan. Ei päivää, ettei joku kiiluvasilmäinen poliisimestari ole vaatimassa milloin mitäkin: nollatoleranssia, rangaistusten kiristämistä, autolla peräkkäin ajamisen kieltämistä, yhä syvemmälle ulottuvaa netin valvontaa yms.  Enää puuttuu vain se, että kansalainen velvoitetaan pakkolailla majoittamaan poliisi kotiinsa, jotta rikokset voidaan ehkäistä entistä varmemmin.

Parasta olisi kuitenkin se, että poliisi keskittyisi ensisijaisesti rikollisten kiinniottamiseen kaiken maailman ehkäisemisten sijasta. Rikosten ehkäisy poliisin elämäntehtävänä on liian kunnianhimoinen tehtävä, vaikka rikosten ehkäisy sinällään tärkeää onkin. Tämä ehkäiseminen pitäisi vain määritellä siten, ettei ihmisen niin sanottuja vapausoikeuksia ryhdyttäisi systemaattisesti loukkaamaan. Parhaitenhan poliisi ehkäisisi esimerkiksi ylinopeuksia vierittämällä tielle isoja kiviä. Juuri tähän verrattava tekohan on ihmisten tietojen kerääminen salaisiin rekistereihin. Voi myös hyvällä syyllä väittää, että vapaana juoksentelevien rikollisten kiinni ottaminen olisi myös kaikkein tehokkainta rikosten ehkäisyä.

Poliisin salainen tietorekisteri johtaa helposti mielivaltaan. Jokaisessa ihmisryhmässä on aina joku, joka tulkitsee maailmaa omalla omituisella tavallaan. Ei poliisi ole tästä mikään poikkeus. Saati sitten sisäasiainministeri olkoonpa tämä miten kristillinen tahansa. Ei riitä, että vain taivas tietää kaikki asiat, kyllä tiedon pitää olla myös kansalaisella itsellään häntä itseään koskevista rekisterimerkinnöistä.

Päätöksentekijät, jotka ovat poliisille salaisen rekisterin sallineet, pitäisi erottaa tehtävästään eikä heitä pitäisi päästää edes lähelle päätöksentekoa. Ja mihinkä tämä kyttääminen vielä johtaakaan, jos kansalaisia ryhdytään kyttäämään muihinkin kuin poliisin tarkoituksiin?  Yksi perinteinen kyttäämisen tarkoitushan on ollut poliittisen "luotettavuuden" tarkistaminen. Toisinajattelijoita on maailman sivu kadonnut maailmankartalta. Niin että kyllä olisi kirveelle työtä tässäkin maassa. Eikä suinkaan vain pakkotyötä sosiaalisten tulonsiirtojen varassa eläville.


Kommentoi



 Euroopan unioni ja silmälasit
14.02.2014 08:51

Ovatko silmälasit riittävä väline taloudellisten ongelmien ratkaisemiseksi? Luovathan silmälasit vaikutelman oppineisuudesta tai ainakin lukeneisuudesta. Lasien tarpeenhan voi olettaa syntyneen siitä, että on hämärässä luettu taloustieteellistä kirjallisuutta siinä määrin, että näkökin on ponnisteluista rasittunut aina silmälasien tarpeeseen saakka. Silmälasithan ovat muodostuneet tunnusomaisimmaksi eurooppalaisten talousongelmien symboliksi, kun on yritetty ratkaista valuvikaisen Euroopan unionin talouskatastrofia. Silmälasit ovat muodostuneet symboliksi erityisesti niin kutsutulle "matokuurille", jonka on arveltu olevan paras lääke ongelmien ratkaisemiseksi.

Matokuurista puolestaan tulee mieleen Suomi ja 1980-1990 -vaihteen taloudellinen viisaus, joka tuolloisen doktriinin mukaan juonsi juurensa aina Siperiasta saakka. Tuohon aikaanhan kaikki talousteoria lakkasi toimimasta siinä missä demokratiaksi kutsuttu päätöksentekoteatterikin ja alettiin puhua tyhjän kukkaron diktatuurista. Tuohon aikaan ei puhuttu myöskään mistään luovasta tuhosta, vaan ihan tavallinen tuho oli kaiken lopputulos, vaikka seurannutta luonnollista toipumista yritetäänkin poliittisin korulausein maalailla viisaan politiikan lopputulokseksi.

Sama näyttää toteutuvan tämän päivän Euroopassa. Katastrofista tapahtuvaa luonnollista toipumista yritetään mitä villeimmin sanankääntein selittää jos jonkinlaisen perestroikan aikaansaannokseksi. Sitä paitsi ei ole lainkaan varmaa, että katastrofista on edes toivuttu. Jos järjestelmässä on perustavaa laatua oleva vika, eikä sitä ole saatu korjatuksi, kuten näyttää, niin tautihan on yhä päällä, vaikka tekohengitystä annetaankin.

Silmälasien yksinomainen syyttäminen on rankka tuomio, mutta ainakin virkamiehiltä täytyy edellyttää sen verran osaamista, ettei virkamies edes lähde luomaan valuvikaisia järjestelmiä tai ryhtymään korjaustoimenpiteisiin, jotka pikemminkin vain pahentavat tilannetta. Vastuu kuuluu tietysti myös poliitikoille, joskaan heiltä ei osaamista edes edellytetä. Tuskin edes täysijärkisyyttä.

Pääsyylliset eurooppalaiseen talouskatastrofiin ovat tietysti yksittäiset kapitalistiset liike-elämän toimijat, joiden toimenpiteiden seurauksena kaikki taloudelliset katastrofit yleensä syntyvät. Siksi taloudellisten katastrofien maksumiehiksi pitää asettaa ne, jotka ovat vahingon aiheuttaneet eikä suinkaan tavallisia kansalaisia, joilla ei ole katastrofien syntyyn osaa eikä arpaa.

Poliittisella päätöksenteolla, johon myös virkamiehistö valmistelevana elimenä kuuluu, pitää olla kyky ja osaaminen pitää talous toimivana ilman että järjestelmät ajautuvat katastrofiin. Toimivuuden ohella järjestelmän pitää olla myös oikeudenmukainen. Jos järjestelmän johto ryöstää kansalaiset ja vain kasvattaa köyhyyttä ja kurjuutta suosimalla suoranaisia vahingon aiheuttajia, ei kysymys voi olla ainakaan demokratiasta, jos kansalaisella ei ole sananvaltaa edes oman ryöstönsä suhteen.

Pitäisikö valuvikaista järjestelmää sitten kehittää, kuten on ollut muodikasta meuhkata? Kysymys voidaan asettaa myös muotoon, olisiko maailmankartalta kadonnutta Neuvostoliittoa pitänyt lakkauttamisen sijasta kehittää? Olisiko meillä nyt entistä ehompi Neuvostoliitto? Ylipäätään, voiko jo syntymässä toimintakyvyttömän jotenkin tehdä toimintakykyiseksi?


Kommentoi



 Kansallinen eläintesti
08.01.2014 08:09

YLE Uutiset väittää selvittäneensä, miten ajankohtaiset arvokysymykset jakavat suomalaisia mielipiteitä. Asiasta tehdyssä "tutkimuksessa" kerrotaan löydetyn neljä arvoryhmää, jotka on nimetty eläinten mukaan: kettu: yksilökeskeiset talousliberaalit, pystykorva: yksilökeskeiset konservatiivit, leijona: lakia ja järjestystä korostavat konservatiivit ja pandakarhu: vasemmistolaiset arvoliberaalit.

Kun katsoo minkälaisiin kysymyksiin kansalaiset ovat tutkimusta tehtäessä joutuneet vastaamaan, niin tuskin aineksia peräti neljään erilaiseen eläimeen löytyy. Lähes kaikki kysymyksethän ovat tai edustavat tyypillisiä porvarillisia arvomaisemia mikä sitten näkyy jo siinäkin, että arvoluokiksi saadut eläimetkin pandakarhua lukuun ottamatta ovat porvareita. Ilmeisesti YLE:n porvarijohto pyrkii tässä "tutkimuksessa" lähinnä lannoittamaan maaperää tulevia vaaleja ja porvarillista vallankumousta varten. Vallankumousta, josta hupaisasti käytetään nimitystä rakennemuutos. Valitettavasti nykyporvari ei enää osaa tehdä rakennemuutostakaan hallitusti, vaan lähinnä katastrofaalisesti.

Neljän erilaisen eläimen sijasta olisi hyvin riittänyt yksikin eläin: haisunäätä. Siinä määrin yksipuoliselta ja vääristyneeltä arvopohjalta kysymykset on laadittu, ettei niistä mitään merkittävää erottelukykyä enempään riitä. Sitä paitsi monet kysymykset ovat perustavanlaatuisten arvojen kannalta täysin joutavan päiväisiä. Esimerkiksi kysymys susien tappamisesta on suorastaan marginaalinen. Edes vähänkin olennaisempi muotoilu olisi ollut pedot ylipäätään, koska susia on vaikkapa karhuihin verrattuna jokseenkin vähän. Kysymyksiä ei myöskään ole mitenkään täsmennetty, vaan tutkijat ovat näköjään laatineet kysymykset tunnettujen ennakkoluulojen pohjalta, jolloin vastaukset ovat olleet kyselyn tekijöiden tiedossa jo ilman "tutkimustakin". "Tutkimus" vaikuttaa siis manipulatiiviselta. Toisin sanoen pyrkimyksenä näyttää olevan tyypillisten ennakkoluulojen esiin tuominen poliittisten tarkoitusperien edistämiseksi.

Erityisen huomion ansaitsee suuren "mölinän" myötä uutisoitu tieto sosiaalisten tulonsiirtojen passivoivasta vaikutuksesta. Vastaajille ei tuloksista päätellen ole ollut harmainta aavistusta siitä, mitä ovat vastanneet, kun enemmistö pitää yhteiskunnan tukia passivoivina. Samalla logiikallahan myös ylisuuret palkat passivoivat työläisen rahassa rypevästä yritysjohdosta puhumattakaan. Tämän lisäksi liian suuret palkat ovat syy siihen miksi yhteiskunnan tuen varassa eläviä ylipäätään on olemassa. Lienee selvää että antelias tuki passivoi siinä missä antelias palkkakin, jos on passivoidakseen. Miksi tehdä enempää, jos rahaa ropisee muutenkin. Tosin ortodoksinen taloustiede pitää rahaa kannustimena eikä suinkaan minään inhibiittorina. Näin se "mukavaa" elämää yhteiskunnan tuella elävä työtönkin säntäisi talousteorian mukaan "tukka putkella" töihin, jos joku siitä työstä maksaisi riittävästi. Tai että sitä työtä ylipäätään olisi.

Siksi onkin suorastaan surkuhupaisaa, kun kaikkien vastikkeellisuusvaatimusten äiti, sosiaali- ja terveysministeri Risikko, uutisoinnin mukaan näkyy yhtyvän tähän SUOMALAISTEN ENEMMISTÖN näkemykseen tukien passivoivasta vaikutuksesta.

Vaikka Risikko näihin KANSAN "fundeerauksiin" yhtyykin, niin selitykset ovat sitten omaa luokkaansa. Risikon mukaan "jos ihmiselle sattuu paljon elämässä muutoksia ja tulee epäonnistumisia ja työttömyyttä, ehkä sairauttakin ja että jos epäonnistumiset kasaantuu, niin siinä on sitten vaara, että ihminen passivoituu".

Voi vain kysyä, millä logiikalla  sosiaaliset tulonsiirrot pitäisi tehdä vastikkeellisiksi? Eihän esitetyssä "litaniassa" ole edes mainintaa sosiaalisista tulonsiirroista. Ja sitten taas, jos tämä elämän jo muutenkin murjoma ihminen, yhteiskunnan tuen varassa elävä, vielä pakotetaan porvarisrouvien keksimiin epätöihin, "kotkotuksiin", elämisen edellytykset turvatakseen, niin ei tässä enää ainakaan humaaneista arvoista ole kysymys. Lähinnä mieleen juolahtaa sadismi ja simputus. Tosin näitä arvoja ei ainakaan uutisoinnin mukaan "tutkimuksessa" esiintynyt, vaikka esimerkiksi koulukiusaaminen lienee peräti kansantaudin laajuinen ilmiö.


Kommentoi



 Ääliöitymisen ilmenemismuotoja nyky-yhteiskunnnassa
31.12.2013 16:06

Hermeneuttisen maailmantulkinnan valtaannousu perinteisen faktoihin perustuvan maailmanselityksen sijaan tekee täysijärkisyydenkin määrittelyn äärimmäisen vaikeaksi. Hyvä puoli asiassa ainakin opetushenkilöstöä ajatellen on se, että tätä nykyä opettaja pääsee helpommalla kuin koskaan, koska nykymetodien mukaan kaikki tieto löytyy oppilaasta itsestään eikä suinkaan kaikkitietävästä opettajasta. Ongelmaksi jää enää kysymys totuudesta, kun totuuksia on yhtä monta kuin totuuden puhujaakin, ellei peräti vielä monin verroin enemmänkin.

Täysijärkisyyden kysymystä kansalainen on joutunut pohtimaan sangen useasti seuratessaan poliittista päätöksentekoa. Erityisesti eläkkeelle pääsyiän myöhentämispyrkimykset ja sosiaalisten tulonsiirtojen vastikkeellistamishinku näyttävät olevan varsinainen poliittinen sampo yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi. Sampohan on kalevalainen ihmekone, jonka ajateltiin tuottavan omistajilleen erilaisia hyviä asioita, kuten kapitalistinen liikeyritys ikään. Valitettavasti mylly vain hulahti meren syvyyksiin, joten ne optiot menivät sitten sen "siliän" tien.

Vaikka elämme atomiaikaa, jopa postatomistista, niin siitä huolimatta suuri osa valtakuntamme mahdollisesta aivomassasta puuhakoi fyysisen työn ihmeitä tuottavaan vaikutukseen uskoen.  Fyysisen työn määrän lisäämiseenhän tähtäävät kaikki pakkotyöllistämistoimet, kuten vanhusten pakottaminen työhön tai työttömien pakkotyö niin ikään. Tosin työttömien pakkotyötä yritetään naamioida osallistuttamiseksi, mutta sehän ei itse asiaa miksikään muuta.

Sinällään jo pakko demokratiaksi kutsutussa päätöksentekojärjestelmässä kuulostaa oudolta. Enemmistöpäätöskään tuskin on mikään demokratian tae, jos se johtaa vähemmistöjen sortoon ja syrjintään.

Ja mikä kummallisinta tässä nykyjärjen välkynnässä, lähes kaikki fyysisen työn ihmeitä tekevään vaikutukseen uskovat ovat porvareita. Kuuluisa parahdus Rukan lumilta pani käyntiin eläkeläisten jahtaamisen. Sittemmin porvari Risikko keksi hyökätä työttömien kimppuun. Eikä aikaakaan, kun pakkoon perustuvat pohdinnat työn määrän lisäämisen autuaaksi tekevästä vaikutuksesta ovat levinneet aina heikompilahjaisiin tutkijoihin saakka muusta sadismiin ja kiusaamiseen taipuvaisesta rahvaasta puhumattakaan.  Rukan suksimiehen pitäminen porvarina on tietysti poliittinen kannanotto, koska täsmällisesti Keskusta on Keskusta eikä näin ollen ole sen enempää vasemmistoa kuin oikeistoakaan. Jotkut keskustalaiset tosin pitävät itseään porvareina, luultavasti huumorimielessä kumminkin. Jotkut haluavat kaikista kielloista huolimatta olla peräti "kepulaisia".

Kuitenkaan tällä työn määrän lisäämisellä ei ole mitään vaikutusta niihin ongelmiin, joihin ilmeisesti pyritään vastausta etsimään. Oleellinen kysymyshän kaikessa työn lisäämisessä on työn tarve. Ja jos sitä ei ole, niin sitä ei sitten ole. Siksi luulisi porvareitakin kiinnostavan enemmän sen, miten näitä työtilaisuuksia luotaisiin kuin jahdattaisiin työelämän ulkopuolisia olemattomiin töihin.

Näin ollen olisi toivottavaa, että seuraavissa vaaleissa saisimme ainakin "täysijärkiset" päättäjät. Nykymeno alkaa suorastaan kauhistuttaa. Otsikossa mainittu termi "ääliöityminen" on yleiskäsite sille realiteettien hämärtymiselle, joka yhteiskuntaamme ravistelee: osaamattomuudelle ja epäoleellisten asioiden parissa näpertelylle.


Kommentoi



 Jättiläiset, Don Quijoten paluu
21.11.2013 11:29

Niin sanottu Himasen raportti on sitten valmis. Sen on voinut käydä lukemassa netistä tai lataamassa omalle laitteelleen lukemista varten. Lukeminen vaatii ohjelman, joka kykenee ymmärtämään pdf -tiedostoon kirjoitettua tekstiä. Itse raportti on pitkä kuin nälkävuosi. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, asia ei ole tiivis ja jotkut esitetyt asiat vaikuttavat pikemminkin ennakkoluuloilta kuin asialliselta asialta. Esimerkiksi syy Neuvostoliiton romahdukseen. Sitten taas jotkut kohdat tekstiä ovat lähinnä itsestäänselvyyksiä, kuten esimerkiksi nykyisen hyvinvointivaltiomme haasteet. Myös informaatioyhteiskunnan sisältö jää tukevasti jalat ilmaan, vaikka luulisi nimenomaan informaatioteknologian olevan avain nyky-yhteiskuntamme ongelmien ratkaisemiseksi.

Päällimmäiseksi johtopäätökseksi nousee havainto siitä, että raportti on porvarillinen tilaustutkimus. Siinä määrin esitetyt "ajatukset" ovat sitä samaa huttua, jota porvarit ovat keittäneet jo pitemmän aikaa mukaan lukien hurmuripääministerimme viettämä aika murtomaahiihtoprojektissa Rukan lumilla. Kestävyysvaje ja huoltosuhde kummittelevat raportissa mukana, vaikka noilla käsitteillä ei avoimessa, kapitalistisessa, yhteiskunnassa pitäisi olla mitään sijaa. Maailman väkiluku kasvaa, tuotanto koneellistuu. Yksi kone pystyy hyvässä tapauksessa elättämään lukemattoman määrän kansalaisia. Puhe väestön ikääntymisestä, kestävyysvajeesta ja huoltosuhteesta, on lähinnä vajaaälyistä höpinää.

