Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930311234

RSS

 Seinien syömisestä
31.10.2018 12:38

Sen jälkeen kun Suomi alistui eurooppalaiseen talouskuriin on devalvaatio poistunut rahapoliittisesta keinovalikoimasta taloudellisesta lamasta selviämiseksi. Se merkitsee ettei talouden kilpailukykyä voi enää parantaa valuutan arvoa alentamalla.

Kun kilpailukykyä ei voi parantaa rahapolitiikan toimenpitein, on keksitty sisäinen devalvaatio, joka on ymmärretty ennen muuta välttämättömyydeksi alentaa palkkoja. Vaihtoehto palkkojen alentamiselle olisi fiskaalinen devalvaatio, joka tarkoittaa valtion tuloihin ja menoihin tehtäviä muutoksia kilpailukyvyn parantamiseksi. Valitettavasti tämä on jäänyt vähälle huomiolle, koska laman aikana ei juuri muuta pohdita kuin menojen leikkaamista ja yritysten tukemista palkansaajien ja sosiaalisten tulonsiirtojen varassa elävien kustannuksella.

Eurooppalainen talouskuri on saanut monen kuvittelemaan, että maailma on muuttunut. Erityisesti omistava luokka ja jotkut ajan pyörän alle jääneet ekonomistit ovat saaneet päähänsä ajatuksen, että ammattiyhdistysiike on käynyt tarpeettomaksi, koska talouden etu vaatii, että huonoista ajoista selvitään vain palkkoja leikkaamalla. Näin aleneva palkkakehitys olisi ikään kuin uuden ajan airut, jota vastaan ei sovi potkia. Edellä sanotun seurauksena palkoista pitäisi sopia paikallisesti ilman työläisten joukkovoimaa luottaen työnantajan suopeuteen ja käsitykseen, että työnantaja on hyvä ihminen, joka ei suinkaan tahdo työntekijälle pahaa, vaan ainoastaan maksimaalisen tuoton pääomalleen.

Ajatus alenevasta palkkakehityksestä on kuitenkin absurdi, mieletön, koska jatkuvasti palkkoja alentamalla talous ei kukoista, vaan päin vastoin kuihtuu ja kutistuu kuin pyy maailmanlopun edellä. Liikeyritysten tilapäiset voitot on pian syöty samoin kuin yhteen maaliin tähtäävä talouspolitiikka. Tyhjä palkkapussi merkitsee myös sitä, että porvarin laadukkaat tuotteet jäävät ostamatta.

Pääoman ehdoilla harjoitettu globaali politiikka on taloutta tuhoavaa politiikkaa. Ahneuksissaan pääoma syö omat edellytyksensä eli ostovoiman. Tässä yhteydessä mieleen juolahtaa vanha ralli: ”ei hevosilla heiniä, ne syövät tallista seiniä”. Siksi vahva ammattiyhdistysliike on suorastaan elintärkeä vastavoima lähes ryöstökapitalismiksi muuttuneelle pääoman vallalle. Niin kutsuttujen sosialistienkin kannattaa muistaa, että pääosa kuluttajista on työläisiä. Sen lisäksi yhä suurempi joukko ihmisiä elää sosiaalisten tulonsiirtojen varassa.

Globaali kapitalismi on nykyisellään rahamittaisen pääoman kasvattamista. Sen sijaan henkisen pääoman kasvattamisesta ei puhu kukaan. Päin vastoin, jopa sivistys ollaan uhraamassa kaikki nielevän rahan vallan kasvattamiseksi.

On luultavaa, että tulevaisuudessa koneet yhä mittavammin korvaavat ihmistyötä. Tällöin suurimmaksi ongelmaksi muodostuu työelämän ulkopuolella olevien ihmisten toimeentulo. Kysynnän rahoittamiseksi ainoa mahdollisuus lienee sosiaalisten tulonsiirtojen määrän lisäääminen ja talouspolitiikan painopisteen siirtäminen omistajien paapomisesta kysynnän tukemiseen. Ajatus ei ole uusi, mutta sen merkitys kasvaa koneellistumisen lisääntyessä.





Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi plus viisi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 Maailma kuvina - suntuubi.com