Raportissa käytetty kieli on myös ongelma, koska se on altis erityisesti porvarillisille tulkinnoille. Erityisesti arvokkaan elämän ja hyvinvoinnin käsitteiden käyttäminen lähes synonyymeina kauhistuttaa. Porvarihan voi helposti yksinkertaisuuksissaan kuvitella, että arvokas elämä tarkoittaa suuria rikkauksia ja yhteiskunnan tarkoitus olisi näin ollen vain edistää tätä yhä järjettömämpiin mittasuhteisiin paisunutta mammonan kasaamista.

Toinen ilmeinen ongelma, jättiläinen, on vaatimus päästä reaktiivisesta ennaltaehkäisevään yhteiskuntaan. Jos tällainen muutos yhteiskuntaan tehtäisiin, niin sehän avaisi ennennäkemättömät näköalat porvarilliselle säätämiselle, kyttäämiselle ja rankaisemiselle. Ennaltaehkäisyhän voisi merkitä vaikka sitä, että nuorille asetettaisiin määrätyt, laissa säädetyt nukkumaanmenoajat, tietokonepelit kiellettäisiin, kansalaisten painoa ryhdyttäisiin lakisääteisesti vahtimaan, juomia, jauhoja yms. ryhdyttäisiin laimentamaan ja ylipäätään koko ihmiselämä alistettaisiin erilaisille normeille vain siitä syystä mitä porvari nyt milläkin säännöllä haluaa milloinkin EHKÄISTÄ. Lasten maailmaan tulo mukaan lukien.

Kammotus niin ikään on jättiläinen, joka vaatii osallistavaa yhteiskuntaa. Tämä on jälleen yksi porvarillisen pakkoyhteiskunnan kivi- tai oikeastaan savijalka. Porvareitahan on viime aikoina äitynyt risomaan oikein tosissaan se, että sosiaalisia tulonsiirtoja maksetaan porvarillisen laintulkinnan, tai paremminkin vihertävänaamaisen kateuden aikaansaaman ääntelyn, mukaan ilman vastiketta. Harmituksen syy on luonnollisesti se, että vastikkeettoman rahan pitäisi kuulua yksinomaan porvareille itselleen eikä suinkaan kaikenmaailman työttömille proletaareille. Erityistä tarmoa asiassa ovat osoittaneet viimeaikoina niin sanotut risikkosavottamiehet. Himanen joukkoineen ei ole varmaankaan huomannut, että Suomen pitäisi ainakin teoriassa kuulua valtioihin, joissa kansalaisilla on joitakin vapausteiksi nimitettyjä vaihtoehtoja niin ettemme sentään missään pakkovaltiossa eläisi. Siitäkään huolimatta, että pakko näyttää porvarin päämetodi tätä nykyä olevankin.  Ilmeisesti sosialismi on jättänyt aukon, jonka suomalainen porvari yrittää nyt ideologisessa pölhöydessään täyttää.

Kaiken kaikkiaan Himasen raportti on löysä viritys. Korkeintaan pintaa hipaiseva. Edes raaputtamisen tasolle ei ylletä. Sikäli yritys on hyvä, mikäli tarkoitus on ollut yrittää vaikuttaa arkipäivän ajatusluutumiin. Tässä mielessä jopa filosofiallekin löytyy tehtävä kaikenmaailman peltitötterötieteiden joukossa. Filosofiahan voi parhaimmillaan kysyä, mihin "helvettiin" me tarvitsemme kaikki ne peltitötteröt, joita maailmaan pukkaamme? Tai olisiko jo aika lyödä näihin pyöreisiin tötteröihin edes jokunen särmä?


Kommentoi



 Vihreä taikausko?
05.11.2013 16:30

Ilmaston muutos on kuin työvoimapula, kestävyysvaje, huoltosuhde tai muu vastaava ilmiö, jonka olemassaolo lähes huutamalla huudetaan varmaksi asiaksi ja jonka torjumiseksi sitten pitää tehdä ne asiat, jotka lähes tietämällä tiedetään oikeiksi. Aina silloin tällöin ilmaantuu tosin näkemyksiä, etteivät ilmiöt sittenkään voi pitää paikkaansa tai etteivät julistetut toimenpiteet ole edes oikeita, mutta tämä ei näytä vaikuttavan asioiden kulkuun mitenkään, vaan jokin merkillinen voima pitää yllä tätä maailmanlopun mantraa.

Juuri äskettäin julkisuuteen ehti tieto, että ilmaston lämpeneminen oli huomattavasti luultua hitaampaa. Nyt sitten lähes seuraavana päivänä ilmestyi vastatieto, että päin vasotin, ilmasto lämpenee luultuakin nopeammin. Se, että ilmasto olisi lämmennyt luultua hitaammin, olisi aiheutunut vain siitä, että lämpö olikin kerääntynyt meriin eikä tutkijoiden lämpömittareihin. Toisin sanoen ilmiö olisi sama kuin pohjalaisessa saunassa, jossa löyly kerääntyy ainoastaan saunan takimmaiseen nurkkaan eikä löylyn heittäjän kohdalla olisi löylyä ensinkään. Heinolassa puolestaan löyly on ollut tappavaa koko saunassa. Helsingissä niin ikään joskin joogaa harrastaneet irtautuivat ruumiistaan ja päästivät sielun vilvoittelemaan pesuhuoneen puolelle jättäen pelkän ruumiin lauteille.

Mutta tiedottamiseen. Tuskin oli tieto uudesta ilmastonlämpenemisräjähdyksestä saatu ilmoille, kun Vihreän liiton puheenjohtaja pomppasi kuin vieteriukko laatikosta ja ryhtyi oitis korottamaan veroja ja antamaan ohjeita hyvästä elämästä ihmiskunnalle. Myös uutistenlukijan äänessä oli havaittavissa selkeä moraalinen painotus. Siis sellainen painotus, ettei maapallon ilmastoa saa suinkaan lämmittää.

Kautta tunnetun historian maapallon ilmastossa on esiintynyt vaihtelua. Milloin on ollut kylmempää, milloin lämpimämpää. Mistä ihmeestä nyt on tultu päätelmään, että vaihtelu on loppunut ja ilmasto ainoastaan lämpenee? Siitä, että maapallolla elää ihmisiä, ei voi päätellä sitä, että lämpeneminen olisi ihmisen aiheuttama.

Esimerkiksi siihen, että viimeisin jääkausi on hellittänyt otettaan, on tarvittu lämpötilan kohoaminen. Ehkä lämpötila vain jatkaa edelleen kohoamistaan ihan omista eikä joidenkin harrastelijatiedemiesten keksimistä syistään. Saati sitten vihreän poliittisen liikkeen, jonka koko ideologia on enemmän taikauskon kuin järjen asia.

Se, että jäätiköt sulavat, vaatii tietenkin lämpöä, mutta se, että tämä lämpö olisi jotenkin ihmisen aiheuttamaa, on kysymyksenalainen. Jokuhan voisi väittää kuumaa lähdettä katsoessaan, että kylläpä elämme todella vaarallisia aikoja, kun lähdekin kiehuu. Mutta tuskin ihmisellä on osaa saati arpaa siihen, mitä kuumissa lähteissä tapahtuu.

Tämä vihreän eliitin ilmastonmuutoksella pelottelu alkaa muistuttaa yhä enenevässä määrin muinaisen papiston valtaa yhteiskunnissa. Nyt vain taivaallisen jumalan paikka on vähän alempana, ilmakehässä. Uudeksi papistoksi on pyrkimässä joukko epämääräisiä tiedemiehiä ja vihreä poliittinen liike, joka sitten kyykyttää kansaa korkeilla veroilla, järjettömillä rakennusmääräyksillä ja muilla kyttäämisen ja raskauttamisen muodoilla, joilla ei välttämättä ole ilmaston kanssa mitään tekemistä.


Kommentoi



 Milano
10.10.2013 17:08

Milano on kaupunki Pohjois-Italiassa Lombardian maakunnassa. Kaupungissa asuu noin 1,3 miljoonaa asukasta. OECD:n tilastoinnin mukaan Milanon metropolialue on väkiluvultaan Italian suurin eli noin kahdeksasosa Italian väestömäärästä. Näin laskien Milanon väkiluvuksi metropolialueineen saadaan  yli seitsemän miljoonaa. Milano on tunnettu erityisesti maailman muodin keskuksena, mutta myös suuret yritykset, kuten Alfa Romeo ja Pirelli pitävät siellä päämajaansa. Jalkapalloseurat AC Milan ja Inter Milan ovat niin ikään tunnettuja ympäri maailman kuten myös La Scala -oopperatalo.

Galleria Vittorio Emanuele II on ostoskeskus Milanon keskustassa. Rakennelma koostuu kahdesta lasikatosta, jotka yhdistyvät lasisen kupolin kohdalla. Galleria yhdistää Piazza della Scalan ja Piazza del Duomon. Galleria on saanut nimensä Viktor Emanuel II -mukaan. Viktor Emanuel II oli ensimmäinen kuningas, joka yhdisti Italian. Gallerian rakensi Giuseppe Megnoli vuosien 1865 ja 1877 välillä. Gallerian lattiassa on maalattu häränkuva. Uskomuksen mukaan pyörittämällä sen sukuelinten kohdalla oikealla kantapäällä saa hävitetyksi ihmistä vaivaavat pahat henget. Galleria sijaitsee Milanon tunnetuimpien nähtävyyksien Tuomiokirkon sekä Oopperatalon välissä.

Castello Sforzesco on Milanossa sijaitseva, nykyään museona toimiva linna. Linnan rakentaminen on aloitettu 1300 -luvulla, jonka jälkeen sitä on paranneltu useasti. Alun perin linna toimi Milanon hallitsijoiden hovina, myöhemmin sotilastiloina, kunnes se muutettiin 1800 -luvun lopulla taidegalleriaksi.

II Teatro alla Scala, La Scala, on kuuluisa oopperatalo Milanossa. Nykyisellä paikallaan La Scala on järjestyksessään toinen teatteri. Ensimmäinen teatteri Ducale tuhoutui tulipalossa 1776. Nykyinen julkisivu on vuodelta 1907.


Kommentoi



 Tieteen selitykset myös uskon asioita
21.09.2013 20:36

Onko mittaaminen tiedettä? Nähdäkseni pelkät mittaustulokset eivät täytä tieteellisyyden vaatimuksia. Pelkkien tulosten sijaan pitäisi pystyä kertomaan miksi ja mitä varten tulokset ovat syntyneet ja se, mistä laajemmasta ilmiöstä mittaustuloksissa on kysymys. Pitäisi siis pystyä ymmärtämään koko mitattu ilmiö, sen synty ja käyttäytyminen, nyt ja tulevaisuudessa. Niin sanotut luonnontieteet ovat suorastaan sokaistuneet lähinnä mittaamisesta tieteellisyyden kriteerinä. Sen sijaan ymmärtämisen laita on niin ja näin.

Kaukoputki ja raketti lienevät merkittävimmät keksinnöt, jotka ovat vaikuttaneet luonnontieteiden oman arvon tunnon kohoamiseen lähes yli äyräidensä. Kun päästiin kurkistamaan lähiavaruuteen ja vierailemaan jopa kuussa ja kun mitään jumalaa ei näkynytkään, niin syntyi kuvitelma, etteivät myöskään puheet luomiskertomuksesta voi pitää paikkaansa. Tyypillinen luonnontieteellinen ajatteluhan menee suunnilleen rataa, että jos ei ole jumalaa, niin myöskään maailma ei voi olla olemattoman jumalan luoma. Suosittu väittämähän kuuluu, ettei tyhjästä voi nyhjäistä. Monet luonnontieteelliset häviämättömyyden laitkin lähtevät siitä, että olemassa oleva ei häviä, vaan muuttuu vain toiseksi. Sen sijaan sitä, mitä varten tai mistä mitattu ilmiö viime kädessä on syntynyt, ei mittaajalla useinkaan ole mitään käsitystä. Eikä se aina mittaajaa edes kiinnosta.

Kemistit esimerkiksi laittavat erilaisia aineita koeputkiinsa ja hölskyttelevät niitä toivossa keksiä kultaa tai muita jalometalleja tai peräti viisasten kiven, mutta tässäkin tapauksessa kiinnostus erilaisten aineiden alkuperään tai siihen miksi jotkut aineet muuttuvat toisiksi aineiksi jää vähäiseksi. Vain se kiinnostaa, missä määrin uusilla keksinnöillä on kaupallista arvoa, koska rahoitus on tieteen tekemisen ensisijainen kriteeri. Nimenomaan rahoitushan määrää tieteen kehittymisen ja hyvin pitkälle myös saadut tutkimustulokset.

Se ei siis riitä tieteelliseksi tiedoksi, että pystyy kuvailemaan ilmiön. Siis vaikkapa sen, että kun laitetaan puolukoita, vettä ja perunajauhoja kattilaan sopivassa suhteessa, niin keitettäessä niistä syntyy puolukkakiisseliä. Perinteisesti tällainen ohje on ruokaresepti eikä tieteellinen teoria. Sangen monet luonnontieteelliset teoriat tai selitykset ovat tätä tasoa. Ihmistieteissä mainittuun teoriaan pitäisi lisätä vielä ymmärtäminen eli se, miksi tietyt aineet muuttuvat toisiksi, esimerkiksi juuri puolukkakiisseliksi. Tämä on tärkeää erityisesti, kun yritetään saada ymmärrys, miksi ihminen käyttäytyy tietyllä tavalla. Maailmankaikkeuden tasolle ulotettuna pitäisi voida vastata kysymykseen, miksi kaikki toimii niin kuin toimii? Senhän nyt näkee jokainen, miten maailmankaikkeus toimii, ei tuohon nyt juuri luonnontieteilijää tarvita. Toki on hyvä, että luonnontieteilijät kehittelevät erilaisia kulkuvälineitä ja kemistit pesuaineita, koska arkiset askareet niistä useinkin helpottuvat.

Tieteelliset totuudet eivät ole pysyviä, vaan ne muuttuvat ajan myötä. Puhutaan niin sanotuista tieteen paradigmoista, joukosta tieteellisiä perusperiaatteita ja totuuksia, jotka aika-ajoin muuttuvat tai suorastaan romahtavat, kun uudet havainnot syrjäyttävät ne tai kun syntyy jokin uusi vallankumouksellinen ajatus. Voi siis sanoa, että myös tiede on mitä suurimmassa määrin uskon asia.


Kommentoi



 Suomi ja kulkuriveljensä Nokia
05.09.2013 20:48

Nokian tarina on kuin Suomen valtion. Tosin pienoiskoossa, mutta kumminkin. Eivät mittavat saavutukset mitään kovin erityistä vaadi, vaan ihan jokaisella ihmisellä on sisäsyntyinen valmius ihmetekoihin. Erityisen oudoilta tuntuvat selitykset, jotka yrittävät etsiä ihmetekojen juuria geeneistä. Näin nokialaisetkin olisivat sitten geeneiltään toisenlaisia kuin kapitalistit keskimäärin. Kannattaisi varmaan selvittää tuokin.

Urheilu on oiva esimerkki siitä, miten pieniä ihmeitä syntyy lähes päivittäin. Yhtäkkiä joku urheilija yltää tekoihin, jotka eivät ole olleet hänelle tyypillisiä. Malliesimerkki on tietysti Bob Beamonin kaamea loikka Meksikon kisoissa 1968. Tärkeintä urheilussa ihmetekojen synnylle lienee se, että keho on sellaisessa tilassa, että suoritus sen avulla on ylipäätään mahdollinen. Lähinnä siis se, ettei ole syönyt liikaa, sillä pöhöttyneessä tilassa ruumiillista ponnistelua vaativat lajit eivät suju, kuten ei myöskään aliravitussa. Seikka, joka usein unohtuu. Myös omalle keholle sopiva suoritustekniikka on tärkeä. Kuulantyöntäminen pyörähdystekniikalla vaatii toisenlaista tekniikkaa kuin pakitus. Samoin hyppääminen flopilla vaatii erilaista tekniikkaa kuin perinteiset tavat ylittää rima. Saman tekniikan sisälläkin on sitten pieniä yksilöllisiä eroja, jotta ihme mahdollistuisi.

Henkisellä alueella ihmeteko vaatii luultavasti oivalluksen. Jonkinlaisen näyn siitä, miten jokin asia voidaan tehdä eri tavalla kuin ennen tai peräti oivalluksen siitä, mikä maailmasta vielä puuttuu. Nelosen peruskoululainen saattaa yhtäkkiä kivuta osaajien kärkijoukkoon, jos hän oivaltaa, että pitää painaa mieleensä kaikki ne asiat, jotka opetussuunnitelmissa mieleen painettaviksi edellytetään. Moni peruskoululainenhan on kapitalistisen propagandan uhri ja luulee, että tämä vaadittava tieto on geeneissä ja se, ettei hän osaa, aiheutuu sitten vain siitä, että hän on syntymätyhmä.

Oivallus ja valmiudet ovat siis edellytyksiä uuden syntymiselle. Valmiudet ovat pitkälti rakenteellisia ja ne ovat muutettavissa olevia asioita. Sen sijaan oivaltaminen on jo vaikeampi asia hallita. Ainakin jonkinlainen paine muutokseen tarvittaneen, koska jos näin ei ole, niin ei kai ihminen mitään ilman syytä tee? Tosin kapitalistinen tiede selittää kaiken sattuman avulla, joten tätäkin asiaa pitäisi pohtia tarkemmin. Luultavasti kumminkin tämä oivalluksen tarvekin liittyy jollakin tavoin rakenteisiin ja on näin ollen muutettavissa sekin.

Suomi on kehittynyt muihin länsimaihin verrattuna melko hitaasti. Tämä on mahdollistanut sen, että olemme voineet oppia näkemään muita maita paremmin ne erot, joiden suhteen olemme erilaisia. Tämä selvä erottuvuus on sitten auttanut meitä luomaan oivalluksia, jotka ulottuvat kenties muita pitemmälle. Onhan selvää, että kun tietyssä toiminnassa on valmiiksi sisällä, niin horisontti muutoksille kapeutuu. Samoin mahdollisuudet radikaaleille uudistuksille vaikeutuvat.

Tämä sokeutuminen ympäröivän maailman muuttumiselle on ilmeinen syy myös Nokian romahdukselle. Siihen liittyvä syy on myös rakenteiden pöhöttyminen. Tarkemmin sanottuna rakenteet eivät enää vastanneet toisiaan, vaan kävivät toisilleen vieraiksi. Rahalla on taipumus muuttaa ihmistä jollakin tavalla, vaikka ulkoisesti ihminen näyttäisi edelleenkin samalta. Rakenteiden muuttuminen merkitsee monessa tapauksessa myös samaa asiaa kuin osaamisen vanhentuminen. Ilmiö, joka on kapitalistisesta maailmasta erityisen tuttu asia. Etenkin työmarkkinoilla.

Yhtäläisyys Nokian ja Suomen valtion välillä on suuri. Molemmissa on tapahtunut suuri rakenteiden hajoamisprosessi. Nokia kansainvälistyi aikanaan ja kasvoi mammutiksi. Samoin teki Suomi liittyessään eurooppalaiseksi satelliitiksi. Sittemmin pöhötauti ajoi Nokian pilkkomaan itsensä. Samoin käy Suomelle. Nyt valtio hävittää vain toimivat ja rahaa syövät kuntansa, jotka aikaisemmin ovat muodostaneet valtion toimivan ytimen. Nähtäväksi jää mikä on lopputulos. Nokian historia viittaa vahvasti "reissumiehen " mentaliteettiin eli siihen, että tehtaan paikka muuttuu aina sen mukaan missä maassa tehdas saa eniten tukiaisia. Samoin käyneet Suomelle, kun kysytään haluaako Suomi olla jäsen eurooppalaisessa liittovaltiossa.


Kommentoi



 Pelastavatko primitiivireaktiot talouden?
31.08.2013 14:09

Ahdingolla on merkillinen taipumus nostaa esiin pikemminkin primitiivireaktio kuin uusi ratkaisu meneillään olevaan ongelmaan. Näin näkyy käyneen taas jälleen kerran, kun taloutemme on ajautunut vaikeuksiin. Esitetyt ratkaisuehdotukset tilanteen korjaamiseksi eivät mairittele: eläkeläiset ajettaisiin työhön, sosiaaliturva tehtäisiin vastikkeelliseksi, ammattiyhdistysliike lakkautettaisiin jne. Ylipäätään vähempiosaisilta vietäisiin ja rikkaille annettaisiin. Uskotaan näemmä, että kaikki viisaus ja taito perustuu suurten rahakasojen omistamiseen.

Rahan syytämistä yritysten omistajille perustellaan investoinneilla. Esimerkiksi, kun hallitus päättää joululahjaa hipovasta helpotuksesta yhteisöveroon, niin lähes lapsenuskolla selitetään, että näin menetellen saadaan aikaiseksi uusia työpaikkoja. Yhtä hyvin, ellei peräti todennäköisemmin, kertyneet varat jaetaan osinkoina omistajille, kuten aataminaikuiset johtamiskäytännöt suorastaan edellyttävät. Näiden johtamiskäytäntöjen ehdoton vaatimushan on nimenomaan omistajan edun maksimointi. Ei näissä käytännöissä puhuta työllistämisestä yhtään mitään.

Eläkkeelle pääsyn myöhentämisessäkään ei ole oikeastaan mitään järkeä, koska kehitys automaation ja koneellistamisen myötä tekee inhimillistä työtä yhä mittavammin tarpeettomaksi. Eläkkeelle pääsyn myöhentäminen merkitseekin vain kehityksen suunnan kääntämistä taaksepäin. Ylipäätään työurien pidentäminen ei istu kehityksen eteenpäinmenon ajatukseen. Onko tarkoitus korvata koneet ihmisruumiilla?

Ammattiyhdistysliikkeen lopettaminen puolestaan palauttaisi talouden uudelleen kapitalististen rosvoparoonien aikakaudelle. Tällöin yritys voisi mahdollisesti maksaa palkkaa sen mitä mahdolliselta armeliaisuudeltaan sattuisi maksamaan työstä, joka voisi olla ihan mitä tahansa ja ihan millaisissa olosuhteissa tahansa teetettyä.

Viimeaikainen huuto sosiaaliturvan vastikkeelliseksi saattamiseksi on lähinnä kateudesta kumpuavaa käheää raakkumista, jolla yritetään kääntää huomio pois siitä ilmeisestä vaatimuksesta, että raharuhtinaidenkin olisi syytä osallistua köyhtymiseksi kutsuttuun ilmiöön.

Kaikkien niiden, jotka meuhkaavat investointien käyntiin saattamisen tärkeydestä, pitäisi muistaa myös kysyntä. Eläkkeelle pääsyiän korottamisessakaan ei ole mitään mieltä, jos kapitalistista työtä ei ole tarjolla. Sama pätee myös työttömän kyykyttämisyrityksiin. Kysynnän lisäämisessä yksi käyttämätön keino onkin juuri pienimpien eläkkeiden ja työttömyysturvan korottaminen. Näin luotaisiin myös uusille investoinneille tarvittava kysyntä.

Sosiaaliturvan vastikkeellisuuden sijasta pitäisi kysyä yritysjohtajien ja poliittisten päättäjien työn vastikkeellisuudesta. Talouden rakenteet ovat näköjään jääneet uudistamatta, mikä viestii siitä, että johtamisessa on ollut ilmeisiä puutteita. Sen sijaan yritysjohdon palkkiot hipovat taivaita. Poliittiset päättäjätkään eivät ole saaneet mitään järkevää aikaiseksi. Sen sijaan kaikenlainen kyttääminen ja kansalaisten elämän vaikeuttaminen sen kuin lisääntyy. Kuntauudistuksen ja niin sanotun soten tila näyttää hirveältä. Mahtaako tuollainen jälki oikeuttaa sellaisiin korvauksiin kuin mitä maksetaan?

 


Kommentoi



 Koloista nousee huutoja
09.07.2013 23:36

Valtiovarainministerinä 1991–96 toimineen Viinasen puheet  mediassa ovat viime aikoina olleet yhtä sivaltavia kuin pari vuosikymmentä sitten. Resepti potilaan parantamiseksi ei ole muuttunut:" Rahapulan poistaminen on tavoite, ja siinä ei silloin voi muuta kuin pistää menot tulojen kokoisiksi. Tai käytännössä tulot suuremmiksi kuin menot, kun sitä vanhaa velkaa on tehty niin jumalattomasti."

Työnantajia 20 vuotta sitten johtanut Johannes Koroma näkyy olevan samoilla linjoilla: "1990-luvun lamassa ja nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on enemmän samankaltaisia piirteitä kuin olisi toivottavaa, hän sanoo. Merkittävin on se, että yksityisen sektorin tuotanto on liian pieni ylläpitämään julkista sektoria – siis rahoittamaan julkisten palveluiden varassa olevaa hyvinvointia."
Myös vihreä Soininvaara näkyy säestävän näitä kahta kuuluisaa porvaria.

Ongelma tämän hetken taloudessa on klassinen: kun populaation keidas uhkaa kuivua, on populaation tehtävä päätös, käyttääkö kaikki jäljellä olevat varat syömiseen vai varataanko vähistä jäljellä olevista varoista evästä uuden keitaan etsimiseen. Säästäminen tietysti lykkää hieman väistämätöntä, mutta elämisen jatkaminen edellyttää sen, että lähdetään etsimään uutta. Näin ollen perinteinen ministeriresepti ei näennäisestä  viisaudestaan huolimatta ole kovin kestävä.

Viinasen hallituskauden resepti oli samantapainen kuin se, jota nyt yritetään soveltaa Euroopan laajuisesti ja jonka tulokset näyttävät olevan samat kuin Suomessa, eli väestön repeäminen kahteen leiriin: pudokkaisiin ja miljonääreihin. Se taas kuinka kovia säästötoimet ovat vaikuttaa talouden taantumavauhtiin itse säästösummia suuremmallakin voimalla erilaisten kerroinvaikutusten vuoksi. Seikka,  joka ei tyypillisen mikrotallaajan päähän ainakaan ensi istumalta juolahda.

Keskeinen kysymys kuuluu, miten saada talous käynnistetyksi, keidas viheriöimään, koska talouskasvu on ratkaisu myös velkaongelmaan sikäli mikäli kasvu saadaan riittävän suureksi tai kasvu ylipäätään aikaiseksi. Nähdäkseni EU:lla on tähän välineet, keskuspakki ja EVM, mutta niitä pitäisi osata käyttää oikein. Se ei riitä, että on välineet, jos harjoitettu politiikka on väärä.

Suomi on tätä nykyä Euroopan osa aikaisempaa tiiviimmin, joten Suomen kohtalo on pitkälti sidoksissa siihen, mitä muualla Euroopassa tapahtuu. Ja jos Euroopan poliittiseksi linjaksi on valittu kurjistaminen ja eriarvoisuuden lisääminen, niin totta kai Suomi seuraa esimerkkiä. Näin sitäkin suuremmalla syyllä, kun tiedetään, että Urpilaisen sanoin himoleikkaajat koloistaan päästelevät näitä hirvittäviä "madonlukujaan" taivaallisina totuuksina.


Kommentoi



 Poliittiset päätökset ja sadomasokismi
30.03.2013 12:38

 

Masokismi on sanakirjamääritelmän mukaan nautinnon saamista omista kärsimyksistä. Ihminen, joka suorastaan haluaa itselleen kärsimystä, on siis masokisti. Masokismi on läheistä sukua sadismille, joskaan näitä kahta asiaa eivät kaikki pidä samana. Joka tapauksessa politiikkaa seuraava ei voi välttyä havainnoilta, jotka löytävät tehdyistä poliittisista päätöksistä niin masokistisia kuin sadistisiakin piirteitä. Sadismihan on ranskalaisen markiisi de Saden mukaan nimetty poikkeavuus, jossa toiseen henkilöön kohdistuva ruumiillinen tai henkinen julmuus tuottaa harjoittajalleen perverssiä, epänormaalia, mielihyvää.

Oma lukunsa on paitsi tehdyt poliittiset päätökset, niin myös profetointi, julistaminen, tuskaa tuottavien päätösten puolesta. Meillä on lukuisa joukko tällaisia epämiellyttävien asioiden puolesta julistavia profeettoja, jotka lähes päivittäin saarnaavat milloin minkäkin  epämiellyttävän asian puolesta. Milloin pitäisi tehdä kirpaisevia leikkauksia, milloin pitäisi eläköitymisikää nostaa pakolla, milloin pitäisi yritysverotusta alentaa, milloin pitäisi ottaa käyttöön nollatoleranssi, milloin rangaistuksia pitäisi koventaa jne.

Mitä ilmeisimmin tämä tällainen meuhkaaminen tuottaa näille profeetoiksi itsensä korottaneille jonkinlaista perverssiä tyydytystä. Muutenhan tässä metelöinnissä ei olisi mitään mieltä. Tosin voi olla tietysti niinkin, etteivät nämä julistajat ole saaneet työssään riittävää tunnustusta, joko heikon älyllisen tai muun suorituskyvyn vuoksi. Tämän puutoksen korjaamiseksi on sitten tullut tarve esiintyä näkyvänä mediasadistina ihmisiä, kansalaisia, kiusaamassa. Kansalaispalaute saattaa sitten tyydyttää tällaisen sadistin masokistista puolta sikäli mikäli nämä kaksi tautia tai poikkeavuutta ovat yksi ja sama asia. Mediasadistien lisäksi voi tietenkin olla myös mediamasokisteja. Asiaa pitäisi tutkia tarkemmin varmemman vakuuden saamiseksi asiasta.

Vaikka hallituksen kehysriihessä onneksi vältyttiin kaikkein masokistisimmilta ja sadistisimmilta ilmiöiltä, niin vastapainoksi sitten tehtiin päätöksiä, jotka ovat luomassa pohjaa kerrassaan pysyvämmälle masokismin tasolle. Keskeisin tällainen päätös oli yritysverokannan suorastaan sadomasokistinen alennus.  Sado tässä yhteydessä tarkoittaa leikittelyä valtasuhteilla. Porvarien piti päätöksen yhteydessä esiintyä Etelärannan edessä kaikkien masokismin periaatteiden mukaisesti  ja työnantajajärjestön tehtäväksi jäsenistöineen jäi vain tilanteesta nauttiminen. Kärsijäksi tässä joutui tietysti myös niin sanottu kansa, kuten tapana on aina ollutkin.

Yhteisöveron alentamispäätös oli suorastaan lahja yrityksille. Ei toimenpiteellä mitään muuta positiivista taloudellista vaikutusta ole. Sen sijaan toimenpiteellä luotiin erittäin vahva perusta tulevien vuosien taloudellisille kärsimyksille. Toimenpide loi mittavan aukon valtion budjettiin, aukon, jonka umpeen kurominen kurittaa kansalaisia pitkään.

Yritysverotus olisi aivan hyvin voitu pitää entisellä tasollaan, vaikka osinko- ja pääomatulojen verotusta olisi kiristettykin. Rahaa investointeihin olisi saatu korottamalla poistoprosenttia tai tekemällä asiaa koskeva varaus. Tämän lisäksi olisi tarvittu avustustyyppisiä kannustimia avainaloille tuotannon todelliseksi käynnistämiseksi. Esimerkiksi rakennustoiminta on kautta aikain ollut yksi taloudellisen aktiviteetin ylläpitäjä.

Miksi näin ei sitten toimittu? Tuskin syy voi olla päätöksentekijän älyllisen suorituskyvyn heikkous, koska sosiaalisen valinnan teoria väittää, että yhteiskunnalliset positiot, asemat, täyttyvät aina sopivimmalla yksilöllä, kuten luonnonvalinnassa ikään. Siksi jäljelle jääkin enää nämä masokismiin ja sadismiin liittyvät piirteet tehtyjen päätösten selittäjinä. Ainakaan sosiaalisen valinnan teoria ei sulje pois sen enempää sadismia kuin masokismiakaan.


Kommentoi



 Paremmaksi pistämisen syndrooma
09.02.2013 15:32

Talouspoliittista keskustelua voi hyvällä syyllä kutsua sairaaksi. Ei päivää etteikö joku hingu julkisuuteen esittämällä aina edellistä puhujaa kauheamman vision taloustilanteesta ja sen vaatimista toimenpiteistä.

Erityisesti porvarit ovat kunnostautuneet tässä kansalaisten pelottelussa ja ahdistuksen luomisessa ylivoimaisesti muita puolueita voimallisemmin. Vielä jos mukaan lasketaan EK, porvarillisen omaan pussiin vetämisen ydinpommi, niin siinäpä ne sitten lienevätkin keskeisimmät verenkiertoelinten sairauksia aiheuttavat tekijät maassamme, koska mikäpä muukaan kuin jatkuvassa pelossa ja uhan alla eläminen kohottaa verenpainetta tarpeettomasti.

Eikä tässä vielä kaikki. Porvarien lisäksi kuoroon on yhtynyt kiljumaan joukko julkisuudenkipeitä virkamiehiä, joiden ainoana motiivina näkyy olevan pelkän huomion tavoittelu. Siinä määrin kummallisia, suorastaan tympeitä ja ihmisarvoa alentavia ehdotuksia muka talouden tervehdyttämiseksi on päästelty ilmoille, ettei moisia uskoisi enää esitettävän missään sivistysvaltiossa muutoin kuin kenties mediakohun herättämiseksi.

Opposition nyt viimeksi odottaisi ryhtyvän tähän kilpalaulantaan, mutta niin vai näkyy käyneen. Tuskin meillä nyt mitään välitöntä sodan jälkeistä aikaa eletään. Ajat ovat toiset ja talous on tänä päivänä nopeatempoisempi kuin vuosikymmeniä sitten, joten tilanteet vaihtelevat menneisyyttä huomattavasti nopeammin puoleen jos toiseenkin. Pelkän "kakkaran" monipuolisempi esittely olisi riittänyt huomattavasti paremmin.

Tauti näkyy vain pahentuneen mentäessä kohti yhteiskunnan huippua. Huipulla täytyy näköjään pistää vielä edellisiäkin paremmaksi. Mitkään järkevät ratkaisut eivät näy riittävän, vaan ratkaisujen pitää olla vähintäänkin "kirpaisevia" ja "välttämättömiä". Mitkään vaihtoehdot eivät näy tulevan edes kysymykseen, vaan ylin johto suorastaan kaipaa samanlaista "kurmuutusta" kuin yhdeksänkymmentäluvun vaihteessa Ahon ja Lipposen hätäratkaisut olivat. Tällaiset ratkaisut pitäisi sitten runnoa läpi vaikka menemällä harmaan kiven läpi.

Johdon elekieli noita madonlukuja ladellessa ei vähimmässäkään määrin kertonut niinkään huolesta, vaan lähinnä kiukusta siihen, ettei porvarien vaatimuksiin oltu jo suostuttu. Siksi jäikin oikeastaan odottamaan enää nyrkin pöytään lyömistä ja tasajalkahyppyjä.

Suomi toki velkaantuu ja sille on tietysti tehtävä jotakin, mutta  ei sellaisia yksittäisiä, irrallisia ja toisilleen korville lyöviä toimenpiteitä kuin on esitetty erityisesti porvarien taholta. Porvarien esitykset ovat kaikki olleet lähinnä oman edun tavoittelua toisten kustannuksella. Erityisesti työväestön, työttömien ja eläkeläisten.

Kansalaisilla pitäisi olla oikeus saada asiallista tietoa talouden tilasta ja kehityksestä sekä erilaisista vaihtoehdoista tilanteen korjaamiseksi, jos aihetta korjaamiseen on olemassa. Sen sijaan pelottelu, uhkailu ja vainoaminen eivät kuulu sivistysvaltion tunnusmerkkeihin.

Esitettyä taustaa vasten voi hyvin ymmärtää jopa nykymuotoisen "bussijournalismin" synnyn. Senhän hyvin arvaa, miten kansalaiselle käy, jos häntä pelotellaan ja uhkaillaan riittävästi. Siinä sitä onkin kaikille oikeamielisille pohdittavaa. Varsinkin Risto Uimoselle, tuolle hyvän lehtitavan "vahtimestarille".


( Päivitetty: 09.02.2013 15:34 )

Kommentoi



 Killiäiset
22.01.2013 10:04

 

Killiäiset on pieni, lyhytjalkainen ja pitkäselkäinen hyönteislahko pohjoisella pallonpuoliskolla, jolla näitä vipeltäjiä elää muutaman miljoonan heimon yhteisö. Killiäiset eivät ole erityisen älykästä porukkaa, mutta joitakin erityispiirteitä niistä sentään löytyy pahan sisun, kaunaisuuden ja vainoharhaisuuden lisäksi. Killiäiset on verrattain uusi eliöjoukko, jonka olemassaolosta ei ole kovin pitkään edes tiedetty.

Jotkut arvelevat, että killiäisten alkuperä olisi Siperiassa, mutta vastakkaisia näkemyksiäkin on esitetty. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että killiäiset olisivat peräti puuttuva lenkki elottoman ja elollisen luonnon välillä.

Killiäisillä on paljon perinteisiin eläimiin liitettyjä piirteitä. Esimerkiksi punamuurahainen on erityisen haitallinen siksi, kun se pyrkii rakentamaan punaista yhteiskuntaa, jonka toimintaperiaate lähtee yhä pitemmälle ulottuvasta toiminnan sääntelystä, suoranaisesta rajoittamisesta. Punamuurahaisenhan ei sallita edes liikkua ilman kolmivaiheista liikkumisen oppimiseen tähtäävää rituaalia. Tämä pyrkimys punaiseen yhteiskuntaan on tunnettu pyrkimys myös killiäisillä.

Aasia pidetään tyhmyyden ruumiillistumana. Killiäinen ei tässä suhteessa poikkea aasista kovinkaan paljoa. Killiäisten tutkimus on paljastanut jopa oman pesän syöntiä ja perin omalaatuisia säästämisen muotoja, kun killiäiset ovat ryhtyneet leikkaamaan pesän pohjaa ja siirtämään vapautuvaa ainesta pesän katolle.

Aivan täysin toivottomia killiäiset eivät aivotoiminnan suhteen sentään ole. Mahdollisuus aivotoimintaan on toki olemassa. On nimittäin havaittu killiäisillä olevan alkeellisia ennustajan taipumuksia: killiäiset kykenevät ennustamaan säätä. Tosin vain viidenkymmenen prosentin todennäköisyydellä, mutta kumminkin. Niin ikään on todettu, että killiäiset ovat jossain määrin kykeneväisiä keräämään varastoja ikääntymistä varten. Näin tapahtuu kuitenkin vain periaatteessa, koska suurkilliäiset syövät varastot huomattavasti ennen kuin yhteiskunnan reunimmaiset killiäiset ehtivät ikääntyä.

Killiäisten viestintää tutkittaessa on havaittu suurkilliäisten keskeinen asema. Kun killiäisellä on asiaa toiselle killiäiselle, pitää viestin kulkeä suurkilliäisen kautta. Suurkilliäinen sitten tarkistaa, ettei viestissä ole mitään toisia killiäisiä halventavia merkityksiä, vihjailuja tai niiksi tulkittavia ominaisuuksia.
Jos viesti on julkistamiskelpoinen, nousee suurkilliäinen pesän katolle ja huutaa sieltä viestin sisällön asianomaisen kuultavaksi.

Viestinnän hygieenisyyden varmistamiseksi suurkilliäisellä on avustaja, "häläppäri", joka kulkee killiäispesässä ja valvoo, ettei yhteisössä harjoiteta epäsopivaa viestintää. Eikä ainakaan työaikana. Killiäispesän seinään on työnnetty myös puutappi, jota painamalla toinen killiäinen voi ilmiantaa toisen, jos on havainnut jotakin haitallista olevan meneillään.

Killiäisyhteiskunnan talous perustuu vaihdantaan, jossa suurkilliäisillä on merkittävin osuus. Suurkilliäiset puolestaan pyrkivät vaihtamaan esineitä ja asioita sillä periaatteella, että ottavat vaihdossa enemmän vaihdonvälineitä kuin antavat pois. Tutkimuksissa on havaittu, että menettely on johtanut siihen, että muutama suurkilliäinen on syönyt itsensä muodottomaksi ja sankat joukot pienkilliäisiä on kuollut nälkään siitä syystä, että ravinnon saanti on tyrehtynyt vaihdon välineiden puutteeseen.


Kommentoi



 Sopulit ja maanpuolustusstrategia
15.01.2013 14:25

 

Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjän turvallisuuspolitiikan emeritusprofessori Alpo Juntunen on kiinnittänyt näköjään huomion samaan asiaan, jota itsekin olen pohdiskellut, eli siihen, missä määrin sotilaallisella puolustuksellamme on merkitystä nykypäivän olosuhteissa.

Erityisesti USA:n sotaretki Irakiin näytti sen, mihin nykyaikainen sotateknologia kykenee sangen lyhyessä ajassa. Kerrottiinhan mediassa, kuinka Irakilla piti oleman erityisen vahva tykistö, mutta sodan edetessä tuntui kuin Irakilla ei olisi ollut puolustusta lainkaan, kuten ei sen puoleen ydinaseitakaan.

Nykyaikaisessa sodankäynnissä näkyy korostuvan ilma-aseen merkitys muodossa tai toisessa. Perinteisesti hävittäjät ja pommikoneet ovat olleet tärkeitä, mutta nykyään myös erilaiset älykkäät ohjukset, jotka voinee jo ohjelmoida etsimään ja tuhoamaan yksittäisiä vihollisia pelkkien tuntomerkkien perusteella.

Jo se, ettei Suomella ole juurikaan ilmavoimia ohjuksista puhumattakaan, osoittaa, ettei puolustuksemme kovin kummoinen ole. Perinteisillä ilmassa tapahtuvilla kaksintaisteluilla tuskin on tänä päivänä merkitystä. Sen sijaan älykästä teknologiaa käyttävä ilma-ase on kaiken avain. Tuskin lentokoneet tarvitsevat edes ihmistä ohjaajakseen. Kulkevathan metrotkin jo ilman kuljettajaa.

Periaatteessa ilma-aseen voisi eliminoida ilmatorjunnalla, jonka pitäisi sisältää myös tehokas ohjustentorjuntajärjestelmä, mutta epäilen, ettei sellaista meillä ole. Semminkään, kun sotavälineteollisuutemme on lähes olematon. Tuskin osaamme valmistaa edes ruutia, keksimisestä puhumattakaan.

Ja kun puolustuksemme kaiken lisäksi keskitetään, kuten asutuskin, niin mikä onkaan sen oivallisempi vihollisen hyökkäyksen kannalta kuin iso kasa. Siihen osuu jo sangen heikoillakin älyn ja osaamisen lahjoilla varustettu hyökkääjä. Kaiken kruunaa tietysti se, että sotilasasioita suunnittelevat nykyään mitä kummallisimmat tahot: tietokonenörtit ja entiset yritysjohtajat, jotka alkavat olla suoranainen uhka yhteiskunnalle visioineen yleiseen, vuotavaan tietoverkkoon kytketystä yhteiskunnasta.

Maanpuolustuksemme organisointi pitäisi järjestää uudelleen. Keskittämisen sijasta puolustus pitäisi hajauttaa ja perinteisiä maa-, meri- ja ilmavoimia pitäisi täydentää voimilla, jotka operoivat maan alla. Afganistanin sota osoitti sen, että maan alle on vihollisen kaikkein vaikein hyökätä. Ja kun vielä perinteinen puhelin saatetaan kunniaan ja kaivetaan piuhat maan alle, niin myös viestiyhteydet saadaan säilymään. Sen sijaan nykyinen kännykkäsotilashan voidaan tuhota niille jalansijoilleen jo pelkkien GPS -koordinaattien perusteella. Samoin kenraalin musta auto, jos Ollilan visio pakollisesta navigaattorista autoihin toteutuu.

Sitä paitsi maan alle on kätketty mittavat määrät ydinjätettä, joten vihollisen hyökkääminen maan alle on jo tästäkin syystä sen verran epäterveellistä, että on kannattavampaa jäädä kotiin kuin lähteä vaaralliseen hyökkäyssotaan.

Uskottavamman puolustuspolitiikan luominen vaatii uudenlaisen ja omaperäisen ajattelun. Sopuli -tyyppinen ajattelu on yleensä vaarallista muillekin kuin sopuleille itselleen. Esittämäni maanläheisen puolustusstrategian pitäisi sopia suomalaiseen maailmankuvaan kuin nyrkki silmään.

 


Kommentoi



 Työurat pidemmiksi -syndrooma
10.01.2013 19:58

 

Onko ikiliikkuja keksitty? Onko ympyrä neliöity? Onko painovoimalaki muuttanut mieltään? Putoavatko raskaat kappaleet tästä lähtien ylöspäin?

Mainitut kysymykset nousevat hakematta mieleen, kun seuraa keskustelua työurien pidentämisestä. Näyttää siltä, että työurien pidentäminen ratkaisee kaikki kuviteltavissa olevat ongelmat aina velan takaisinmaksua myöten.

Erityisen kummallinen väittämä tai lupaus keskustelussa on se, että jos työuria, lähinnä eläkeikää, saadaan nostetuksi lakisääteisesti, niin säästöjä ei tarvitsisi tehdä yhtä paljon kuin tapauksessa, ettei työuria saataisi pidennetyksi. Tämä väite on erityisen vaikeasti ymmärrettävä. Pikemminkin lupaus pienemmistä säästöistä vaikuttaa peukaloruuvilta, jolla painostetaan kansalaisia myötämielisiksi eläköitymisikänsä siirtämiseen myöhäisemmäksi.

On vaikea kuvitella, ellei peräti mahdoton järjellä ymmärtää, miten säästöjä voitaisiin keventää pelkästään sillä, että jotakin ikärajaa muutetaan. Ainoa kuviteltavissa oleva tilanne olisi jossakin hamassa tulevaisuudessa, jolloin väki olisi työssä kokonaisuudessaan mikä sitten kerryttäisi kansantuloa siinä määrin, ettei velkaan enää tarvitsisi turvautua.

Mutta koska työttömyys on pikemminkin kasvava kuin vähenevä ilmiö, niin ei eläkeiän pakolla nostaminen ratkaise välttämättä yhtään mitään. Toisekseen eläköitymisiän nosto vaikuttaa joskus hamassa tulevaisuudessa, jos ylipäätään. Ja kun tiedetään, että talous velkaantuu koko ajan, niin eihän säästöistä kerta kaikkiaan pääse yli eikä ympäri.

Siksi puhe pienemmistä säästöistä on silkkaa huiputusta. Lupaus, jonka voi hyvin antaa, koska lupausta ei voi koskaan osoittaa vääräksi tehtiinpä kuinka suuret säästöt tahansa, koska aina voidaan väittää, että ilman eläkeiän nostoa säästöt olisivat olleet vielä kauheammat.

Ilmeisesti säästötarpeet ovat todella mittavat, koska julkisen vallan taholta on ilmoille heitelty kertakaikkisen epätoivoisia ja tuulesta temmatun tuntuisia muka -ratkaisuja taloutta vaivaaviin ongelmiin. Erityisesti näiden epätoivoisten viestien levittämisessä on kunnostautunut Juhana Vartiainen, joka hänkin mitä ilmeisimmin vain toistelee valtiovarainministeriön tsaarinaikuisia oppeja talouden toimintaperiaatteista. Enää ei Vartiaisen pakista puutu kuin orjuus ja pakkotyö, jotka tosin jo itse asiassa sisältyvätkin ehdotukseen ajaa työttömät ja eläkeläiset alipalkattuun pakkotyöhön.

Talouden ongelmat voitaneen ratkaista hyvinkin järkevällä tavalla, mutta kun muualla Euroopassa eläköitymisikää ja työuria on nostettu lakisääteisesti, niin suomalaisen tuntien mikään järkevä ratkaisu ei tule kysymykseen, vaan myös meillä pitää toimia täsmälleen samalla tavalla kuin muuallakin. Suomalainenhan ahdistuu ja saa pahimmassa tapauksessa ripulin, jos hän menee tekemään jotakin, jota muut eivät ole jo tehneet.

Tämä mitähän muut meistä ajattelevat -syndrooma kuuluu varmasti Suomen tautiperimään ja on siis niin muodoin suoranainen kohtalo.


Kommentoi



 Kestävyysvaje ja ministeri Kyllönen
23.12.2012 16:29

 

Avain yhteiskuntien menestymiseen on taitava ja osaava valtiojohto. Päällimmäisenä hierarkiassa on meillä tietysti eduskunta, mutta myös eduskunnan luottamusta nauttivalla hallituksella on tärkeä sija valtakunnan asioiden hoidossa. Unohtaa ei sovi myöskään virkamiehistöä, jonka varassa poliittinen päätöksenteko pitkälti tapahtuu. Jopa niin, että erityisen taitamattoman poliittisen osaamisen tapauksessa kaikki osaaminen jää virkamiehistön vastuulle. Erityisesti ongelma tai uhka materialisoituu silloin, kun poliittisiksi päättäjiksi valikoituu nuorta ja kokematonta väkeä tai muutoin vain omaa uraansa ajattelevia poliittisia tai muita pyrkyreitä.

Yhteiskuntamme menestyminen on noussut viime aikoina esille erityisesti ikääntymisongelman vuoksi. On oltu näkevinään, että hyvinvointivaltio ei pysy pystyssä, jos väestö ikääntyy. Siksi myös vanhat ihmiset haluttaisiin työmarkkinoille eläkettä nauttimasta. Ja mikä huomionarvoisinta: pienemmällä palkalla.

En epäile hetkeäkään suomalaisen älyn laadun tuntien, etteikö hetken päästä esitetä ajatusta, että eläkkeen pitää olla vastikkeellinen: eläkettä saadakseen pitää tehdä ilmaista työtä. Näinhän on jo työttömän tapauksessa tiettävästi asian laita.

Luultavasti edellä mainittu ajatuskauhiainen on jo esitetty, mutta jos ei ole, niin arvelen, että viimeistään ministeri Kyllönen sen esittää. Kyllöstä seurattuani olen päätynyt tällaiseen näkemykseen hänen lahjakkuusrakenteestaan.

Sillä tuskin on sen suurempaa merkitystä, jos huonon ajatuksen esittää tieministeri, koska nykyään yhteistyö ministeriöiden kesken alkaa jo sujua, ainakin, jos ministereiden intressit ovat yhteneväiset. Erityisesti kommunistien ja porvareiden välillä. Presidenttimmehän on kulkenut edelläkävijänä tässä vastakkainasettelujen poistamisasiassa.

Nyt on esitys valtakunnalliseksi pelastussuunnitelmaksikin saatu valmiiksi. Eikä se näy maksaneenkaan kuin 700 000 euroa. Kysymyshän on tietysti Pekka Himasen "sinisistä ajatuksista", joissa luodaan ratkaisuja hyvinvointiyhteiskuntamme suureen ikääntymisongelmaan.

Järkyttävä tieto, joka paljastuu on se, että vuonna 2030 jokainen 85 -vuotias on ollut 50 vuotta työelämän ulkopuolella. Tämmöinen oleminen ei laskelmien mukaan riitä hyvinvoinnin rahoittamiseksi kaikille. (Ei ole tosin riittänyt nytkään).

Kerrassaan mykistävän ratkaisun Himanen on löytänyt työllisyysasteen nostamisesta. Samalla pitäisi lyhentää koulun jälkeen jatko-opiskeluun ja työelämään siirtymisen aikaa. Tarkkana, äärimmäisen matemaattisesti perusteltuna ratkaisuna esitetään myös yhden vuoden pidennystä työuriin. Ja vot, nyt pitäisi kaiken skulata.

Esitetyt ajatukset ovat saaneet maakunnassakin lähes hurmioituneen vastaanoton. Erityisesti korpiporvarit ovat langenneet lähes loveen ja saaneet vahvistusta uskolleen kykypuolueena. Paljon muuta vahvistustahan ei nykypäivä juuri tarjoakaan. Unioni -ajatuskin näyttää menneen kiville ja talous uhkaa romahtaa niskaan, vaikka eduskunta pullistelee lähes pelkkiä porvareita.

Tilanne valtakunnassa näyttääkin jo lyhyellä perspektiivillä sangen huolestuttavalta. Semminkin, jos hallitus ryhtyy hätäpäissään tekemään järjettömiä sopeutuspäätöksiä. Verojen kiristykset eivät nyt kerta kaikkiaan tule kysymykseen, joten nyt olisi viimeistään aika panna valtakunnan parhaat aivot kehiin ratkaisemaan edes se, miten selvitä nykytilanteesta.

Paras ratkaisu olisi nähdäkseni toimia koordinoidusti, joustavasti ja pitkän aikavälin suunnitelmalla. Mitkään lyhyet nykäykset tuskin auttavat ratkaisemaan perustavaa laatua olevia ongelmia. Myös ministeri Kyllönen pitäisi panna tekemään jotakin hyödyllistä sen sijaan, että askartelisi autoilijan humalatilan syvyyden ongelmissa.

Jos ministeri Kyllöselle ei löydy jotakin tuottavampaa työtä, kannatan ja esitän koko tieministeriön lakkauttamista.

 

 


Kommentoi



 Narsismi, murtomaahiihto ja työurat
16.12.2012 18:35

 

Onkohan monellekaan kirkastunut mihin kaikkeen niin sanottu työurien pidentämisyritys toteutuessaan voisi antaa aiheen? Näyttää nimittäin siltä, etteivät mainitun keinon puolestapuhujat itsekään näy ymmärtävän sitä, miksi työurien pidentäminen ylipäätään on tarpeen.

Selitykset vaihtelevat päivittäin lähtien siitä olettamuksesta, että työurien pidentäminen nuorentaa ihmisen, koska kestävyysvaje näin häviäisi, päätyen siihen, että saamme lisää lainaa, kun teemme työtä pitempään. Viimeisin perustelu taisi olla se, että työurien pidentäminen parantaa kilpailukykyä. Laajavaikutteisin kuulemani perustelu tosin on se, että työurien pidentäminen ratkaisee kaikki tämänhetkiset ongelmamme.

Kun työurien pidentämisellä on tällaiset massiiviset vaikutukset, että kaikki ongelmat ratkeavat, niin täytyy ihmetellä, miksi tämmöinen ihmelääke keksitään vasta nyt? Onko nyt sitten niin, että muudan Rukan keväisillä lumilla aikoinaan suksitellut mies jää ihmiskunnan historiaan lähes dynamiitin keksijän veroisena nerona? Todella masentavaa, ettei työuria pidennetty jo nälkävuosina. Nyt meitä olisi varmasti huomattavasti enemmänkin.

Se, että työurien pidentämistä käytettäisiin kilpailukyvyn parantamiseen, ei voi tapahtua muutoin kuin luomalla työmarkkinoille lisää työtöntä tarjontaa, mikä sitten painaa työn hintaa alaspäin. Ja jotta työn tarjontaa taas voitaisiin lisätä, niin se merkitsee kaikkinaisten sosiaalisten tulonsiirtojen mittavaa heikentämistä jotta kotiäidit, sairaat, opiskelijat ja muut työelämän ulkopuolella olevat saataisiin työmarkkinoille. Erityisesti tämä työurien pidentämisyritys iskee tietysti vanhoihin ihmisiin, joista ollaan näköjään tekemässä varsinainen yhteiskunnan paarialuokka. Siis ryysykerjälistö.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan USA:ssa on ollut tapana käyttää lamaa keinona vähentää julkisia menoja jopa tarpeettomasti aivan poliittisen tarkoituksenmukaisuuden mukaisesti. Kun tiedetään, että suomalaiset keksinnöt ovat sangen harvalukuisia, niin saman periaatteen voi olettaa vallitsevan myös meillä. Sitäkin suuremmalla syyllä, koska porvareita on hallituksessa tälläkin hetkellä sievoinen porukka.

Kun lisäksi tiedetään, että nimenomaan sosiaalietuudet ovat harmittaneet näitä työurien pidentämisen puolestapuhujia aina kateuden naaman viherrykseen asti, niin "säästöthän" tässä paljastuvat ainakin piilovaikutteiseksi motiiviksi myös meikäläisille työurien pidentämishankkeille.

Kun laitetaan kaikki työmarkkinoiden ulkopuolella olevat töihin, niin yhteiskunnan taakka kevenee, olematon työvoimapula poistuu, valtio saa lisää lainaa kriisivaltioiden tukemiseen, lisää kuohuviiniä seremoniallisiin edustajatapaamisiin ja eläkeyhtiöt rupeavat kukoistamaan, kun kertyneitä eläkevaroja ei tarvitse maksaa takaisin.

Pieni kauneusvirhe tässä asetelmassa, kauhuskenaariossa, ovat jotkut tutkimukset, joiden mukaan meillä ei mitään erityistä kilpailukykyongelmaa ole, ei edes työvoimapulaa ja taloudellinen kasvukin olisi käynnistymässä. Taloudellinen kasvu puolestaan ratkaisisi kaikki ongelmat kapitalismin oman logiikan mukaisesti ilman että sen enempää virkamiehen kuin poliitikonkaan tarvitsee tehdä yhtään mitään. Edes palkkansa eteen.

On tosin pantava merkille, että erityisesti narsistinen persoonallisuus vaatii jatkuvaa huomiota osakseen. Siksi on luultavaa, että huuto työurien pidentämisestä jatkuu. Ainakin porvaristossa. Muutoinhan narsistinen persoonallisuus häiriintyy entisestään.

 

 


Kommentoi



 Kapitalismi, kultainen porsas
16.09.2012 18:54

 

Onko Euroopan velkakriisi seuraus saavutettujen etujen mentaliteetista? Siis lähinnä siitä, ettei erityisesti köyhä ole halukas luopumaan siitä vähästä, joka hänellä jo on? Onko todella niin, että joku mystinen, kasvava, tulonsiirtojen varassa elävä luokka olisi ajanut kansantaloudet nykyisenkaltaiseen kriisiinsä? Onko kertakaikkiaan niin, että maailman talousongelmat kumpuavat sosialismin ylivallasta? Edellä esitetyt, usein kuullut kysymykset, näyttäisivät oikeuttavan syyttävän sormen suuntaamisen valtakuntien sosialistisiin käytäntöihin. Olisivatko porvarilliset arvot jääneet jotenkin alakynteen poliittisessa päätöksenteossa kautta maailman?

Kaikki merkittävät lähiaikojen historialliset tapahtumat osoittavat, että on käynyt täsmälleen päin vastoin. Suurin yksittäinen tapahtuma on tietenkin Neuvostoliiton häviäminen maailmankartalta ja muuttuminen läntisiä arvoja pitkälle omaksuneeksi varhaisvaihettaan eläväksi kapitalistivaltioksi. Tämän päivän Kiina puolestaan, kaikesta kommunismistaan huolimatta, on lähinnä valtiokapitalistinen valtio. Molemmat esimerkit osoittavat, että sosialismi on tänä päivänä lähinnä katoavaa kansanperinnettä.

Maailmantalouden ongelmat sen sijaan ovat kapitalistien, siis porvarien, ihan itse itselleen aiheuttamia ongelmia. Nykyiset kapitalistiset innovaatiot eivät enää hyödytä juuri muita kuin kapitalisteja itseään. Perinteinen talous on muuttanut muotoaan ja tätä uutta taloutta voidaan kutsua osuvasti kasinotaloudeksi, jossa kaikki arvot on alistettu kapitalistiselle rahan kokoamiselle.

Kasinotalouden tunnusmerkki on raha ja siihen liittyvät innovaatiot, uudet rahoitusinstrumentit, uudenlaiset kaupankäynnin kohteet perinteisten tavaroiden ja palvelusten sijasta. Vanhastaan tästä kasinotaloudellisesta toiminnasta on käytetty surkuhupaisaa nimitystä keinottelu.

Ja aina kun tämä keinottelutalous saavuttaa riittävän suuren laajuuden, maailmantalous syöksyy lamaan. Niin kävi kuuluisana mustana torstaina vuonna 1929 ja niin kävi 2000 -luvun USA:ssa jälleen, kun katteettomilla velkapapereilla käyty kauppa tuli tiensä päähän. Ja sama toistui hetken päästä myös Euroopassa parhaillaan vaivaavana Euroopan velkakriisinä.

Eikä tässä kaikessa voi nähdä edes sosialismin varjoa. Eihän puhtaassa sosialismissa ole edes rahaa, jolla keinotella. Sen sijaan sangen moni on sitä mieltä, että juuri suitsimaton kapitalismi on syypää kansantalouksien kriisiytymiseen.

Voikin sanoa, että porvarilliset arvot ovat tämän päivän epäjumala, kultainen porsas, jota lähes kaikki kysymyksiä esittämättä palvovat. Seuraukset näkyvät päivittäin: maailma kriisiytyy, köyhyys lisääntyy, tuloerot kasvavat ja järjetön riskinotto lisääntyy jopa poliittisessa päätöksenteossa, koska jopa valtiot on valjastettu osaksi kapitalistista, kriisiytyvää taloutta.

 

 

 


( Päivitetty: 16.09.2012 18:58 )

Kommentoi



 Suomalainen "kommunismi"
18.06.2012 13:10

 

Tarkastelen muutaman kommunismiksi väitetyn piirteen avulla joitakin kommunismin ilmentymiä Suomessa. Näitä keskeisiä kommunismin piirteitä ovat suuret elintasoerot eliitin ja rahvaan välillä, kaikkialle ulottuva urkinta, julkisen vallan yhä pienempiin asioihin puuttuminen ja ylhäältä sanellut poliittiset päätökset.

Juuri äsken saimme kuulla, että suuryritysten johtajien palkkiot nousivat viimevuonna moninkertaisesti työntekijöiden palkkoihin verrattuna. Jo ennestäänkin tällä kommunistisella eliitillä on ollut käsittämättömät tulot muuhun kansanosaan verrattuna. Se, että kysymyksessä on kommunismi, on itsestään selvä asia, koska nämä niin sanotut suuryritykset ovat lähinnä monopoleja. Ja monopolissahan kilpailu ei vaikuta ollenkaan, joten markkinamekanismi ei tee näistä yrityksistä varsinaista liikeyritystä. Siksi johtajakin voi nostaa palkkionsa vaikka ruoppaajalla ja omistajakin maksaa pyydetyn suu messingillä, kun ei enää oikein tiedä minne koottuja rahakasoja muutoin piilottelisi. Raha näissä suurkommunistisissa laitoksissa on saatu pääosin toimintoja lakkauttamalla ja siten monopoliasemaa vahvistamalla ja tietenkin myös riiston määrää lisäämällä.

Urkinta puolestaan ilmenee etenkin poliisin toimenkuvan muuttumisena siten, että varsinaisen rikollisuuden annetaan lähes rehottaa ja toiminnan painopiste on siirtynyt eritotenkin autoilijan kyttäämiseen ja varsinkin sakottamiseen sekä kansalaisten netin urkintaan. Tänäkään päivänä moni poliisi ei tee muuta kuin väijyy erilaisia keskustelupalstoja muka sarjamurhaajien paljastamiseksi. Liikenteessä poliisin tirkistely on myös tavallista. Turvavöiden päälläoloahan ei voi oikeastaan muutoin valvoakaan kuin tirkistelemällä, mutta myös puhalluttaminen on monessa tapauksessa altis tirkistelyaktille.

Julkisen vallan puuttuminen kansalaisten elämään on monitahoinen asia eikä kaikkea puuttumista voi lukea varsinaiseksi kommunismiksi, mutta esimerkiksi jätelainsäädäntö on johtanut siihen, että erityisesti yhdyskuntajätteiden hävittämisasiassa kommunismi jyllää täydellä tehollaan. Ei riitä, että kansalaisella pitää olla kymmeniä jäteastioita, vaan nämä jäteastiat täytyy tyhjentääkin säädettynä aikana olipa astioissa sitten jätteitä tai ei. Sen lisäksi tästä tarpeettomasta toimenpiteestä peritään järjetön maksu.

Edelliseen rinnastettava järjettömyys on kiinteistövero. Se on silkkaa kommunismia. Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi vero peritään juuri kiinteistöstä eikä esimerkiksi vaikkapa muusinuijasta. Mutta ilmeisesti kysymys on ollut ainoastaan poliittisten päättäjien lahjakkuustasosta. Kaikilta ei voi edellyttää kaikkea. Tuskin edes kansalta, jonka niin sanotun tahdon perusteella päättäjät kuuleman mukaan valitaan.

Monessa asiassa varsinaiseksi moottoriksi kansalaisten elämää vaikeuttavaksi tekijäksi on noussut EU. Viimeisin järjettömyys lienee ajokorttiuudistus, jossa ei ole kertakaikkiaan mitään mieltä. Siksi olisi toivottavaa, että koko EU hajoaisi omaan mahdottomuuteensa kuten Neuvostoliitto aikoinaan. Kommunistisena linnakkeena EU on halvaannuttanut jopa markkinat ja syössyt monen valtion suoranaiseen katastrofiin.

Myös suomalaiseen poliittiseen käytäntöön lienee EU:lla ollut suuri vaikutus, koskapa poliittinen päätöksenteko näyttää tulleen entistäkin autoritaarisemmaksi. Asioita salataan ja päätökset ovat saaneet yhä suuremmassa määrin direktiivin ja suoranaisen käskyn luonteen. Poliittisten vastustajien leimaaminen ja pyrkimykset opposition tukahduttamiseen alkavat olla havaittavissa olevia ilmiöitä.

 

 


Kommentoi



 Suomen parhaat kommunistit
15.03.2012 16:30

 

Kerrassaan kummallisin, suorastaan järjenköyhin, perusteluin ollaan tekemässä mittavia yhteiskunnallisia muutoksia. Suoranaisia mullistuksia. Keskeisin näistä lienee niin sanottu kuntauudistus. Ainoa perustelu, jonka olen nähnyt on maininta siitä, että vähintään kolmannes kunnista on vuonna 2020 suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Nämä vaikeudet kuuleman mukaan kertovat sen, miten käy, jos kunnissa ei muuteta mitään.

Mielestäni perustelu ontuu lähes yhtä pahasti kuin vaatimus yhteiskuntarakenteen muuttamisesta sillä perusteella, että tuolla mainitulla vuosiluvulla alkaisi jääkausi. Tarkasteluperspektiivi on aivan liian pitkä eikä se niin ollen ole juuri huonoa arvausta parempi. Jo vuodenkin eteenpäin ennustaminen taloudessa on ollut etupäässä "kengurumeininkiä" tai vähintäänkin "häränpylly"-tasoa.

Toinen perustelu kuntauudistukselle ovat olleet säästöt, joilla muka turvattaisiin hyvinvointivaltio. Tämä on myös mielestäni utopiaa, koska ainoat säästöt, joita tästä uudistukseksi mainitusta manööveristä kenties koituisi, syntyisivät siitä, että julkiset palvelut lopetettaisiin liitosten reuna-alueilta. Ja tämähän taas ei olisi muuta kuin hyvinvointivaltion murentamista eikä mitään pelastamista.

Seuraavaksi kummajaiseksi nousee eläköitymisiän lakisääteiset nostamispyrkimykset. Väitetään, ettei hyvinvointivaltio säily, ellei eläköitymisikää nosteta. Tarkemmin sanottuna nosteta lakisääteisesti. Nyt näyttää unohtuneen se ikävä seikka, ettei eläköitymisiän nostamisella ole talouteen mitään vaikutusta, jos ikäihmiset päätyvät työttömiksi, kuten tähänkin saakka. Eläköitymisiän lakisääteisen noston sijaan pitäisi säätää laki, joka velvoittaisi organisaatiot työllistämään. Se taas, että talouden toimintaan puututaan lakisääteisesti, on kommunismia. Vapaassa markkinataloudessa kysyntä ja tarjonta toimivat parhaiten ihan oman dynamiikkansa mukaan. Yhtä lailla voitaisiin lakisääteisesti yrittää määrätä yritysten kysynnän määrä, jonka tosin moni mieltää täysin typeräksi, mutta yhtä lailla typerä on määrätä työn tarjontakin.

Mutta näyttää siltä, että tämän päivän porvarit  ovat yhteiskuntamme parhaat kommunistit, sillä niin suurella intohimolla juuri porvaristo hinkuaa lakeja talouden lakisääteiseksi kahlitsemiseksi. Myös vaalisloganit viittaavat siihen, että porvareiden väri on pikemminkin pukinpunainen kuin ruiskukan sininen. Tai sitten ruiskukasta on kehkeytynyt aivan uusi, punainen lajike.

Kaikkein kummallisinta työurien pidentämispuuhastelussa on se, että opiskeluaikojakin ollaan lyhentämässä. Jos tällä menolla typeryyden määrä yhteiskunnassa ei kasva entisestään, niin on vaikea kuvitella mitään toistakaan yhtä älyvapaata menetelmää.


( Päivitetty: 15.03.2012 16:35 )

Kommentoi



 Kohti presidentinvaaleja
16.01.2012 14:17

 

Television presidendinvaalitentit ovat toistaiseksi olleet huonoja. Juontajat ovat sallineet aivan liikaa jonninjoutavaa höpötystä presidentin tehtävän ja aseman vierestä. Puheenvuorojen jakaminen on myös ollut puolueellista. Jotkut ehdokkaat on jätetty paitsioon ja toiset ovat saaneet puhua omalla luvallaan lähes mielin määrin. Sauli Niinistöä on pidetty jo lähes presidenttinä.

Eroja ehdokkaiden välille syntyy useammankin aihepiirin suhteen. Yksi jako koskee presidentin asemaa. Yksi leiri katsoo presidentin olevan ylin vaikuttaja valtakunnan päätöksenteossa, toinen leiri painottaa enemmän parlamentaarista yhteistyötä.

Toinen jako menee Suomen suhteessa Euroopan unioniin. Jotkut ehdokkaista ovat valmiit syventämään yhteistyötä unionin kanssa ja toiset ehdokkaista vastustavat tätä. Erityisesti eurooppakriittiset vastustavat liittovaltiokehitystä. Tosin jako ei liene selkeä, koska porvaritkin vaativat tiukempaa talouskuria, mikä taas edellyttää liittovaltionomaisia rakenteita unionin päätöksentekoon.

Kolmas jako koskee ehdokkaan arvomaailmaa. Sen mukaan toinen leiri korostaa lähinnä kristillistä arvomaailmaa, kun taas toinen leiri koostuu suhteellisen selkeistä pakanoista. Jako ilmenee hyvin vaikka kysymyksestä sukupuolineutraaliin avioliittoon.

Eräänälaisena jakona voitaneen pitää myös sitä, missä määrin ehdokkaat haluavat puhua tulevaisuudesta, minkälaisia teemoja he haluavat painottaa ja kuinka pitkälle tulevaisuuteen visiot ulottuvat. Keskeinen jakolinja kulkee nähdäkseni kestävän kehityksen suhteessa talouskasvuun.

Myös suhtautuminen Natoon näyttää jakavan mielipiteitä. Jotkut eivät myönnä sanoneensa mitään, vaikka ovat sangen selkeästi antaneet ymmärtää tietynlaisen viestin olemassaolon.

 


Kommentoi



 Kasavalta ja ryöstömentaliteetti
03.12.2011 11:39

Erittäin hyvinvoivalta väestönosalta lienevät menneet sekaisin käsitteet vaurastuminen ja rahastus. Muutoin on vaikea ymmärtää tämän erittäin hyvinvoivan väestönosan väitteitä, joiden mukaan vaurastuminen ja rikastuminen olisivat maassamme epätoivottavia asioita. Kansalaisemme olisivat muka jotenkin muun maailman ihmisiä kateellisempia, kun eivät sallisi erittäin hyvinvoivan kansanosamme vaurastumista. Kysymyshän on kuitenkin yksinomaan siitä, että normaali kansalainen vain ihmettelee, ja sangen aiheellisesti, käsittämätöntä tuloerojen kasvua ja hintojen järjetöntä nousua.

Sitäkin merkillisempää on, että tätä kateusteemaa ovat ryhtyneet kampanjoimaan paitsi jokunen valtakunnan julkkisrikas, niin myös jokunen elinkeinoelämän pääomia edustava järjestö. Ikään kuin jotenkin poliittisesti pitäisi säätää valtakuntaan ryöstölle erityisen otollinen ilmapiiri. Onneksi kaikkein innokkaimpia vaikuttajia on alettu edes yrittää saada oikeudelliseen vastuuseen tekemisistään. Mutta luultavasti tämäkin prosessi kuivahtaa kokoon, kun tarpeeksi iso mies sanoo, että "höpä höpö".

Taloudessa tuloja ansaitaan työtä tekemällä. Vain lotossa ja arpajaisissa on hyväksyttävää saada rahaa pelkästään hyvällä tuurilla. Tuloerojen kasvu maassamme sitä vastoin on sitä luokkaa, ettei sitä voi selittää edes tuurilla saati kykyeroilla, vaan suoranaisella ryöstöllä. Ryöstöksi puolestaan voi laskea nokkeluudella kahmitut osuudet kaikille kuuluvasta yhteisestä hyvästä, mihinkään järjelliseen perustumattomat tulospalkkiot, käsittämättömät hinnat ja niiden korotukset, yritysten myynnit ulkomaille jne.

Erityisesti köyhälle tämä valtakunnassamme vallitseva ryöstömentaliteetti on tuskallinen. Rahaa on vähän eikä köyhän rahalla saa paljoa tavaraa palveluista puhumattakaan. Suomalainen yrittäjäkin palvelee yleensä vain suurasiakkaita niin, että köyhän on vaikea löytää edes sähköasentaja saati, että pystyisi maksamaan pankkilaskun, jonka käsittelykulut ovat itse laskua suuremmat. Kaiken kukkuraksi palvelu on ynseää ja hidasta, kun köyhä ei kuuleman mukaan tuo pankkiin muuta kuin hiekkaa pankin kiiltäville mahonkilattioille. Myös viranomaiset ovat onnistuneet omaksumaan ryöstömentaliteetin elkeet olemattavastaamatta köyhän esittämiin kysymyksiin.

Oikeusprosessin käynnistäminen ryöstöä vastaan edellyttäisi etevän juristin, mutta eihän sellaista ainakaantyösuojelupiiristä löydy. Eikä muuntasoiseen ole juuri varaa. Ryöstömentaliteettiin perustuvaa valtiomuotoa nimitän kasavallaksi, koska nimenomaan rahan kasaaminen on ryöstömentaliteettia parhaiten kuvaava toimi.

 


Kommentoi



 Vakuuksia ja vaikutusvaltaa
22.10.2011 17:09

Enemmistö suomalaisista arvioi, että Suomen vaikutusvalta EU:n päätöksenteossa on viime kuukausina pysynyt ennallaan tai on jopa vahvistunut, kertoo Yle. Siksi kummastelenkin,miksi Suomen vakuusvaatimuksista on noussut suuri kohu juuri siihen vedoten, että Suomen maine ja vaikutusmahdollisuudet heikkenevät. Jopa professoritasoiset henkilöt ovat lähes tasajaloin hyppimällä ja tukkaa raastaen messunneet takuita vastaan. Se sitten, millainen saatu vakuus on ja mitä se pitää  sisällään on tietysti eri asia. Mutta periaatteessahan lainalle pitää saada jonkinlainen vakuus, ellei sitten harjoiteta hyväntekeväisyyttä.

Rahaan perustuvissa yhteiskunnissa yhteiskunnan vaikutusvalta perustuu suurelta osin siihen, mikä on talouden kunto. Jos talous on vankka ja sitä myöten hyvinvoinnin taso, niin kyllä tällaista valtakuntaa aina kuunnellaan. Jopa niin sanotut suurvaltiot kallistavat korvansa ainakin niissä tapauksissa, joissa heidän omaa talouttaan uhkaa katastrofi. Rikkaalla on aina enemmän vaikutusvaltaa kuin köyhällä. Ei tarvitse ajatella kuin esimerkiksi Kreikan tämänhetkistä tilannetta. Kreikka on väkiluvultaan Suomea suurempi, mutta taloutensa ongelmien vuoksi se on joutunut sangen tukalaan asemaan.

Henkilötasolla taas rikkaalla ihmisellä on enemmän kontakteja kuin köyhällä. Samoin vaikutusvaltaa. Yhteiskunnan arvot ja asenteet määräytyvät suurelta osin, ellei peräti täysin, tämän vaikutusvaltaisimman kansanosan arvojen ja asenteiden mukaisesti. Tässä kohtaa vertailukohdaksi voi ottaa vaikkapa kerjäläiset tai työttömät. Lähes pääsääntöisesti yhteiskunnallisena ongelmana pidetään nimenomaan köyhiä. Yletöntä rikkautta ei sen sijaan pidetä minään muuna kuin toivottavana asiana, vaikka juuri yletön rikkaus nimenomaan luo yhteiskunnalliset ongelmat, joista sitten juuri köyhä syyllistetään.


Kommentoi



 Rothenburg ob der Tauber
31.08.2011 07:31

Rothenburg ob der Tauber liegt in Mittelfranken, zirka 50 km westlich von Nürnberg im Bundesland Bayern. Die Stadt ist bekannt für seine gut erhaltene Altstadt aus dem Mittelalter. Deswegen die Stadt Rothenburg ist sehr starkt touristisch gepregt. Die Einwohnerzahl der Stadt ist ungefähr 12000, im jahre 2009.

Rothenburg hat im Jahre 1172 die Stadtrechte erhalten und dann wurde auch der Bau der ersten Stadtmauer und Türme begonnen. Im 13. Jahrhundert wurde die Mauer ausgedehnt so dass der äussere Mauerring von zirka 3,5 Kilometer lang ist. Der Bau hat finanziert mit dem sogenannten Umgeld, das heute als Getrinkesteuer ist.

Rothenbug gehört zu beliebsten Reisezielen im Bayern. Wenn ich in Regensburg im internationalen Sprachkurs seit einigen Jahren waren, machten wir die Ausflug nach Rothenburg. Wir fuhren dahin mit dem kleinen Zug via Nürnberg.

Besonders interessant ist die Anekdote über die Gesichte des Rothenburgs: 1631 unter 30 –jährigen Krieg belagerten katolische Truppen (60 000 Soldaten) das protestantische Rothenburg. Durch den häftigen Beschuss explodierte ein Pulverturm und machte ein Loch in der Stadtmauer. Feldherre, General Tilly marschierte in die Stadt und drohte die Stadt vernichten. Aber die Rothenburger reichten Tilly den Sieges- und Willkommenstrink einen Kelch (3 ¼ Liter) gefüllt mit 13 Schoppen Frankenwein. Der Feldherr Tilly var beeindruckt von solcher Freundlichkeit und verspricht die Stadt zu verschonen, wenn einem Rothenburger den Wein in einem Zug leeren kann. Altbürgermeister Nusch stellte sich zur Verfügung und stürzte atemlos den Wein hinunter und rettete damit seine Stadt.

Am 31 März 1945 wurden von 16 Flugzeugen allierte Bomben abgeworfen, die 39 Menschen töteten, 306 Häuser zerstörten, zudem 9 Türme und über 610 Meter der mittelalterlichen Stadtmauer.

Mit finanziellen Unterstützung konnte die historische Mauer in den folgenden Jahren wieder repariert. Steckenweise ist zum Dank kleine Schrifttafeln mit Namen grosszügiger Spender ins Gemäuer gemeisselt.

Es gibt auch viele Sehenswürdigkeiten in Rothenburg: Kriminalmuseum, Türme, einige Kirchen und darüber gibt es Käthe Wohlfahrts Weichnachtsland, einen Laden, der das ganz Jahr ca. 300 m2 nur Weichnachtssachen verkauft, meistenteils traditioneller deutscher Weichnachtssmuck. Käthe Wohlfahrts ist ein Unternehmen mit Sitz in Rothenburg ob der Tauber. Unternehmen ist gegründet 1964 in Stuttgart aber der Umzug nach Rothenburg erfolgte 1977.

Der spätvorige Tag in Rothenburg war bevölkt und es regnete ei wenig, aber Bratwurst, Sauerkraut und Bier schmeckten gut.


Kommentoi



 Arvottomuuden lyhyt oppimäärä
25.07.2011 12:34

Liberalismi on 1700-luvun valistusaatteista lähtöisin oleva poliittinen ja historiallinen aatejärjestelmä. Liberalismin alkuperäistä muotoa kutsutaan klassiseksi liberalismiksi, mutta aate on myöhemmin laajentunut erillisiin suuntauksiin. Kaikki liberaalit kuitenkin kannattavat yksilöllisiä vapausoikeuksia kuten yhdistymisvapautta, laajaa sopimusvapautta, elinkeinovapautta, sananvapautta, lehdistönvapautta, liikkumisen vapautta, vapautta orjuudesta, pakkotyöstä ja väkivallasta, uskonnonvapautta ja yksityisomistusoikeuksia eli laajaa henkilökohtaista ja taloudellista vapautta.

Uusliberalismi on talouspoliittinen suuntaus, jonka mukaan vapaa yksityisomistusoikeus, vapaat markkinat ja vapaakauppa edistävät parhaiten ihmisten hyvinvointia. Uusliberaali talouspolitiikka pyrkii taloudellisen toiminnan normien vähentämiseen, verojen alentamiseen, omistusoikeuden loukkaamattomuuteen, kilpailuun, poliittisen toiminnan korvaamiseen markkinaohjauksella, tulonsiirroilla rahoitetun hyvinvointivaltion ja kansainvälisen kaupan esteiden purkamiseen. Uusliberalismia on pidetty myös poliittisena projektina, joka pyrkii palauttamaan pääoman kasautumiselle otolliset olosuhteet ja taloudellisen eliitin valta-aseman. Ajattelun ydin on arvostelua osakseen saanut oletus, että vapaakauppa varmistaisi myös yksilönvapaudet.

Arvoliberalismi puolestaan tarkoittaa liberalismin ei-taloudellisia aspekteja. Niihin kuuluvat mm. ihmisoikeudet: sananvapaus, uskonnonvapaus, yhdistymisvapaus, yleensäkin ihmisten oikeus päättää itse omista ei-taloudellisista asioistaan. Suomen politiikassa arvoliberalismia kannattavat erityisesti Vihreä liitto, Ruotsalainen kansanpuolue ja Kansallinen kokoomus. Arvoliberaali sallii siis ihmisten elää haluamallaan tavalla niiltä osin kuin kyse ei ole taloudellisesta toiminnasta eikä toisia vahingoiteta. Sen vastakohtana pidetään arvokonservatismia.

Arvo on käsitys tavoiteltavasta ja haluttavasta fyysisestä tai abstraktista objektista tai asiantilasta. Arvoja tutkivat mm. antropologia, psykologia, sosiaalipsykologia, yhteiskuntatieteet ja filosofiassa etiikan haara nimeltä arvoteoria eli aksiologia. Arvoteoriaan liittyy läheisesti myös hyvyyden käsite.

Arvotyhjiönkin aatehistorialliset juuret ovat myöskin jo valistusajan, 1700-luku, hengessä, jonka vaikutuksesta kirkon auktoriteetti heikentyi ja ryhdyttiin painottamaan kokeellisen tieteen, oikeuspositivismin sekä autonomisen järjen merkitystä niin tiedon kuin moraalinkin suhteen. Arvot ja intressit eivät enää nykypäivänä perustu luokkien tai erilaisten kollektiivien vastakkain asetteluihin, antagonismiin, vaan kumpuavat suoraan yksilöllisen identiteetin kokemuksesta, minkä kokemuksen ytimestä löytyy tavallisesti mediaviihdettä, keinotekoista julkisuushakuisuutta tosi-tv:eineen ja muine spektaakkeleineen, kaikkineen. Ehkä kuitenkin voimakkain arvotyhjiötä luova taho on kapitalistinen liikeyritys, joka pyrkii markkinaoperaatioillaan luomaan yhteiskuntaan keinotekoisia arvoja, jotka tähtäävät lähes yksinomaan lyhytkestoisiin, hedonistisiin valintoihin.

Tästä näkökulmasta tuntuu kornilta, että media rummuttaa sangen näkyvästi arvoliberaalia, kansainvälisesti suuntautunutta suomalaisuutta. Se vaikuttaa kummasti huudolta totaalisesta arvotyhjiöstä.



( Päivitetty: 25.07.2011 12:46 )

Kommentoi



 Jaloillakin voi äänestää
23.05.2011 10:07

Suuren globalisaatioinnon hurmaamat suurpääoman edustajat ovat ryhtyneet uhkailemaan pääomien siirtämisestä ulkomaille, ellei pääoman vaatimiin uudistuksiin työelämässä suostuta. Tunnettuahan on, että esimerkiksi valtakunnassamme majaa pitäviä suuryhtiöiden konttoreita uhataan siirtää lähes päivittäin milloin minnekin, ellei työelämään saada joustoa tai ellei veroja alenneta. Monelta on jäänyt huomaamatta se historiallinen tosiasia, että tavallisia ihmisiä on muuttanut maailmalle huomattavasti miljardöörejä enemmän.

Suomalaisia on aikojen kuluessa siirtynyt lähes kaikkiin maailman kolkkiin. Viimeisten sadan vuoden aikana maasta on muuttanut yli miljoona henkeä, joista vajaa puolet ennen toista maailmansotaa. Siirtolaisuudessa on ollut kaksi päävirtaa. Sotaa edeltänyt maastamuutto suuntautui etupäässä Pohjois-Amerikkaan, kun taas sodan jälkeen lähteneistä 80 prosenttia on mennyt Ruotsiin. Ilman maastamuuttoa Suomen väkiluku olisi nykyisin 6–7 miljoonaa.

Taloudelliset syyt ovat olleet päällimmäisiä muuton syitä. Tuotanto kotimaassa ei ole kyennyt tai halunnut vastata yhteiskunnan haasteeseen. Ensimmäisen kerran suomalaisia tiedetään muuttaneen suurin joukoin uudisasukkaiksi Keski-Ruotsin asumattomille metsäseuduille, osin Norjankin puolelle. Tämä tapahtui 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa. Lähtijöitä arvellaan olleen 10 000–12 000. Muuttoliike itään on ollut myös huomattavaa. Sen pääasiallisena kohteena on ollut Inkerinmaa, Karjalan kannas ja Pietari. On arvioitu, että Venäjälle olisi ennen ensimmäistä maailmansotaa, pääasiassa autonomian aikana, muuttanut noin 150 000 suomalaista.

Pohjois-Amerikkaan ensimmäiset suomalaiset muuttivat jo 1600-luvulla yhdessä ruotsalaisten kanssa, Delaware-siirtolaisuus. Suuremmin joukoin Uudelle mantereelle alettiin muuttaa vasta 1860-luvulla. Kaikkiaan Amerikkaan lasketaan ennen toista maailmansotaa menneen noin 370 000 suomalaista. Siirtolaisuuden huippu ajoittui vuosille 1899–1913. Valtaosa muutoista suuntautui tuolloin Yhdysvaltoihin. Toinen, pienempi muuttoaalto koettiin 1920-luvulla. Yhdysvaltain aloittamien maahanpääsyrajoitusten vuoksi pääasialliseksi kohdemaaksi tuli Kanada.

Toinen Suomen historiassa hyvin merkittävä maastamuuton kausi alkoi 1950-luvulla. Tämä etupäässä Ruotsiin suuntautunut siirtolaisuus jatkui 1970-luvun alkupuolelle asti. Se oli niin suurta, että sen seurauksena jopa maan väkiluku laski. Ruotsiin muuton keskeisenä taustatekijänä oli maamme elinkeinorakenteen nopea muutos ja sodanjälkeisten suurten ikäluokkien samaan aikaan tapahtunut tulo työelämään. Suuret joukot maaseudun nuoria joutui hakeutumaan kaupunkeihin ja Etelä-Suomeen, jossa kehittyvä teollisuus tarjosi heille mahdollisuuden toimeentuloon. Asuntopula ja työhön hakeutuvien suuri määrä estivät kuitenkin monia muuttamasta kotimaassa.

Historia näyttää merkillisesti toistavan itseään. Suomen 25. eduskuntavaalit järjestettiin 15.–16. maaliskuuta 1970. Näitä eduskuntavaaleja on kutsuttu protestivaaleiksi. SMP:n äänimäärä kymmenkertaistui. Se sai tuolloin  peräti 18 edustajapaikkaa. Protestin syitä oli kaksi. Toisaalta 1960 -luvun maastamuuton poliittisen hinnan realisoituminen ja toisaalta hallituksen ajama raju rakennepolitiikka. Se aiheutti etenkin Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa suuren työttömyyden, mistä seurasi suoranainen maaltapako, monien maatilojen autioituminen ja voimakas siirtolaisuus Ruotsiin. Tämä ilmiö koitui erityisesti Veikko Vennamon johtaman Suomen maaseudun puolueen hyväksi.

Tällä kertaa kysymys ei ole enää niinkään maatalouden kuin vanhentuneen teollisuuden rakennemuutoksesta. Jää nähtäväksi, millaista politiikkaa uusi hallitus aikoo noudattaa ja minkälaiset sen seuraukset ovat. Jäljet joka tapauksessa pelottavat. Etenkin kun vielä tarkastellaan sitä kuuluisaa kestävyysvajetta.

 

 

 

 


( Päivitetty: 23.05.2011 10:11 )

Kommentoi



 Pakeneeko pääoma?
14.04.2011 20:07

Aina kun yritysverotusta yritetään korottaa, saadaan vakiovastaus, ettei se käy. Pääomat pakenevat maasta. Varmemmaksi vakuudeksi paikalle raahataan joku dosentti perustelemaan asia. Se, mitä tapahtuu,  jos yritysverotusta kiristetään. Jos tämäkään ei riitä, niin paikalle kutsutaan ainakin Sixten Korkman.

Sen jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu, jos raha katoaa maasta, mutta mitä pääoman pakenemisella tarkoitetaan. Sitä ei kukaan ole tarkemmin määritellyt.

Pääoma tuotannon tekijänä tarkoittaa yhtäältä rahaa, yhtäältä omaisuutta. Voi sanoa, että pääomalla on kaksoisluonne. Tästä näkökulmasta pääomien karkaaminen tarkoittaisi tuotannontekijöiden karkaamista ulkomaille. Yrittäjä investoisi rahansa, koneensa ja kalunsa ulkomaille.

Mutta asia ei ole aivan noin yksinkertainen. Mikä takaa sen, että ulkomailla pääoma tuottaisi paremmin kuin kotimaassa, vaikka pääoman tuottoa kotimaassa verotettaisiinkin ulkomaita enemmän? Veroillahan luodaan myös parempia yrittämisen edellytyksiä, joten verojen korotushan osaltaan edesauttaa tai parantaa yrityksen toimintaedellytyksiä. Monessa tapauksessa verotus myös tasaa mahdollisuuksia maan eri osien välillä.

Jos taas jaetaan sitoutunut pääoma kiinteään ja muuttuvaan osaan, niin muuttuvan pääoman, siis tavaroiden ja palvelustenhan suorastaan pitäisikin lähteä maasta. Yrityksillähän menee sitä paremmin, mitä laajemmalle tuotteita ja palveluksia pystytään myymään.

Kiinteään omaisuuteen sitoutunut pääoma ei ole kovin helposti maasta vietävissä. On vaikea kuvitella, miten maat, vesialueet, laiturit, sillat, satamat, tehdashallit, koneet yms. olisi maasta vietävissä, ellei niitä sitten muuteta rahaksi. Rahaksi muuttamisella puolestaan on riskinsä, koska rahalle pitää löytää suhteellisen nopeasti järkevä sijoituskohde ennen kuin inflaatio syö rahan arvon tai rosvot varastavat rahat tai rahasalkku unohtuu vaikka huoltoaseman penkille ja joutuu näin vääriin käsiin.

Tokipa nykyajan tietotekniikan avulla raha voidaan siirtää hyvinkin nopeasti lähes minne tahansa, mutta jos raha ei ole tukevasti ankkuroitu minnekään, niin yhtä nopeasti se on myös hävinnyt sen sileän tien.


( Päivitetty: 14.04.2011 20:15 )

Kommentoi



 Verot, moraali ja hyvinvointi
20.01.2011 13:31

Mediassa olleiden tietojen mukaan Veronmaksajain Keskusliitto kannattaa tuloveron alentamista, pääomatulon verotuksen lievää korottamista ja välillisen verotuksen kiristämistä. Siis sangen merkittävällä tavalla samankaltaista ratkaisua kuin niin sanottu Hetemäen työryhmä.

Ongelma molemmissa ehdotuksissa on se, että ne edistävät hyvinvointierojen kasvua. Tuloveron alentaminen on tavallisesti prosenttiperusteinen, mikä merkitsee sitä, että suuremmista tuloista jää verojen jälkeen jäljelle suurempi rahamäärä. Sitten taas tällä pienemmällä rahamäärällä pitäisi maksaa tavaroiden ja palveluiden kohoavat hinnat.

Kysyä sopii, edistääkö moinen uudistus edes taloudellista kasvua, kuten on annettu ymmärtää. Pikemminkin käy päinvastoin, koska verotuksen takia kohoava hintataso leikkaa puolestaan kysynnän.

Jo nyt on hintojen kasvuvauhti ollut käsittämättömän korkea. Aikanaan puhuttiin, että EU:hun liittyminen alentaa hintatasoa. Nyt näyttää siltä, että se päinvastoin korottaa hintoja monestakin syystä. Esimerkiksi autonajokortti alkaa olla entistäkin kalliimpi yksinomaan EU –säädösten vuoksi.

Verotuksen painopisteen siirtyminen välilliseen verotukseen merkitsee myös verotuksen muuttumista entistä enemmän tasaveron suuntaan. Tasavero puolestaan ei ota huomioon veronmaksajan maksukykyä, joten verorasitus muodostuu suurimmaksi vähiten ansaitsevalla.  Ja tämä, jos mikä, on epäoikeudenmukaista.

Siksi peruskoulu-uudistuksessa tuntijakosuunnitelmaa kehitettäessä olisi tärkeää ottaa oppiaineeksi etiikka ja moraali. Ainakin asian perinteisemmässä mielessä, sillä voi olla, että kapitalistiseen kvartaaliyhteiskuntaan on muodostunut aivan ikioma etiikan ja moraalin lajikin. Laji, joka ei välttämättä mieltä ainakaan ylennä.


Kommentoi



 Kuinka teen kasvua edistävän verouudistuksen
05.12.2010 13:04

Taloudellista kasvua aikaansaava verouudistus voi tuskin lähteä siitä, että verotuksella pyrittäisiin yritysten taseiden vahvistamiseen. Oikeampi lähtökohta olisi tulokseen vaikuttaminen. Yrityksen arvohan määräytyy tuloksen perusteella. Näin ollen verouudistuksen painopisteen pitäisi olla verotuksessa, joka edistää yrityksen tulontuottokykyä. Tällöin huomio pitäisi kiinnittää siihen, miten verotuksella voitaisiin vaikuttaa yrityksen tuloksen muodostumiseen. Erityisesti siihen, miten yritys voi taloudellisista vaihteluista huolimatta esittää tasasuuruisen tuloksen.

Tasaisen tuloksen näyttäminen edellyttää mahdollisuutta tuloksen järjestelyyn. Siis mahdollisuutta varausten tekemiseen. Toinen keskeinen seikka on verotuksen progressiivisuus siten, että pienet tulot verotetaan kevyemmin kuin suuremmat. Tämä menettely suosii yritysten käynnistämistä ja kannustaa yritysten perustamisia ja lisää siten taloudellista aktiviteettia. Kolmas uudistuksen kohde on ansiotulon ja pääomatulon katsominen yhdeksi progressiivisesti verotetuksi tuloksi. Tämä estää vinoutuneen taloudellisen kasvun siten, että suositaan kohteita, jotka tuottava pelkästään pääomatuloa työtulon sijaan.  Neljäs uudistuksen kohde on talletuksille maksettavan lähdeveron alentaminen. Näin lisättäisiin riskitöntä säästämistä, joka loisi mahdollisuuksia kasvattaa investointeja ja vahvistaisi horjuvaa pankkijärjestelmää. Verotuksen painopistettä ei pidä siirtää kulutusverojen suuntaan, koska se heikentää kysyntää ja luo painetta palkkojen korotukselle.

Nykyisen verotuksen keskeinen ongelma on tase. Erityisesti se, että tase on yritetty saada kuvaamaan markkinoilla vallitsevia todellisia arvoja. Se on merkinnyt sitä, että taseet ovat muuttuneet vertailukelvottomiksi  ja epärealistisiksi aina sen mukaan, miten kukin taseen laatija on sattunut markkinoilla olevia arvoja tulkitsemaan. Eipä ihme, jos pankkien stressitestit ja muut vastaavat analyysit epäonnistuvat. Ainakaan tässä mielessä taseita ei enää pidä mennä vahvistelemaan.

 

 


Kommentoi



 Ja tapahtui niinä päivinä..
26.10.2010 09:52

Yritysten paapominen politiikassa perustunee vaalirahan saamistoiveisiin. Muuten on vaikea ymmärtää, miksi politiikka pääsääntöisesti askartelee kansalaisen kukkarolla eikä yrityksen kassalla. Mikä estää esimerkiksi veroelvytyksen jatkamista siten, että yritysverotus kiristyy ja kansalaisen verotus kevenee? Jos kansalaisen käytettävissä olevia tuloja pienennetään, niin sehän merkitsee yritystenkin kannalta vain pienempiä tuloja. Veroelvytys pitää vain toteuttaa siten, että se edistää reaalitalouden kehittymistä eikä pörssipeliä, kasinotaloutta.

Yritysverotuksen kiristäminen puolestaan voidaan toteuttaa siten, että se edistää vaikkapa kasvua ja ihmisten työllistämistä sekä yritystoiminnan alueellista sijoittumista. Jos kerran yritykset ovat hyvinvointiyhteiskunnan perusta, niin miksi ihmeessä verot kerätään kumminkin kansalaisilta eikä suoraan yrityksiltä?

Yritys kerää tulonsa kansalaisilta, joten jos kansalaisilla on enemmän rahaa käytössään, niin myös yritysten tulot kasvavat ja päinvastoin. Kansalaisten ostovoimahan on myös ensisijainen yritystoiminnan käynnistämisessä. Jos riittävää ostopotentiaalia ei ole, yritystä ei kannata perustaa.

 On myös veroja, joita yritykset eivät maksa. Näistä merkittävin on arvonlisävero, josta näytään kaavailtavan valtion rahasampoa. Ainakin verotuksen painopistettä ollaan siirtämässä välillisten verojen osalle. Mikkä estää sen, etteikö myös yritykset maksaisi arvonlisäveron? Mikä peruste se on, ettei vero saisi kertaantua? Onko se sitten pahempi asia kuin se, että kaikki pannaan verolle? Tai se, että vaihtoehtoisesti leikataan sellaisia menoja, joita nyt ei missään tapauksessa pitäisi leikata?

Yritysten tehtäviksi yhteiskunnassa mainitaan tavaroiden ja palvelusten tuottaminen. Verojen maksaminen kansalaisten puolesta olisi yksi palvelu lisää. Vastikkeeksi veroista yritys saisi infrastruktuurin, terveen ja koulutetun työvoiman sekä maksukykyiset asiakkaat. Näyttää siltä, että yritysten paapominen on puhtaasti ideologinen valinta, jolla ei ole juuri järkeenkäyviä perusteita.

 


( Päivitetty: 26.10.2010 10:02 )

Kommentoi



 Vaihtoehto veropopulismille
12.08.2010 00:40

Keskuskauppakamarin selvitys "Yritysverotus - kilpailukykyä ja kasvua" 2010 vaatii Suomen kilpailukyvyn palauttamiseksi yhteisöverokannan laskemista 20 - 22 prosenttiin. Heti selvityksen aluksi tehdään selväksi, että kymmenen prosenttiyksikön nousu efektiivisessä yhteisöverokannassa vähentää investointeja suhteessa bruttokansantuotteeseen noin prosenttiyksikön verran. Yhteisöverokannan alentamisen vastapainoksi selvitys esittää lähinnä välillisten verojen korottamista, koska ne eivät ole yhtä lailla herkkiä kansainväliselle verokilpailulle. Tämän lisäksi selvitys luottaa veroalen mahdollisesti tuottamiin dynaamisiin vaikutuksiin. Siis siihen, että syntyy uutta taloudellista toimeliaisuutta, mikä sitten lisäisi verotuloja.

On kuitenkin hämmästyttävää, miten yhteisöverokanta on vuosien saatossa alentunut,  noin 60 %:sta 25 %:iin, sittemmin tosin 26 %:iin. Verokanta on alentunut siis dramaattisesti, mutta mitään merkittäviä vaikutuksia ei ole ollut näkyvissä. Sen sijaan paine alentamiseen sen sijaan kyllä.

Kansalaisen kannalta parempi vaihtoehto olisi mielestäni yhteisöverokannan huomattava kiristäminen ja kansalaisten maksamien verojen määrän vähentäminen. Kilpailukyky olisi paremmin turvattu, jos yritysten saamat verohelpotukset kohdennettaisiin vain tapauksiin, joissa yritys aloittaa toimintansa tai palkkaa lisää henkilökuntaa tai muutoin edistää taloudellista toimeliaisuutta. Mitään verohelpotusautomaatteja summittain roiskivan alennetun verokannan muodossa ei ole mielestäni järkevää rakennella.


Kommentoi



 Muinaisroomalainen konsuli
28.05.2010 18:34

Konsuli, lat. consul, oli korkein virka Rooman tasavallassa. Rooman keisarien aikana konsuli oli korkea virkamies, jonka keisari nimitti.

Kreikkalainen historiankirjoittaja Polybios, k. 146 eaa, näki Rooman nousun mahdollistajana sen valtiomuodon, johon oli yhdistetty monarkia, oligarkia ja demokratia. Monarkiaa edustivat kaksi konsulia, korkein virka, oligarkiaa senaatti ja demokratiaa kansankokoukset. Rooman hallinto perustui vallanjakoon näiden välillä.

Rooman tasavallassa konsulit valittiin vuosittain sotaväenkokouksessa, comitia centuriata, ja ehdokkaiden täytyi olla yli 40-vuotiaita, patriisit, sittemmin 42 v plebeijeille. Vuosi, jona konsulit hallitsivat, sai nimen konsulin mukaan. Tasavallan ensimmäisinä vuosina valittiin ainoastaan kaksi konsulia, joilla oli veto-oikeus toistensa päätöksiin, hoitamaan hallintoa senaatin ja kansan luottamusmiehinä.

Konsulit johtivat armeijaa ja olivat valtion korkeimmat virkamiehet. He johtivat puhetta senaatissa ja huolehtivat ulkopolitiikasta. Konsulit myöskin johtivat kansankokouksia minkä lisäksi heillä oli lainsäädäntö-oikeus. Entiset konsulit, eli konsulaarit, vastasivat käytännössä senaatin päätöksenteosta, muut vain seurasivat heitä. Jos suku sai konsulin, suvun katsottiin olevan sen jälkeen aatelisen. Konsulikauden jälkeen, joskus jo sen aikana konsulit siirtyivät hallitsemaan prokonsuleina senaatin heille nimittämiä provinsseja, yleensä yhdeksi vuodeksi.


Kommentoi



 Oppitunteja jääkiekossa
24.05.2010 12:47

Pelien pelaamisen päätarkoitus on voittaminen. Se tapahtuu eri peleissä hieman eri tavalla. Jääkiekossa pitää tehdä hieman enemmän maaleja kuin vastustaja, lähtökohta, joka pitää selvittää jokaiselle pelaajalle erikseen, ellei asia muutoin vaikuta selvältä. Näin sikäli mikäli ylipäätään aiotaan voittaa. Sinänsähän monessakaan pelissä ei ole mitään mieltä, järjestä nyt puhumattakaan.

 

Jotta kiekko ohittaisi maalivahdin, kiekon on tultava lujempaa, niin ettei maalivahti ehdi kovin monta kertaa aivastaa ennen torjuntatöihin ryhtymistään. Vaihtoehtoisesti hitaamman laukauksen on yllätettävä maalivahti. Hidas maalin edessä tapahtuva kiekon leipominen ei tuota tulosta. Ensin pitää selvittää, millä tavoin ylipäätään maali on tehtävissä. Esimerkiksi shakissa käy usein niin, ettei materiaali riitä matintekoon. Sama pätee hyvin jääkiekkoon. Yhden miehen soolo ei useinkaan riitä, ei etenkään, jos laukojalla ei ole käsitystä, miten maalivahti harhautetaan tai jos laukaus on tilanteeseen nähden liian hidas.

 

Silmitön luistelu kaukalon päästä päähän ei myöskään tuota tulosta. Sen sijaan nopeus vastustajan maalilla tuottaa tuloksen ja avaa maalintekotilanteita. Nopeasta luistelusta ammuttu nopea laukaus lisää todennäköisyyttä, ettei puolustus sen enempää kuin maalivahtikaan ehdi tajuta, mitä tapahtui.

 

Suomen ongelma jääkiekon pelaamisessa näkyy olevan juuri maalintekemisen vaikeus. Vaikka peli tavallisesti sujuu kohtalaisen hyvin, niin kiekkoa ei pääsääntöisesti saada maaliin ollenkaan. Televisiokuvan perusteella tähän näyttää olevan yksi selkeä syy: hitaus. Verrattuna muihin suomalainen laukaus on hidas, sen ehtii torjumaan jopa jalkapuoli maalivahti pitkällisen harkinnan jälkeenkin, koska maalivahti tietää lähes valovuoden pituisen matkan päästä, mihin laukaus suuntautuu.


( Päivitetty: 24.05.2010 12:55 )

Kommentoi



 Demokratia ja markkinamekanismi
25.02.2010 10:29

Edustuksellisen demokratian sanotaan merkitsevän sitä, että kansalaiset valitsevat valtiopäiville keskuudestaan edustajan tekemään itseään koskevia päätöksiä. Määritelmän mukaan kansalaisella olisi ikäänkuin vaikuttamismahdollisuus omiin asioihinsa oman edusihmisensä välityksellä. Yleensä edustuksellisessa demokratiassa edustaja ei ole kuitenkaan velvollinen noudattamaan äänestäjiensä tahtoa vaan voi vapaasti harkita, minkä päätöksen tekee. Luultavaa on myös se, että päätöksentekijä puolestaan tukeutuu päätöksessään asiantuntijaan, joka sitten ei vastaa yhtään mistään eikä kenellekään, mutta jonka ratkaisun päätöksentekijä yleensä hyväksyy sellaisenaan mikäli poliittista konfliktia päättäjien kesken ei synny.

Kaikkialla päätöksenteko ei kuitenkaan ole edes muodollisesti demokraattinen, vaan päätöksenteko voi olla jopa suoranaista tyranniaa, jossa ei ilmene demokratian häivääkään. Toisaalta myös käsitys demokratiasta saattaa vaihdella vähintäänkin huomattavasti. Monet yhteiskunnalliset uudistukset toteutuvat, vaikka niistä ei yhteisesti sovita. Kukaan ei ole kysynyt kansalaiselta, haluaako hän esimerkiksi perinteisen lankapuhelimen vai nykyaikaisenmatkapuhelinverkon. Puhelin vaihtuu ilman että kukaan kysyy keneltäkään mitään. Kapitalistinen markkinamekanismi tekee päätöksen kansalaisen puolesta. Jotkut pitävät tätä jopa hyvänä asiana ja vannovat äärimmäisestä oikeistolaisuudestaan huolimatta pää punaisena markkinamekanismin tehokkuuteen ja motivoivuuteen ja ovat ulottamassa tätä järjestelmää jopa julkiselle sektorille epädemokraattisuuksineen, riskeineen, kaikkineen.


 



Kommentoi



 ALENNUSVARAUS, RIISTO JA MAAILMAN IHMEET
10.11.2009 18:46

Maailman seitsemän ihmettä olivat antiikin Kreikan ajan maailman mahtavimmat rakennukset ja monumentit. Listan ihmeistä esitti kreikkalainen arkkitehti Filon Bysanttilainen seuraavasti:

Artemiin temppeli
Babylonin riippuvat puutarhat
Faroksen majakka
Gizan pyramidi
Halikarnassoksen mausoleumi
Rodoksen kolossi
Zeuksen kuvapatsas Olympiassa

Oma ehdotukseni nykyajan suurimmaksi ihmeeksi on oppikirjoissa esitetty ja hinnoittelussa käytetty alennusvaraus. Karl Marx on esittänyt riistosta tarkemman analyysin, mutta mielestäni alennusvaraus on  suorastaan ilmiriistoa. Toivottavasti joku keksii selityksen sille, miksi moinen alennus ylipäätään on olemassa. Siis se, että ensin korotetaan hintaa ja sitten sitä alennetaan. Ohessa alennusvarauksen osoittava kaava.


MUUTTUVAT KUSTANNUKSET YHTEENSÄ
KATETARVE (kiinteät kulut + korot + poistot + verot + voitto)
NETTOMYYNTIHINTA
Arvonlisävero % edellisestä
VEROLLINEN MYYNTIHINTA
Alennusvaraus
BRUTTOMYYNTIHINTA


Kommentoi



 Vista kuin reikäjuusto
09.07.2009 02:40


Maailma etenee huonompaan suuntaan. Näin on päätteleminen ainakin Microsoftin käyttöjärjestelmän kehityksestä. Windows Vista Home Basic ei vedä vertoja Windows XP Professionalille. Kuitenkin Vista Home Basic pitäisi olla peruswindows. Saattaa tietenkin olla, että muut Vistat ovat parempia, mutta ainakin Home Basic on kuin suutarin joulukuusi. Siitä puuttuu jopa tarvittava. Toinen vertaus voisi olla reikäjuusto, sillä siksi reikäiseltä Vista Home Basic -uutuuskin vaikuttaa. Sama Service Pack -rumba, mikä alkoi jo XP:n aikana jatkuu. Vaikka nyt on uusi käyttöjärjestelmä, niin päivityksiä olen ladannut jo yli sata megaa. Eikä loppua näy. Onko ihmisen todella vaikea keksiä järjestelmä, joka olisi kerralla valmis?

Eniten ihmettelen sitä, miksi Windows on hajotettu erilaisiin käyttötarkoituksiin räätälöityihin järjestelmiin. Miten voi esimerkiksi koti ja työpaikka erota siinä määrin toisistaan, että niitä varten pitää askarrella oma erillinen järjestelmänsä? Erityisesti ihmettelen, miksei Home Basic -windowsista näytä löytyvän edes Web -palvelinta. Muista palvelimista puhumattakaan.

Kaiken kukkuraksi näyttää siltä, että uusi Windows on kasattu kiireessä, sillä siksi sotkuiselta habitus vaikuttaa. Onneksi asetuksia asettelemalla järjestelmän saa muistuttamaan perinteistä Windowsia, joten pintaa raaputtamalla voi vielä löytää niin sanotun ytimen. Sen sijaan muuta onkin jo lähes mahdoton löytää. Hakemistoikkunassa kansioiden päällä hiiren oikeasta napista ei löydy perinteistä etsi -vaihtoehtoa, joten ei muuta kaiva talletukset omasta muistista, äläkä turvaudu vieraaseen apuun, etenkään, jos sitä ei ole. Roskakorin tilariville en myöskään ole saanut ilmestymään poistettavan tauhkan määrää osoittavaa lukua. En sitten mitenkään. Roskiksessa on myös mahdollista erehtyä hävitä ja palauta -painikkeiden kesken, joten kovan putsauksen jälkeen saattaa vahingossa tyrkätä roskat entisille paikoilleen.

Hakemisto vaikuttaa entiseen verrattuna epäselvältä myöskin. Perinteiset plussat ja miinukset kansioiden edessä olivat aikoinaan selkeät kuin itämaan tähti. Nykyiset väkäset suorastaan hermostuttavat. Onneksi kansiorakenne ei ole aivan totaalisti uudistunut, vaikka järjestelmä onkin ottanut jättiläisloikan kohti entistä suurempaa kapitalismia. Tämä kapitalististuminen käy ilmi erityisesti siitä, ettei järjestelmää voi juuri siirrellä koneesta toiseen eikä konetta ostettaessa koneeseen saa alkuperäistä asennuslevyä eikä edes korjauslevyä, vaan kaikesta pitää maksaa. Ja kaiken kukkuraksi aivan liikaa.

Kapitalismihan on sitä, että tehdastelija, kaupustelija, pyrkii saamaan itselleen suuremman hyödyn kuin asiakas. Tämä on pitkän asiakassuhteen ydin. Sillä saadaan asiakas riippuvaiseksi. Yltiökapitalismin symboolina Windows Home Basicissa on tietenkin kansio OMISTAJA, joka suorastaan kirkuu poliittista suuntautuneisuutta.

Jotta arvio Vista Home Basicista ei menisi aivan miinukselle, todettakoon, että visuaalinen ilme on mielestäni XP:tä miellyttävämpi, vaikka valikot ja komennot paikoitellen muistuttavatkin lähinnä naapurin risuaitaa. Todettakoon  myös, että arvio on ensituntuma. On mahdollista, että Vista Home Basicista vielä löytyy helmi, joka saattaa nykyisen arvion päälaelleen. Mutta ennen sitä näin.



( Päivitetty: 09.07.2009 02:44 )

Kommentoi



 Tuottoja ja hyviä fiiliksiä
06.04.2009 11:10

Sijoittajan ongelman luulisi olevan helppo. Rahat pitää sijoittaa siihen kohteeseen, jonka tuotto on suurin. Mutta miten tämä tuotto lasketaan ja mistä arvoista? Siinäpä pulma, jos suurin tuotto asetetaan tavoitteeksi.
 
Perinteisesti tuotto on laskettu toteutuneiden arvojen perusteella. Se, mikä on toteutunut, on katsottu varmaksi asiaksi ja tulevaisuuteen on suhtauduttu varovaisuuden periaatteella. Näin menetellen on menneisyyden perusteella sitten yritetty ennustaa tulevaisuutta. On oletettu, että menneisyys viitoittaa myös tulevaisuutta. Tässä on ongelmallinen kohta vain mahdollinen katkos menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Tällaiseen ajatteluun houkuttaa erityisesti postmoderni ajattelu, jonka mukaan maailmassa ei ole enää jatkuvuuksia.
 
Pirstaloituneen maailmaan tilanteessa on ajateltu, että reaaliaikainen tieto on paras tapa tehdä laskelmia. Oikeat tulokset saadaan, kun laskelman luvut ovat ajantasaisia. Nyt pohdinnoissa on sitten menty toiseen ääripäähän, eli siihen, ettei laskelmilla ole enää pohjaa ollenkaan. Päivän hinnat lasketaan sen mukaisesti, miksi kukin päivän hinnan katsoo.
 
Jälkimmäinen tapa tuottojen laskemiseksi on kyllä sikäli houkuttava, että sillä saadaan aikaiseksi aina sellainen tuotto kuin halutaan. Se on siis sangen positiiviinen tapa tehdä laskelmia ja soveltuukin erinomaisesti kaikkeen positiivisia fiiliksiä tarjoavaan konsultointiin ja koulutukseen. Ja mikä parasta, myös laskelmia standardoiviin instituutioihinkin.

Kommentoi



 Käypiä arvoja
14.12.2008 22:05

Määräysten mukaan kirjanpidon pitää antaa oikeat ja riittävät tiedot yrityksen tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Valitettavasti tehtävä on mahdoton, koska historiallisia tapahtumia rekisteröivä kirjanpito ei pysy ajan tasalla ja toisaalta taas käypien arvojen arvailu irrottaa kirjanpidon lopullisesti todellisuudesta.
 
Käyvät arvot kirjanpidossa ovat oivia taloudellisen kuplan kuvaamiseen, mutta luvut eivät kerro mistään reaalisesta. Realisoitumaton arvonnousu ei ole konkreettista rahaa, jota tarvitaan esimerkiksi yrityksen säilymiseen markkinoilla.
 
Kumminkin poliittiset päättäjät näkyvät perustavan arvioitaan esimerkiksi työllisyydestä pitkälle yritysten taseisiin. Mutta kuten on käynyt ilmi, yrityksiä alkaa kaatua rahoituksen puutteeseen. Syyksi mainitaan markkinoilla vallitseva epäluottamus.
 
Epäluottamuksen yksi syy puolestaan on vajavainen ja puutteellinen informaatio. Yksi keskeinen puutteen lähde on kirjanpito, joka ei anna oikeita eikä riittäviä tietoja yrityksen tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.
 

Kommentoi



 Demokratian koukeroita
24.10.2008 11:54

Kuntavaalit ovat jälleen ajankohtainen asia. Säätiedot lupaavat vaalipäiväksi huonoa säätä. Sen ennustetaan vaikuttavan äänestysaktiivisuuteen.
 
Siitä, millä tavalla säätila vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen ei ole varmaa tietoa. Mututuntuma asiaan on äänestysaktiivisuutta heikentävä vaikutus.
 
Säätilaa voimakkaammin vaikuttaa ainakin henkilökohtaiseen persoonaani ääneni ehdollisuus. Siis se, että voin äänestää joidenkin asioiden puolesta, mutta edustajani voi halutessaan tehdä toisenlaisen päätöksen kuin on ennen vaaleja luvannut.
Suurin syy on kuitenkin se, ettei asiaani ajavaa puoluetta ole vielä olemassa. Pitäisi varmaan perustaa.
 
Surkuhupaisimmillaan demokratiaa toteutetaan kuntaliitosten yhteydessä. Niissähän on tapana järjestää neuvoa antava kysely, jossa kuntalaiset saattavat olla kuntansa säilyttämisen puolesta, mutta valtuusto tekee täysin päinvastaisen päätöksen.

Kommentoi



 Kalle Päätalo
28.09.2008 17:19

Päätalo (2008. 108 min. K11) Ohjaus: Hannu Kahakorpi. Pääosissa: Kai Lehtinen, Susanna Anteroinen, Nina Jääskeläinen, Pirjo Leppänen, Kari Hietalahti.

Elokuva kertoo Päätalon taistelusta kirjailijaksi 1950-luvun Suomessa, elokuvassa pääosin Tampereen rakennustyömailla ja Kirvestiellä kotona, mutta myös Taivalkosken rakennusmestarina ja kotonaan Jokijärven kylän Kallioniemen talossa. Verkkaisesta kerronnastaan tunnetun Päätalon elämä oli rankkaa ja levotonta ennen kuin tuottelias ura alkoi. Hän halusi lähes maanisella kiihkolla kirjailijaksi, kärsi lapsettomuudesta ensimmäisessä avioliitossaan, ajautui sotkuisiin naissuhteisiin, runsaaseen viinakäyttöön ja lopulta avioeroon.

Elokuva istuu lähes kaikkia vivahteitaan myöten Kalle Päätalon persoonaan aina kerronnan tempoa myöten. Kai Lehtistä tuskin erottaa aidosta Kalle Päätalosta, siitä kuvasta, joka lukijoille on kirjailijasta muodostunut. Elokuva välittää myös aitoa ajankuvaa 1950-luvun Suomesta, Tampereelta, Taivalkoskelta, Jokijärveltä. Vilahtaapa valkokankaalla myös tuon ajan Helsinki ja Kauppakorkeakoulu.

Pitäytyminen tiukasti Päätalon tyylissä on sekä elokuvan vahvuus että heikkous. Heikkous se on siinä mielessä, etteivät kaikki kestä sitä verkkaisuutta, joka on tyypillistä niin elokuvalle kuin Päätalon romaaneillekin. Moni Päätalon kirjoja lukematon kertoo lukemattomuutensa syyksi sen, ettei jaksa paneutua verkkaiseen ja yksityiskohtaiseen pienten asioiden kuvaamiseen useiden satojen sivujen ajaksi. Vahvuus verkkainen ja yksityiskohtainen kerronta on aitouden tunteen syntymisessä, moniulotteisuudessa ja vivahteikkuudessa.

Puute elokuvassa, kuten kirjoissakin, on myös se, ettei elokuva pyri selittämään mitään. Asiat vain kerrotaan niin kuin ne ovat, syitä eikä juuri seurauksiakaan pyritä millään tavalla problematisoimaan. Erityisesti mieltäni jäi askarruttamaan, mikä ihme aiheutti Kallen avioliiton hajoamisen. Lapsettomuusko? Entä mikä rooli oli elokuvan "Sonni- Moilasella"? Liian vähälle jää myös ensimmäisen rouvan henkiystävä Salli Lisäkkään merkitys elokuvassa. Tokipa hyvä teksti tai elokuva ei selitä itseään puhki, mutta erilaisia painotuksia ja viittauksia voisi käyttää mielestäni vähän rohkeammin. Sitä lähes Kallen hermoromahduksen partaalle saattanutta symboliikkaakin.

Erilaisia arvioita luettuani voin todeta elokuvaan suhtaudutun ristiriitaisesti. Enimmäkseen elokuvaa pidetään kuitenkin hyvänä, mutta jää vaikutelma, että elokuva on kumminkin pitkästyttävä ja sovinnainen, ainakin nuoremman katsojakunnan makuun. Pääosien näyttelijät saavat suorituksistaan kiitosta ja Kai Lehtistä pidetään lähes täydellisenä Kalle Päätalona. Naisasian kannattajia inhottaa Kallen elämäntyyli, joten he ovat näköjään antaneet elokuvasta sangen kriittistäkin palautetta.


Kommentoi



 Yhteisöllisyys
25.09.2008 08:51

Yhteisöllisyys on viime päivinä noussut esiin nähdäkseni merkityksessä, että siinä on yhteiskunnassamme parantamisen varaa. Luullakseni päättäjien näkökulma asiaan on se, etteivät sosiaaliset rakenteet tänä päivänä kykene kontrolloimaan yksilöä riittävästi, vaan sallivat yksilöille liikaa vapauksia. Ainakin suuri halu päästä kontrolloimaan tietoverkkojen käyttöä on noussut monissa puheenvuoroissa esiin. Samoin vaatimukset lisätä kouluihin erilaisia tukiryhmiä merkitsee itse asiassa kontrollin lisäämistä, kuten vaatimukset lisätä viranomaisten välistä tietojen vaihtoakin.

Mielestäni asia sinänsä on oikea, mutta merkitys väärä, jos se tulkitaan yksinomaan kontrollin lisäämisen näkökulmasta. Pikemminkin ongelma on yhteisöjen puute tai peräti esteet päästä ylipäätään mihinkään yhteisöön. Spontaaneja harrastusryhmiä ei ole tai ne ovat niin sisäänlämpiäviä, että niihin ei ketään ulkopuolista hyväksytä. Viralliset työorganisaatiot ovat myös yhteisöjä, mutta niitäkin on kerrassaan liian vähän, eikä niihinkään ketään ilman niin sanottuja suhteita pääse.

Seuraus yhteisöllisyyden puutteesta on anomia, vieraantuminen, mikä merkitsee ihmisen irtoamista toisista ihmisistä. Ihmisen irrallisuuteen ja mihinkään kuulumattomuuteen puolestaan liittyy arvottomuus, pahoinvointi, ihmisviha, äärimmillään itsemurha.


Kommentoi



 Ovatko ismit kuolleet?
17.09.2008 18:46

Postmodernin maailman tunnusmerkkinä pidetään ismien kuolemaa. Vastakkainasettelujen aika on ohi. Neuvostoliitto on romahtanut ja sen katsotaan merkitsevän sitä, että myös kommunismi on kuollut. Myöskään kirkko ei enää ole oman henkensä ja ajattelunsa maailma, vaan yksi maallisen yhteiskunnan osa, joka ottaa ohjeensa ja määräyksensä maalliselta esivallalta, ei miltään ihmistä korkeammalta auktoriteetilta. Sen sijaan kapitalismi kukoistaa. Markkinatalouden mukainen ajattelu etenee yhä syvemmälle yhteiskuntaan. Julkinen sektori, koko valtio, on ennen pitkää yksi suuri liikeyritys. Ismit eivät ole kuolleet. Kapitalismi vain on syrjäyttänyt muut. Siksi ei ole ihmetteleminen, kun maailma jakautuu yhä räikeämmin köyhään ja rikkaaseen osaan.
 
 

Kommentoi



 Pyhä kaksinaismoralismi
13.09.2008 19:33

Pitäisiköhän Raamattuun ottaa yhdeksi kirjaksi mukaan myös Suomen laki. Joskus tuntuu, että Mooseksen laki soveltuu parhaiten johonkin toiseen aikakauteen ja johonkin toiseen kulttuuriin kuin omaamme. Eipä silti, mistäpä muualta kansakunta ammentaisi toiminnalleen eettiset perusteet kuin jostakin pyhänä pitämästään. Tätä nykyä vain tuntuu siltä, että Suomen laki ja sitä myötä lakia säätävä eduskunta on ohittanut pyhyydessä Raamatun jo kauan sitten. Tämä osoittaa mielestäni huolestuttavaa maallistumista. Ihminen on ikään kuin korottanut itsensä asemaan, joka ei hänelle välttämättä kuulu.


Kommentoi



 Sanomisen vaikeudesta
12.09.2008 01:58

Sananvapaus kuuluu länsimaissa ihmisen perusoikeuksiin. Vapaus tarkoittaa kuitenkin hyvin säänneltyä vapautta. Ainakin erilaisilla keskustelufoorumeilla keskustelulle asetetaan sangen tiukat säännöt. Jopa niin, että jos sääntöjä noudattaa tarkalleen, niin ei voi oikeastaan sanoa yhtään mitään. Joku voi aina loukkaantua jostakin, joku voi aina tulkita kirjoituksen yllytykseksi, kiihotukseksi jotakin vastaan tms. Taidekaan ei tee tästä poikkeusta. On oikeastaan surkuhupaisaa, kun fiktionkin perusteella ryhdytään jakamaan tuomioita. Mutta kuten historia osoittaa, monet taiteilijat ovat istuneet vankilassa, heidän teoksiaan on takavarikoitu ellei peräti poltettu roviolla. Jopa Suomessa on jaettu kirjoittamisesta tuomioita, kun painetun tekstin on katsottu loukanneen valtakunnan pyhiä arvoja. Sama ilmaisemisen vaikeus koskee tietysti myös muuta taidetta.


Kommentoi


©2017 Maailma kuvina - suntuubi.com